Blogi: Timo Vihavainen, ma 06.05.2019 23:33

Maailman toiseksi suurin merikatastrofi?

Juminda

 

Mati Õun, Hanno Ojalo, Juminda miinilahing 1941. Kadalipp Soome lahel. Sentinel -Ammukaar 2018, 183 s.

 

Tallinnan evakuoinnista on joskus tullutkin blogattua (https://timovihavainen.blogspot.com/search?q=eestirand ).

Nyt joka tapauksessa aiheesta on tullut uusi kirja, joka nimittää tuota operaatiota Jumindan taisteluksi ja samaan aikaan myös kujanjuoksuksi.

En rupea enemmälti selostamaan itse tapahtumaa, joka oli maailmanhistorian tuhoisimpia merisotaoperaatioita ja Itämeren suurin merikatastrofi.

Kakkossijaahan tällä merellä pitää hallussaan sairaalalaiva Wilhelm Gustloffin upotus tammikuussa 1945. Silloin neuvostoliittolainen sukellusvene torpedoi aluksen ja noin 10000 ihmistä hukkui.

Aiheesta on tehty venäläinen elokuvakin, jossa kuvataan myös kapteeni Marineskon seikkailujaTurussa, josta käsin hänen veneensä toimi. Turun saariston sijasta elokuvassa kyllä näytetään Murmanskin rantoja.

Yhtä kaikki, myös Marineskon suorittamia torpedointeja on pidetty sotatoimina. Ehkä kuitenkin olisi hieman omituista puhua sukellusvene S-13:n ja Wilhelm Gustloffin välisestä taistelusta? Kyllähän siinä toinen osapuoli antoi ja toinen vain otti, ilman mahdollisuutta puolustautua.

Mutta kaikki on hieman suhteellista, jos niin halutaan. Wilhelm Gustloffilla oli joka tapauksessa lastinaan siviilien lisäksi myös sotilaita ja lisäksi it-tykkejä. Sen matkaa pyrittiin myös suojaamaan.

Tallinnan evakuoinnin kohtalokasta katastrofia Jumindan niemen luona virolaiset kirjoittajat nimittävät miinataisteluksi ja siinä todella myös myös selviä taistelun piirteitä.

Alukset ajoivat niin sanottuihin hyökkäyksellisiin miinoitteisiin ja samaan aikaan niitä ahdisteltiin sekä mereltä, ilmasta että maalta käsin. Ylivoimaisesti suurinta tuhoa saivat joka tapauksessa aikaan miinat.

Mainittakoon, että miinoista kaksi kolmannesta oli suomalaisten laskemia ja jonkin verran suomalaiset sukellusveneet olivat niitä laskeneet jo vähän ennen Suomen ja Neuvostoliiton sodan virallista alkamista, 22.6.1941. Niihin tuhoutuikin pari laivaa.

Suomen laivasto osallistui operaatioon muutenkin ja Neuvostoliiton punalippuinen Itämeren laivasto pyrki turvaamaan operaatiota kymmenien sotalaivojen voimalla.

Miinojen raivaaminen oli kuitenkin epävarmaa ja vaarallista touhua ja monia raivausaluksiakin tuhoutui.

Mutta tämän historian kaikista mieltä kääntävistä yksityiskohdista on yllin kyllin kirjoitettu, joten jääköön se nyt tässä. Mutta miten suuri tämä katastrofi oli suhteutettuna maailmanhistorian muihin vastaaviin?

Tappioluvut ovat historiallisessa kirjallisuudessa aina asia, johon on suhtauduttava hyvin varovasti ja sama koskee esimerkiksi terrorin uhrien määriä.

Liikkeellä on yleensä suuresti toisistaan poikkeavia lukuja ja on tavallista, että mutkia vedetään suoraksi ja varmasti tiedettyjen tapausten määrän lisäksi esitetään moninkertainen määrä arvioituja uhreja, mikäli se tuntuu jostakin syytä tarkoituksenmukaiselta.

Tässä tapauksessa pienimmät luvut ovat sodan ajalta, jolloin Stalinille uskallettiin esittää noin seitsemäntuhannen ihmishengen menetykset. Sen jälkeen on puhuttu pienemmistäkin luvuista: 5000-6000.

Tässä minun tuskin kannattaa ruveta luvuilla spekuloimaan, mutta näyttää selvältä, että henkensä menettäneiden määrä on enemmän kuin Wilhelm Gustloffin tapauksessa.

Yli 224-232 laivan saattueista menetettiin kirjan mukaan 64 alusta, joista 24 sotalaivaa. Useat laivat olivat ajan oloissa suuria muutaman tuhannen tonnin kantoisia ja niillä oli yli kaksituhatta matkustajaa.

Kirjoittajien arvion mukaan henkensä menettäneiden määrä oli noin 15000 ja tällä perusteella he myös yrittävät asettaa tämän tapatuman maailman muiden merikatastrofien joukkoon. Venäläinen wikipedia antaa luvun 15111.

Heidän mielestään maailman suurimmaksi nousee Lepanton meritaistelu vuonna 1571, jolloin ihmisuhreja tuli 27500 ja kenties jopa paljon enemmänkin. Sen jälkeen voidaan samaan kastiin lukea Leyten lahden operaatio toisessa maailmansodassa sekä saksalaisten suorittama Krimin evakuointi.

 Jumindan taistelu nousee kuitenkin tuhoisuudessa näiden rinnalle ja on varsin mahdollisesti maailmanhistorian toiseksi suurin merikatastrofi.

Joka tapauksessa Jumindan tapaus, millä nimellä sitä kutsuntaankin, oli selvästi paljon  tuhoisampi kuin esimerkiksi Trafalfgarin meritaistelu (3049 kuollutta),  Tsushima (5160),  Skagerrakin taistelu (8648) tai edes Dunkerquen evakuointi (n. 10 000).

Itämerellä suurimmat meritaistelut käytiin Kustaa III:n sodassa ja itse asiassa ne sattuivat aivan peräkkäin. Toinen oli Viipurin läpimurto (kujanjuoksu) vuonna 1790, jossa ruotsalaiset menettivät 5000-6000 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina ja venäläiset vain muutamia satoja, erään tutkijan mukaan kuitenkin noin 7000(!).

Sen jälkeen seurasi pian Ruotsinsalmen toinen meritaistelu, jossa pääosassa Ruotsin puolelta oli saaristolaivasto monilukuisine tykkisluuppeineen ja -jollineen. Kirjan tietojen mukaan venäläiset menettivät siinä kaatuneina ja hukkuneina 7400 miestä ja ruotsalaiset 300.

Näihin lukuihin kannattaa suhtautua erittäin varovasti. Venäläinen wikipedia vahvistaa luvun 7400, mutta kertoo, että siihen kuuluivat sekä kaatuneet, haavoittuneet että vangit.

Joka tapauksessa sekä Viipurin läpimurto että Ruotsinsalmen molemmat meritaistelut olivat Itämeren suurimmat varsinaiset meritaistelut, joihin osallistui kymmeniä tuhansia miehiä ja satoja aluksia.

Niiden suuruusluokka vastaa hyvinkin noita maailman kuuluisimpia taisteluita, vaikka asiaa ei kyllä Suomessa mitenkään huomaa, eikä juuri Venäjälläkään.

Venäjällä Tallinnan evakuointi oli aikoinaan sankarillinen läpimurto (geroitšeski proryv), nyt se on wikipediassa vain ”matka” (perehod) ja mieleen tulee, että katastrofin murheellisuus on jättänyt varjoonsa sen sankaruuden hehkutuksen, joka aikoinaan oli tapana. Tappiotiedotkin ovat tarkentuneet.

Myöskään Suomen, saati Saksan puolella ei ole ollut tapana erityisesti ylpeillä tästä sinänsä kai onnistuneeksi katsottavasta operaatiosta eikä edes nimittää sitä taisteluksi.

Olisihan siinä joka tapauksessa melkoisen katastrofielokuvan ainekset. En tiedä, kenelle se olisi tarpeen. Ehkä siitä voisi oppia ainakin sen, että ns. geopolitiikan vaatimukset laivastotukikohdista, jotka olivat talvisodankin syynä, voi myös tämän kokemuksen perusteella unohtaa.

Ei niillä rannikkotykkien eteen kartalle piirretyillä puolikaarilla ollut niin paljon arvoa, että sen vuoksi olisi sotia kannattanut. Itse asiassa niillä ei ollut mitään merkitystä. Niin siinä vain kävi.

 

Timo Vihavainen ma 06.05. 23:33

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44