Blogi: Timo Vihavainen, ma 06.05.2019 23:33

Maailman toiseksi suurin merikatastrofi?

Juminda

 

Mati Õun, Hanno Ojalo, Juminda miinilahing 1941. Kadalipp Soome lahel. Sentinel -Ammukaar 2018, 183 s.

 

Tallinnan evakuoinnista on joskus tullutkin blogattua (https://timovihavainen.blogspot.com/search?q=eestirand ).

Nyt joka tapauksessa aiheesta on tullut uusi kirja, joka nimittää tuota operaatiota Jumindan taisteluksi ja samaan aikaan myös kujanjuoksuksi.

En rupea enemmälti selostamaan itse tapahtumaa, joka oli maailmanhistorian tuhoisimpia merisotaoperaatioita ja Itämeren suurin merikatastrofi.

Kakkossijaahan tällä merellä pitää hallussaan sairaalalaiva Wilhelm Gustloffin upotus tammikuussa 1945. Silloin neuvostoliittolainen sukellusvene torpedoi aluksen ja noin 10000 ihmistä hukkui.

Aiheesta on tehty venäläinen elokuvakin, jossa kuvataan myös kapteeni Marineskon seikkailujaTurussa, josta käsin hänen veneensä toimi. Turun saariston sijasta elokuvassa kyllä näytetään Murmanskin rantoja.

Yhtä kaikki, myös Marineskon suorittamia torpedointeja on pidetty sotatoimina. Ehkä kuitenkin olisi hieman omituista puhua sukellusvene S-13:n ja Wilhelm Gustloffin välisestä taistelusta? Kyllähän siinä toinen osapuoli antoi ja toinen vain otti, ilman mahdollisuutta puolustautua.

Mutta kaikki on hieman suhteellista, jos niin halutaan. Wilhelm Gustloffilla oli joka tapauksessa lastinaan siviilien lisäksi myös sotilaita ja lisäksi it-tykkejä. Sen matkaa pyrittiin myös suojaamaan.

Tallinnan evakuoinnin kohtalokasta katastrofia Jumindan niemen luona virolaiset kirjoittajat nimittävät miinataisteluksi ja siinä todella myös myös selviä taistelun piirteitä.

Alukset ajoivat niin sanottuihin hyökkäyksellisiin miinoitteisiin ja samaan aikaan niitä ahdisteltiin sekä mereltä, ilmasta että maalta käsin. Ylivoimaisesti suurinta tuhoa saivat joka tapauksessa aikaan miinat.

Mainittakoon, että miinoista kaksi kolmannesta oli suomalaisten laskemia ja jonkin verran suomalaiset sukellusveneet olivat niitä laskeneet jo vähän ennen Suomen ja Neuvostoliiton sodan virallista alkamista, 22.6.1941. Niihin tuhoutuikin pari laivaa.

Suomen laivasto osallistui operaatioon muutenkin ja Neuvostoliiton punalippuinen Itämeren laivasto pyrki turvaamaan operaatiota kymmenien sotalaivojen voimalla.

Miinojen raivaaminen oli kuitenkin epävarmaa ja vaarallista touhua ja monia raivausaluksiakin tuhoutui.

Mutta tämän historian kaikista mieltä kääntävistä yksityiskohdista on yllin kyllin kirjoitettu, joten jääköön se nyt tässä. Mutta miten suuri tämä katastrofi oli suhteutettuna maailmanhistorian muihin vastaaviin?

Tappioluvut ovat historiallisessa kirjallisuudessa aina asia, johon on suhtauduttava hyvin varovasti ja sama koskee esimerkiksi terrorin uhrien määriä.

Liikkeellä on yleensä suuresti toisistaan poikkeavia lukuja ja on tavallista, että mutkia vedetään suoraksi ja varmasti tiedettyjen tapausten määrän lisäksi esitetään moninkertainen määrä arvioituja uhreja, mikäli se tuntuu jostakin syytä tarkoituksenmukaiselta.

Tässä tapauksessa pienimmät luvut ovat sodan ajalta, jolloin Stalinille uskallettiin esittää noin seitsemäntuhannen ihmishengen menetykset. Sen jälkeen on puhuttu pienemmistäkin luvuista: 5000-6000.

Tässä minun tuskin kannattaa ruveta luvuilla spekuloimaan, mutta näyttää selvältä, että henkensä menettäneiden määrä on enemmän kuin Wilhelm Gustloffin tapauksessa.

Yli 224-232 laivan saattueista menetettiin kirjan mukaan 64 alusta, joista 24 sotalaivaa. Useat laivat olivat ajan oloissa suuria muutaman tuhannen tonnin kantoisia ja niillä oli yli kaksituhatta matkustajaa.

Kirjoittajien arvion mukaan henkensä menettäneiden määrä oli noin 15000 ja tällä perusteella he myös yrittävät asettaa tämän tapatuman maailman muiden merikatastrofien joukkoon. Venäläinen wikipedia antaa luvun 15111.

Heidän mielestään maailman suurimmaksi nousee Lepanton meritaistelu vuonna 1571, jolloin ihmisuhreja tuli 27500 ja kenties jopa paljon enemmänkin. Sen jälkeen voidaan samaan kastiin lukea Leyten lahden operaatio toisessa maailmansodassa sekä saksalaisten suorittama Krimin evakuointi.

 Jumindan taistelu nousee kuitenkin tuhoisuudessa näiden rinnalle ja on varsin mahdollisesti maailmanhistorian toiseksi suurin merikatastrofi.

Joka tapauksessa Jumindan tapaus, millä nimellä sitä kutsuntaankin, oli selvästi paljon  tuhoisampi kuin esimerkiksi Trafalfgarin meritaistelu (3049 kuollutta),  Tsushima (5160),  Skagerrakin taistelu (8648) tai edes Dunkerquen evakuointi (n. 10 000).

Itämerellä suurimmat meritaistelut käytiin Kustaa III:n sodassa ja itse asiassa ne sattuivat aivan peräkkäin. Toinen oli Viipurin läpimurto (kujanjuoksu) vuonna 1790, jossa ruotsalaiset menettivät 5000-6000 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina ja venäläiset vain muutamia satoja, erään tutkijan mukaan kuitenkin noin 7000(!).

Sen jälkeen seurasi pian Ruotsinsalmen toinen meritaistelu, jossa pääosassa Ruotsin puolelta oli saaristolaivasto monilukuisine tykkisluuppeineen ja -jollineen. Kirjan tietojen mukaan venäläiset menettivät siinä kaatuneina ja hukkuneina 7400 miestä ja ruotsalaiset 300.

Näihin lukuihin kannattaa suhtautua erittäin varovasti. Venäläinen wikipedia vahvistaa luvun 7400, mutta kertoo, että siihen kuuluivat sekä kaatuneet, haavoittuneet että vangit.

Joka tapauksessa sekä Viipurin läpimurto että Ruotsinsalmen molemmat meritaistelut olivat Itämeren suurimmat varsinaiset meritaistelut, joihin osallistui kymmeniä tuhansia miehiä ja satoja aluksia.

Niiden suuruusluokka vastaa hyvinkin noita maailman kuuluisimpia taisteluita, vaikka asiaa ei kyllä Suomessa mitenkään huomaa, eikä juuri Venäjälläkään.

Venäjällä Tallinnan evakuointi oli aikoinaan sankarillinen läpimurto (geroitšeski proryv), nyt se on wikipediassa vain ”matka” (perehod) ja mieleen tulee, että katastrofin murheellisuus on jättänyt varjoonsa sen sankaruuden hehkutuksen, joka aikoinaan oli tapana. Tappiotiedotkin ovat tarkentuneet.

Myöskään Suomen, saati Saksan puolella ei ole ollut tapana erityisesti ylpeillä tästä sinänsä kai onnistuneeksi katsottavasta operaatiosta eikä edes nimittää sitä taisteluksi.

Olisihan siinä joka tapauksessa melkoisen katastrofielokuvan ainekset. En tiedä, kenelle se olisi tarpeen. Ehkä siitä voisi oppia ainakin sen, että ns. geopolitiikan vaatimukset laivastotukikohdista, jotka olivat talvisodankin syynä, voi myös tämän kokemuksen perusteella unohtaa.

Ei niillä rannikkotykkien eteen kartalle piirretyillä puolikaarilla ollut niin paljon arvoa, että sen vuoksi olisi sotia kannattanut. Itse asiassa niillä ei ollut mitään merkitystä. Niin siinä vain kävi.

 

Timo Vihavainen ma 06.05. 23:33

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Liberalismin siunaukset

ke 21.08. 23:09

Suuresta Baabelista

ma 19.08. 23:57

Vaikea tapaus

la 17.08. 22:07

Venäjän historia

ti 13.08. 22:48

Syvätyperyyden paluu

ma 12.08. 22:19

Hyvä sanoma tuli idästä

la 10.08. 19:47

Alaspäin on menty

to 08.08. 21:38

Luikuri

ke 07.08. 23:26

Muikkupaisti

su 04.08. 23:17

Väestön kutistuminen

pe 02.08. 23:17

blogit

Vieraskynä

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07.2019 21:43

Juha Ahvio

Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa

pe 16.08.2019 00:09

Professorin Ajatuksia

Suomalaiset nihkeitä Välimeren taksiliikenteen tukemiselle

ke 21.08.2019 23:08

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Kant: monikulttuurisuuskriittinen filosofi ajallemme

ma 29.07.2019 23:29

Petteri Hiienkoski

Kunnioitetaanko koululaitoksessa enää ihmisoikeuksia?

ti 13.08.2019 00:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Putin tulee rauha käsissään?

ke 21.08.2019 23:10

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hussein Al Taee, Taqiya ja muslimipoliitikkojen perimmäiset lojaliteetit

su 18.08.2019 09:12

Heikki Porkka

Ahdistu aidoista asioista. Hui kauhistus!!

to 22.08.2019 10:55

Tapio Puolimatka

Asetun ehdolle Suomen Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajaksi

ma 12.08.2019 22:21

Olli Pusa

Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?

su 18.08.2019 11:57

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Orpon moraaliposeeraus osui omaan nilkkaan

ke 21.08.2019 17:15

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Liberalismin siunaukset

ke 21.08.2019 23:09

Matti Viren

Työpaikat eivät synny itsestään

ke 21.08.2019 23:13