Kun paljon puhutaan Uuden Seelannin terrori-iskusta, joka poikkeuksellisesti kohdistui muslimeihin länsimaassa, hämärtyvät helposti asioiden väliset suhteet.

Todellisuudessa kristityt ovat edelleen vainotuin ihmisryhmä maailmassa. Erityisen terrorin kohteina he ovat paitsi vasemmistodiktatuureissa myös lähes jokaisessa maassa, jossa on merkittävä muslimiväestö. Länsimainen valtaeliitti ja valtamedia eivät kuitenkaan ole erityisen kiinnostuneita heidän kohtalostaan. Miksi?

Olemme Euroopassa saaneet viime vuosina kokea monta kauhistuttavaa muslimiterroristien iskua. Ellei poliittinen suunta muutu, tiedämme, että ne tulevat jatkumaan entistä tuhoisampina. Eräissä länsimaissa muutos on jo tapahtunut.

Mutta mistä johtuu, että tapahtuipa länsimaissa terrori-isku, jonka tekevät muslimikiihkoilijat tai joka poikkeuksellisesti kohdistuu muslimeihin, seuraukset ovat samansuuntaisia?

Ongelma ei koskaan tunnu olevan islamin vihaideologiassa (jota valtamediassa ei todenmukaisesti juuri edes käsitellä) eikä niissä, jotka sen leviämistä edistävät. Vika on lähes aina niissä, jotka sitä avoimesti käsittelevät tai sen levittämistä vastustavat, ikään kuin tämä poliittinen kanta olisi itsessään lainsuojaton. Miksi?

Valtamediassa tätä kantaa edustavia avoimesti mustamaalataan ja heidän perusoikeuksiaan poljetaan, riippumatta siitä, ovatko he länsimaista demokratiaa ja aidosti avointa yhteiskuntaa puolustavia arvokonservatiiveja ja klassisia liberaaleja (libertaareja) vai väkivaltaisia äärioikeistolaisia, uusnatseja ja fasisteja.

Näihin liittyvä käsitteiden ja termien sekoittaminen ja niiden erojen hämärtäminen on ilmeisen tarkoituksellista. Tämä valheellisuus herättää tyytymättömyyttä erityisesti niitä kohtaan, jotka sitä harjoittavat tai sen sallivat. Näin tehtäessä valtamediassa sahataan omaa oksaa.

Tästä kannasta todella halutaan tehdä lainsuojaton, kuten YK:n siirtolaissopimuksen  (ns. GCM-asiakirja) allekirjoittaminen osoittaa, ellei se jo sitä ole. Tämä on tietenkin jyrkässä ristiriidassa länsimaisen demokratian ja sen toimivuudelle välttämättömien perusoikeuksien, ennen muuta sananvapauden, kanssa.

Terrori-iskuilla näyttää niiden tekijöistä riippumatta olevan aina sama vaikutus. Ihmisten demokraattisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia rajoitetaan, totalitaarisia otteita, kuten salaista valvontaa ja sensuuria, kiristetään ja valheellista propagandaa lisätään.

Valistunut ihminen tietää mitä siitä seuraa? – Se on rakenteellista väkivaltaa ja sortoa, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä ja inhimillistä kärsimys. Jossain vaiheessa ihmisillä on taipumuksena nousta vastarintaan. Seuraukset ovat tuhoisia yhteiskuntarauhalle ja länsimaiselle demokratialle.

Ketkä siitä hyötyvät? – Eivät ainakaan länsimaisen demokratian mukaisia arvoja kannattavat ihmiset, olivatpa nämä länsimaalaisia tai muslimimaista vihaideologiaa Länteen paenneita.

Eikö tuhon kierrettä voi enää pysäyttää?

Terrorismi ei ole uusia ilmiö manner-Euroopassakaan. Vasemmistoradikalismista innoituksensa saanut Punainen armeijakunta eli ns. Baader–Meinhof -liiga aloitti toimintansa 1970-luvulla. Se vastusti länsimaista demokratiaa ja vapaata markkinataloutta.

Liigan tavoitteena oli tuhota niihin perustuva saksalainen "vadelmavaltio". Tarkoitus oli terrori-iskujen seurauksena saada Saksan liittotasavallasta totalitaarisia keinoja käyttävä poliisivaltio. Sen harjoittaman sorron oli puolestaan määrä saada kansalaiset tukemaan vasemmiston kansannousua ja vallanvaihdosta.

Siinä Punainen armeijakunta ei onnistunut. Mutta pääsivätkö vasemmistoradikaalit tavoitteeseensa muilla keinoin?

Petteri Hiienkoski