Blogi: Timo Vihavainen, to 14.02.2019 22:07

Uuden aikakauden alussa

Stratosfäärin sankarit

 

Matti Kurjensaari, Karavaanikellot. Tammi 1957, 195 s.

 

Matti Kurjensaari kuului siiheen sukupolveen, joka sai omakohtaisesti kokea, miten matkustaminen siirtyi maan päältä yläilmoihin. Ensin tulivat matalalla lentävät vesikoneet kuten Helsingin-Tallinnan reitti, sitten lennettiin jo Eurooppaan.

Jo ennen kuin vuonna 1907 syntyneen miehen hiukset ehtivät harmaantua, mentiinkin sitten valtavankokoisilla suihkukoneilla yli valtamerten ja aavikoiden liki tuhannen kilometrin tuntivauhtia.

Automobiili oli sentään Matti-pojan lapsuudessa ollut suuri harvinaisuus ja ulkomaille havittelevien oli tietenkin turvauduttava laivaan ja junaan, kunhan ensin matkusti hevoskärryillä asemalle tai satamaan.

Vuonna 1957 ilmestyneen matkakirjansa, Kurjensaari on omistanut Olavi Paavolaiselle ja Mika Waltarille, jotka nuorina olivat Valtatiet-kirjassaan ylistäneet uutta tekniikkaa, vauhtia ja edistystä.

Vain kolmenkymmenen vuoden kuluttua siitä, kun muuan nuorukainen nimeltä Lindbergh oli alkeellisella koneella lentänyt Atlantin yli, oli koko asiasta tullut enemmän tai vähemmän rutiiniasia. Uudet, valtavat suihkukoneet ottivat toistasataa matkustajaa ja mukaan pääsi, jos vain kukkaro sen salli.

Toki lentäminen oli vaarallista, mutta mitäpä saattoi muutakaan odottaa? Muistan itsekin, miten ensimmäiset läntiset suihkumatkustajakoneet, Cometit tipahtelivat mikä mereen, mikä maahan.

Lentokieltohan siitä seurasi ja jonkin aikaa suihkumatkustajaliikennettä hallitsi Tupolev 104. Sellaisella myös Kurjensaari pääsi lentämään Moskovasta Delhiin. Aikamoinen hukkaprosentti -18- noilla Tupolev-koneillakin ajan mittaan oli, mutta ajan oloissa se oli hyvin kohtuullinen.

Kaikessa olennaisessa lento oli samanlainen kokemus kuin nykyäänkin. Toki se yllätti ja hurmasi uutuudellaan. Kun Helsingistä Riian kautta Moskovaan lennettiin Iljushinilla vielä noin kilometrin korkeudella ja ylimmillään kavuttiin 2400 metriin, lensi Tupolev jo ylimmillään 11 kilometrissä ja 900 kilometrin tuntinopeudella.

Huikea elämys oli päästä katsomaan ylhäältä käsin maata, joka avautui yli 300 kilometrin säteelle. Helsingistä olisi periaatteessa voinut nähdä jo Kuopioon. Lento Himalajan yli avasi sellaisia näkymiä, joita harvan ihmisen oli koskaan suotu nähdä siinä vanhassa maailmassa, jossa matkustajat olivat kasvaneet.

Idempänä levittäytyvä Takla-makanin autiomaa toi kirjoittajan mieleen Sven Hedinin, joka hädin tuskin säilyi hengissä sen ylittäessään. Hänen seurueensa ja kamelinsa menehtyivät.

Muistan itsekin tuon kunnioitusta herättävän autiomaan matkustettuani päivätolkulla pitkin sen reunaa ilmastoidussa bussissa. Tuo unohtumaton matka sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Kiina pystyy valtaviin suorituksiin, ja se kai oli matkan järjestäjien tarkoituskin. Mutta se ei kuulu tähän.

Joka tapauksessa Kiina ja Intia olivat vielä tuohon aikaan nälkämaita, joiden tulevaisuus oli ennen muuta suuri humanitäärinen kysymys. Tosin Kurjensaari näkee Intiassa paljon muutakin. Jotakin uutta siellä näyttää olevan syntymässä, mutta eksotiikka toki tulee päällimmäiseksi.

On kuvaavaa, että kirjoittaja on innostunut piirtämään kirjaan kartan kuljetusta reitistä ja kuvittelee oman matkustamisensa kontrastiksi niitä vanhoja tutkimusmatkailijoiden vaivalloisia vaelluksia, jotka vielä niin äskettäin olivat ainoa mahdollinen tapa taittaa tuo taival.

Tuohon aikaan suihkumatkustajat muuten lanseerattiin omaksi käsitteekseen. Heidän kyyditsijänsä puhuivat mielellään stratosfääristä, joka itse asiassa yleensä alkaa jonkin verran korkeammalta kuin se troposfääri, jossa matkustajat lensivät.

Joka tapauksessa käytetty terminologia heijastaa hyvin sitä ymmärrystä, että nyt oli matkustamisessa siirrytty aivan uusiin sfääreihin.

Vanhoihin matkustamisen keinoihin verrattuna kyse oli uudesta ulottuvuudesta. Istuttiin viskin ja kyljysten äärellä tuntematta edes millään tavoin huikeaa vauhtia. Moottoreiden äänikin oli tasaisen rauhoittavaa eikä kertonut rajusta ponnistelusta.

Ja kuitenkin oli kulunut vain vähän aikaa siitä, kun matkustamisen romantiikka tiivistyi postidiligenssien torven ääneen. Se oli ollut signaali kaikille kaukokaipuun vaivaamille. Toki rannaton meri ja sinne katoavat purjelaivat olivat myös oma maailmansa.

Kurjensaarella oli vielä läheinen suhde Katri Valan Taj Mahal-runon eksoottiseen romantiikkaan. Tuon tarumaisen rakennuksen näkeminen kaiken sitä ympäröivän arkipäiväisyyden keskellä näyttää olleen hänelle varsin ravisuttava kokemus.

Hän tai tulenkantajat eivät kai koskaan kuvitelleet joskus oikeasti pääsevänsä siihen maailmaan, jonne heidän romanttiset kuvitelmansa liittyivät.

Matkan päätepiste oli Ceylon, jonka todellisuus ei ollut pelkkää romantiikkaa. Sillä saattoi olla edessään lupaava tulevaisuus, mutta hillitön väestönkasvu tuntui estävän sen. Ruotsalainen Alva Myrdal oli kyllä tarjoutunut hoitamaan käytännön järjestelyt, mikäli syntyvyyttä ruvettaisiin pontevasti rajoittamaan, mutta riittikö asiaan halua?

Ceylonilla tarvittaisiin nyt amerikkalaista vaurautta, brittiläistä kuria ja venäläistä dynaamisuutta, pohti muuan sikäläinen tohtori. Siirtomaakausi oli kyllä tuonut teknistä edistystä, mutta jättänyt jälkeensä holhottavana olemisen sielullisen tilan. Lasten tavoin keskityttiin kuluttamaan eikä investoimaan.

Tropiikki oli luonut Buddhan, pohdiskeli mestari, jonka matkaseurana Kurjensaari sai olla. Länsi sen sijaan oli luonut muutokseen pyrkivän ajattelun ja tekniikan ja nyt se oli tullut Intiaankin. Mutta länsimainen edistys sisälsi omat vaaransa.

Waltari ja Paavolainen olivat taannoin riemuinneet tekniikan voittokulusta. Siihen kuului uuden kokemisen himo desiderium incogniti, joka ilmeni tutkimusmatkoissa ja avaruuden valloittamisessa ja miksei myös turismissa.

Ydinaseiden myötä tuo tekniikan, edistyksen ja luonnon kukistamisen romantisointi oli joutunut uuteen valoon. Silloin oli tunnettu uuden aikakauden alkaneen, mutta nyt siihen oli sitäkin enemmän aihetta, pohdiskelee mestari uusien tekniikan ihmeiden edessä.

Nyt tuntemattoman kaipaus oli kuljettamassa ihmiskuntaa toisiin tähtiin, osataan kirjassa pohdiskella jo ennen Gagarinin tai edes Laika-koiran lentoa.

Uuden ajan koitto oli joka tapauksessa voimakkaasti tunnettavissa, kuten itsekin muistelen lapsekkaasti ajatelleeni.

Kun minä olen yhtä vanha, kuin ukko nyt, on ihminen jo käynyt kuussa, väitin kerran isoisälleni. Ukko hekotteli ja kuoli pois vuonna 1956. Hän oli kyllä jo aika vanhakin ja myös itse puolestaan nähnyt maailman rajun muuttumisen. Ehkä hän arveli, ettei se nyt enää voi kovin paljon muuttua.

Kurjensaari ei enää sanan kirjaimellisessa merkityksessä tullut 1800-luvun maailmasta, mutta itse asiassa sen luoma ympäristö ennen ensimmäistä maailmansotaa kuului hänen lapsuuteensa.

Kuului se minunkin lapsuuteeni, mutta enimmäkseen epäsuorasti, henkisesti tuohon aikaan jääneiden isovanhempien kautta.

Jossakin mielessä se 1950-luku taisi kyllä ihan oikeasti merkitä uuden aikakauden alkua.

 

Timo Vihavainen to 14.02. 22:07

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Imperiumin rajat

ke 26.06. 23:57

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06. 00:07

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

blogit

Vieraskynä

Kirkko ja Pride - Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta

to 27.06.2019 00:12

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Demarit pettivät tanskalaiset

ke 26.06.2019 23:51

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Facebook rakastaa minua

ke 26.06.2019 21:53

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Imperiumin rajat

ke 26.06.2019 23:57

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19