Joutavan paperin oikea nimitys
Huomasin yllättäen Der Spiegelistä, että lehti oli haastatellut kansainvälisen oikeuden asiantuntijaa Frank Schorkopfia ns. GCM-paperin johdosta (Global Compact for Migration).
Kyseessähän on siis tämä Marrakešin paperi, joka ei ole sopimuskaan eikä velvoita ketään mihinkään, mutta kuuluu joka tapauksessa niihin asioihin, joita jokaisen säädyllisen ihmisen on kannatettava. Se on siis vähän samassa asemassa kuin oli ajatus Suomen vallankumouksen välttämättömyydestä silloin taistolaisaikoina.
Tämä asiantuntija, joka näyttää kuuluvan alansa johtaviin ja kertoo olevansa porvarillinen liberaali, näyttääkin yllättäen vastustavan koko asiaa. Täytyypä sanoa, että kyllä tämä minua suomalaisena lehdenlukijana hätkähdyttää.
Marrakešin paperi herättää haastatellun mielestä levottomuutta siksi, että siinä määrätään hallitusten tasolla asioista, jotka kuuluisivat kansanedustuslaitoksille.
Sitä paitsi koko kyhäys on eräänlaisen tervetulokulttuurin ilmentymä. Siitä huokuu edistyksellis-moraalinen henki, joka ei hyväksy mitään vastustusta.
Näin siis haastateltava. Mutta eihän koko paperi siis tosiaankaan ole edes sitova, kuten meillä on yhä uudelleen jankutettu ja mitäpäs tällä herralla nyt mahtaakaan olla edistyksellisyyttä ja itse moraaliakin vastaan? Haiseeko tässä siis jokin toinen vaihtoehto? Ehkäpä itse ilmeinen AfD?
Schorkopf ei ryhdy spekuloimaan AfD:n tai minkään muunkaan puolueen oikeassa tai väärässä olemisella. Lähellä on ainakin minulla tämän johdosta ajatus, että mikä tahansa poliittinen voima voi kannattaa sekä oikeita että vääriä asioita. Tämähän tietysti meidän aikanamme ja maassamme alkaa jo kuulostaa vallankumoukselliselta, mutta lehti ei siis olekaan mikään Helsingin Sanomat.
Spiegel ei pysähdy jauhamaan tätä puoluekantaisuuden asiaa, josta Suomessa olisi luultavasti tehty koko asian ydin ja unohdettu se helkkarin paperi. Haastattelussa pohditaan todella nyt sen paperin merkitystä.
Schorkopfin mielestä puhutun kaltaisella sopimuksella on niin sanotun pehmeän lain voima ja se tarkoittaa, että se voi pesiytyä oikeusjärjestykseen ja saada velvoittavia muotoja.
Sitä paitsi paperi sisältää runsaan joukon kaikenkarvaisia väittämiä ja suosituksia, joilla on selkeä ideologinen sisältö ja suuri mahdollinen merkitys. Asia riippuu ilmeisesti siitä, miten niitä käytetään.
Sopimuksessa esimerkiksi väitetään kaikkien hyötyvän muuttoliikkeestä ja annetaan ymmärtää, että ne, jotka ovat eri mieltä, ovat vain huonosti informoituja. Asian varjopuolet sivuutetaan, vaikka niitä on Saksan kaltaisissa vastaanottajamaissa yllin kyllin tarjolla.
Paperissa painotetaan joka kohdassa siirtolaisten oikeuksia, ottamatta huomioon, että sitä kautta saatetaan päätyä vastaanottajamaiden omien kansalaisten oikeuksien polkemiseen.
Paperissa itse asiassa kerrotaan ikään kuin päätettyinä asioina sellaista, mikä on kiistanalaista ja kuuluisi kunkin maan lainsäätäjän päätettäväksi. Sellainen on vaikkapa velvoite järjestää vakituisia muuttomahdollisuuksia myös muuttajien perheille.
Koko paperi on lyhyesti sanottuna vaarallinen vipusin, joka voi vaarantaa Saksan oikeudet päättää omista asioistaan. Maa asetetaan ”jaettuun vastuuseen” tietyistä asioista riippumatta siitä, miten se itse niitä voisi kukaties haluta arvioida.
Huomiota herättää myös, että paperia nimitetään ”virstanpylvääksi” eikä suinkaan ”päätöslauselmaksi”. Tämähän viittaa siihen, että seuraavia askeleita on tulossa ja kenties niitä jo suunnitellaan…
Kuten tunnettua, monet maan kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta. Suomi ei tähän joukkoon kuulunut ja hallituksen linjana oli meillä suhtautua kritiikkiin ylimielisesti. Itse sopimuksen tekstiä en ole huomannut missään julkaistun.
Ja olikos se nyt sitten ollenkaan sopimus vai ei?
Schorkopf, joka siis on asiantuntija, käyttää kyllä osittain asiaa välttelevää termiä Dokument, mutta sen ohella myös sanaa Pakt. Meillä se on tapana kääntää sopimukseksi ja sehän on samaa kantaa kuin latinan pactum.
Sitä paitsi meillä on aina ollut kunniassa vanha periaate siitä, että sopimukset on pidettävä: pacta sunt servanda -sopimukset on pidettävä. Ne eivät siis ole vain hurskaiden aikeiden kirjaamista.
Con-etuliitettähän käytetään yleensä asiaa vahvistamaan, joten compacthan se todellinen luja sopimus on, noin etymologisesti…
Mikäli tarkoituksena tosiaan oli hankkia vain jonkinlainen yksimielisyys tarkoituksista, olisi siinä ollut käytettävä sanaa accord, sydänten sopusointu, jos sellainen todella löytyi. Miksei concordiakin olisi käynyt. Entente cordiale olisi kuulostanut jo pahaenteiseltä, vaikka kaunis termi onkin.
Ranskan kieli rikastutti meitäkin menneinä vuosikymmenillä sanalla avis, joka tarkoittaa mielipidettä tai tiedonantoa, lausuntoa.
Jos kyseessä siis oli vain hallitusten mielipide, asian olisi pitänyt tulla hyvin selväksi itse paperin luonteesta käytetyn termin nimessäkin. Otettakoon huomioon, että mielipide nyt tosiaankin on vain mielipide ja sitä on aina mahdollista muuttaa ja tulkitakin. Onhan tunnettua, että esimerkiksi
Neidon mieli muuttuu
kuin taivahalla kuu…
Kun Ryti aikoinaan lähetti Hitlerille Ribbentropin välityksellä erään tietyn kirjeen, ei kyseessä ollut mikään sopimus, saati nyt valtiosopimus.
Kyseessä oli paperi, jossa Ryti omasta puolestaan lupasi, mitä lupasi sillä hetkellä hallitsemansa viran perusteella. Kun virka lakkasi, lakkasivat myös lupauksen pitämisen mahdollisuudet, mikä oli yksiselitteinen asia ja idiootinkin tajuttavissa.
Jospas meillä nyt sitten, kansallisena erikoisuutenamme, oltaisiin puhumatta Marrakešin sopimuksesta, saati kompaktista (mikä ei ole mitään suomea) ja sen sijaan otettaisiin käyttöön vaikkapa termi mielipide. Siis Marrakešin mielipide.
Subjektiksi tässä ei tietenkään voida käsittää Marrakešin kaupunkia, vaan asian logiikka on se, että allekirjoittajalla nyt sattui juuri Marrakešissa käydessään olemaan tällainen mielipide, jonka löytymisestä uudelleen ei ole tietysti mitään takeita. Ei siitä Suomen valtio tai ainakaan seuraava hallitus voi vastata.
Tällainenhan kai täytyy olla sellaisen paperin merkitys, joka ei mihinkään velvoita, mutta jollaisten allekirjoittaminen on muuten vain mukavaa, kun saa olla hyvässä seurassa ja edistyksellis-moraalista henkeä ilmentämässä.
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Putinin puolueet eduskunnassa
ma 18.03.2024 12:06Lasten vai aikuisten oikeudet
ma 21.08.2023 19:21YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44