Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila astui julkisuuteen EK:n puheenjohtajan roolissa. Hänen viestinsä oli: Suomessa on kilpailukyvyn kannalta aivan liian korkeat palkat. Suomen ongelmat ratkeisivat palkkoja alentamalla. Onkohan asia näin yksinkertainen?
Sinänsä tilastojen mukaan Suomen palkat suhteessa moniin eurooppalaisiin kilpailijamaihin verrattuna eivät ole mitenkään erikoisen korkeita. Ongelmaa perusteltiin sillä, että 1990-luvun lopulta palkat ovat nousseet Suomessa hieman nopeammin kuin monissa euromaissa. Toisaalta harva maa koki 1990-luvulla samanlaisen romahduksen kuin Suomi palkkojen leikkauksineen. Kuinka paljon noissa tilastoissa on tuon kaaoksen korjausliikettä? Asiaan ei ottanut kantaa edes Mattilan puhetta ylistänyt professori Jukka Pirttilä. Jos eron selittää tuollainen korjaus, onko tilastoja käytetty harhaanjohtavassa mielessä?
Jäykkyyttä Suomen palkanmäärityksessä varmaan on. Ja sitten on kysymys eurosta valuuttana. Se luo vääjäämättä ongelmia kaikissa siihen kuuluvissa maissa Saksaa lukuun ottamatta. Missä on ongelman ydin? Pitäisikö Suomesta tehdä halpatyövoiman maa, jossa näperrellään halvalla bulkkituotteita? Juuri sellaisestahan Suomi on pyrkinyt eroon vuosikymmeniä koulutus- ja elinkeinopolitiikallaan.
Asian kummallisuutta lisää se, että esimerkiksi Sveitsissä ei suinkaan makseta Suomea huonompia palkkoja, päinvastoin. Siis Sveitsissä osataan käyttää ihmisten työpanosta tehokkaammin hyväksi kuin Suomessa, kun niilläkin palkoilla ovat kilpailukykyisiä. Eikä se suinkaan tapahdu ihmisiä kuoliaaksi rääkkäämällä, jos asiaa voi päätellä Sveitsissä työskentelevien sukulaisten elämäntilanteista.
Missä siis on ongelman ydin? Unohdetaan hetkeksi EK-vetoinen propaganda, jota suomalainen valtamedia kiltisti julistaa. Tarkastellaan asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Kilpailukyvyn kannalta olennaistahan on palkan ja tuottavuuden suhde. Pohdintaanpa sitä, kuinka paljon Suomen kilpailukyvyn kannalta ongelmallista on huono johtaminen ja sen tuottama tehottomuus? Esimerkiksi professori Pertti Haaparanta on väittänyt huonon johtamisen Suomen viennin suurimmaksi ongelmaksi.
Aletaan purkaa asiaa siitä, kuinka suomalaisia yrityksiä oikeasti johdetaan. Lasketaan tässä pois muutama sellainen yritys, joilla on jokin ”oikea” omistaja. Suuri osa suomalaisista yrityksistä on todellisuudessa kasvottomien omistajien omistamia. Normaalistihan yrityksellä pitäisi olla omistajat ja johto. Omistajat valitsevat yrityksen kannalta mahdollisimman osaavan johdon, asettavat tavoitteet, valvovat johdon toimintaa ja kannustavat erilaisilla menetelmissä sitä toiminnassaan.
Suomessa merkittävin ongelma yrityksen johtamisen kannalta on työeläkeyhtiöiden ylikorostunut rooli. Jo ajatus eläkebyrokraateista yritystoiminnan ylimpinä guruina on järjetön. Jos seuraa esimerkiksi suomalaisten pörssiyhtiöiden tilannetta, lukuisissa on jonkinlainen omistajien nimitys- ja palkitsemistoimikunta. Se ehdottaa yhtiölle hallituksen jäsenet ja määrittää heidän palkkionsa.
Tyypillisesti tuollaisessa nimitysvaliokunnassa istuu joku eläkeyhtiö Varman ja/tai Ilmarisen johtaja, joku Kevan edustaja, valtion omistajaohjauksen byrokraatti, ehkä joskus joku muukin. Yritysten johdon valitsee tosiasiassa hyvin pieni sisäpiiri. Aikaisemmin noihin hallituksiin tunkivat mielellään eläkeyhtiöiden johtajat, mutta monien julkisuudessa olleiden kohujen jälkeen he ovat vetäytyneet nykyään useammin nimitysvaliokuntiin ja laittavat luottohenkilöt hallitusammattilaisista näkyville hallintoon. Se kuka valitaan, riippuu siitä onko hän toimillaan saanut eläkeyhtiöiden luottamuksen.
No kuka sitten käyttää valtaa eläkeyhtiöissä? Jos katsoo niiden hallitusten kokoonpanoa, esimerkiksi Varmassa ja Ilmarisessa enemmistö hallituksen jäsenistä on suuryhtiöiden johtoa (vaikka suuryritysten osuus eläkeyhtiöiden rahastoista on arviolta 25%). Miksi suuryritysten johtajat innolla tunkevat itseään eläkeyhtiöiden hallintoon? Tuskin he ovat erityisen kiinnostuneita siitä, miten Tiinan ja Pekan eläke määräytyy?
Tietenkin motiivina on se, että noissa hallituksissa käytetään valtavaa taloudellista valtaa. Kun Varman tai Ilmarisen johtaja lähtee jonkin yhtiön nimitysvaliokuntaan päättämään, kenet nimitetään sen hallitukseen, hän saa tietenkin jostakin ohjeet toiminnalle. Viimekädessä ne antaa eläkeyhtiön yritysjohtajilla miehitetty hallinto. Siellä hyvin usein istuu toimivan johdon edustaja siitä yhtiöstä, johon hän on menossa. Siis tosiasiassa pörssiyhtiön toimiva johto on valitsemassa itselleen esimiehiä.
Tällaisessa maailmassa ratkaisevaksi muodostuu se, kuka on kenenkin kaveri ja kuka kuuluu mihinkin valtaryhmittymään. Etenemisen ja asemien säilyttämisen kannalta se on paljon merkittävämpää kuin tulokset yhtiön johtamisessa. Riittää kun ei tunaroi näkyvästi. Ei ihme, että toiminnan kehittämisen, tuottavuuden kohottamisen ym. sijasta ongelmalliset toiminnot myydään ja lopetetaan ja uusia ei riskin vuoksi aloiteta. Suomen kansantaloudessa se näkyy vientiteollisuuden rapautumisena.
Tällaisessa toimintamallissa on useita johtamisen kannalta ongelmallisia asioita. Ensiksikin kun eteneminen perustuu siihen, mihin kaveripiiriin kuuluu, seurauksena täytyy olla, että usein väärät ihmiset tulevat nimitetyiksi väärille paikoille. Se johtaa vääjäämättä johtamisen heikkenemiseen. Toki monet päätyisivät yritysjohtajiksi tolkullisemmassakin johtamismallissa.
Toinen kysymys liittyy palkitsemiseen. Jos ei uskota sen tehokkuuteen, miksi kannustavia palkkausjärjestelmiä käytetään? Maailmalla on kyllä paljonkin esimerkkejä siitä, että onnistuneella palkitsemisella saadaan tuottavuutta ja tehokkuutta parannettua. Mutta sen edellytyksenä on, että palkitaan oikeista asioista ja silloin kun palkitseminen on ansaittua. Mistä Suomessa johtoa usein palkitaan? Palkitaan yrityksen tuloksen parantamisesta (ja joskus sen huonontumisesta huolimattakin). Siitä, että vähennetään väkeä, pienennetään palkkoja ja karsitaan sellaisia toimintoja, jotka tuntuvat vaikeilta ja joissa on johdolla riskiä epäonnistua. Hyvä esimerkki tällaisesta johtamisesta taitaa olla Posti. Se on onnistuneesti tuhonnut saneerauksillaan vuosisatojen kuluessa hankitun maineen ja luottamuksen, pienten tulosparannusten takia. Kun jokin tärkeä dokumentti lähetetään postissa (mitä nykyään yhä enemmän vierastetaan), lähettäjä haluaa varmistaa sen perille tulon. Ennen sitä pidettiin itsestäänselvyytenä.
Siis palkitaan kansatalouden näivettämisestä ja osittaisesta optimoinnista. Eli palkitseminen on mielivaltaista ja kohdistuu aivan vääriin asioihin. Erityisen kummalliseksi asian tekee se, että suurimpia omistajia ja omistajavallan edustajia Suomessa ovat eläkeyhtiöt ja valtio. Niiden intressissähän olisi se, että Suomen kansantalous kehittyisi, vienti kasvaisi ja monipuolistuisi. Mutta eläkeyhtiöiden hallituksissa istuvat pääasiassa yritysjohtajat, joiden intressit ovat aivan erilaiset. Ja se jälki alkaa näkyä yhä enemmän.
Väitteet johtamisen ongelmista Suomen viennin yhtenä pääongelmana ovat siis tällaisen tarkastelun pohjalta hyvinkin perusteltuja. Ratkaisuna olisi erottaa omistajan ja johtajan roolit toisistaan. Omistajat määräisivät tavoitteet ja palkitsisivat niiden saavuttamisesta ja yritysjohdon tehtävänä olisi tavoitteiden saavuttaminen. Ja mitä Suomessa tarjotaan ratkaisuksi? Palkkojen alentamista? Se on monella tapaa ongelmallinen asia ja vaatisi oman käsittelynsä. Kieltämättä jäykkä ja keskitetty palkkojen määräytyminen on nykymaailman näkökulmasta auttamatta vanhentunutta. Mutta hokeminen palkkojen alentamisesta ratkaisuna ongelmiin on tosiasiassa yritys kääntää pois huomio todellisesta ongelmasta: sekavasta johtamiskuviosta.
Olen kuvannut tuota eläkelaitosten ympärille muodostunutta omitusta toimintamallia nettikirjoissani Renkien kaappaus ja Renkien valta. Ne löytää PDF-muotoisina netistä.
Teksti
Sosiaaliturvapolitiikan dosentti, Yhteiskuntatieteiden tohtori, vakuutusmatemaatikko (SHV) Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen asiantuntija
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Putinin puolueet eduskunnassa
ma 18.03.2024 12:06Lasten vai aikuisten oikeudet
ma 21.08.2023 19:21YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44