Blogi: Olli Pusa, su 19.03.2017 12:59

Suomen tauti

Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila astui julkisuuteen EK:n puheenjohtajan roolissa. Hänen viestinsä oli: Suomessa on kilpailukyvyn kannalta aivan liian korkeat palkat. Suomen ongelmat ratkeisivat palkkoja alentamalla. Onkohan asia näin yksinkertainen?

Sinänsä tilastojen mukaan Suomen palkat suhteessa moniin eurooppalaisiin kilpailijamaihin verrattuna eivät ole mitenkään erikoisen korkeita. Ongelmaa perusteltiin sillä, että 1990-luvun lopulta palkat ovat nousseet Suomessa hieman nopeammin kuin monissa euromaissa. Toisaalta harva maa koki 1990-luvulla samanlaisen romahduksen kuin Suomi palkkojen leikkauksineen. Kuinka paljon noissa tilastoissa on tuon kaaoksen korjausliikettä? Asiaan ei ottanut kantaa edes Mattilan puhetta ylistänyt professori Jukka Pirttilä. Jos eron selittää tuollainen korjaus, onko tilastoja käytetty harhaanjohtavassa mielessä?

Jäykkyyttä Suomen palkanmäärityksessä varmaan on. Ja sitten on kysymys eurosta valuuttana. Se luo vääjäämättä ongelmia kaikissa siihen kuuluvissa maissa Saksaa lukuun ottamatta. Missä on ongelman ydin? Pitäisikö Suomesta tehdä halpatyövoiman maa, jossa näperrellään halvalla bulkkituotteita? Juuri sellaisestahan Suomi on pyrkinyt eroon vuosikymmeniä koulutus- ja elinkeinopolitiikallaan.

Asian kummallisuutta lisää se, että esimerkiksi Sveitsissä ei suinkaan makseta Suomea huonompia palkkoja, päinvastoin. Siis Sveitsissä osataan käyttää ihmisten työpanosta tehokkaammin hyväksi kuin Suomessa, kun niilläkin palkoilla ovat kilpailukykyisiä. Eikä se suinkaan tapahdu ihmisiä kuoliaaksi rääkkäämällä, jos asiaa voi päätellä Sveitsissä työskentelevien sukulaisten elämäntilanteista.

Missä siis on ongelman ydin? Unohdetaan hetkeksi EK-vetoinen propaganda, jota suomalainen valtamedia kiltisti julistaa. Tarkastellaan asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Kilpailukyvyn kannalta olennaistahan on palkan ja tuottavuuden suhde. Pohdintaanpa sitä, kuinka paljon Suomen kilpailukyvyn kannalta ongelmallista on huono johtaminen ja sen tuottama tehottomuus? Esimerkiksi professori Pertti Haaparanta on väittänyt huonon johtamisen Suomen viennin suurimmaksi ongelmaksi.

Aletaan purkaa asiaa siitä, kuinka suomalaisia yrityksiä oikeasti johdetaan. Lasketaan tässä pois muutama sellainen yritys, joilla on jokin ”oikea” omistaja. Suuri osa suomalaisista yrityksistä on todellisuudessa kasvottomien omistajien omistamia. Normaalistihan yrityksellä pitäisi olla omistajat ja johto. Omistajat valitsevat yrityksen kannalta mahdollisimman osaavan johdon, asettavat tavoitteet, valvovat johdon toimintaa ja kannustavat erilaisilla menetelmissä sitä toiminnassaan.

Suomessa merkittävin ongelma yrityksen johtamisen kannalta on työeläkeyhtiöiden ylikorostunut rooli. Jo ajatus eläkebyrokraateista yritystoiminnan ylimpinä guruina on järjetön. Jos seuraa esimerkiksi suomalaisten pörssiyhtiöiden tilannetta, lukuisissa on jonkinlainen omistajien nimitys- ja palkitsemistoimikunta. Se ehdottaa yhtiölle hallituksen jäsenet ja määrittää heidän palkkionsa.

Tyypillisesti tuollaisessa nimitysvaliokunnassa istuu joku eläkeyhtiö Varman ja/tai Ilmarisen johtaja, joku Kevan edustaja, valtion omistajaohjauksen byrokraatti, ehkä joskus joku muukin. Yritysten johdon valitsee tosiasiassa hyvin pieni sisäpiiri. Aikaisemmin noihin hallituksiin tunkivat mielellään eläkeyhtiöiden johtajat, mutta monien julkisuudessa olleiden kohujen jälkeen he ovat vetäytyneet nykyään useammin nimitysvaliokuntiin ja laittavat luottohenkilöt hallitusammattilaisista näkyville hallintoon. Se kuka valitaan, riippuu siitä onko hän toimillaan saanut eläkeyhtiöiden luottamuksen.

No kuka sitten käyttää valtaa eläkeyhtiöissä? Jos katsoo niiden hallitusten kokoonpanoa, esimerkiksi Varmassa ja Ilmarisessa enemmistö hallituksen jäsenistä on suuryhtiöiden johtoa (vaikka suuryritysten osuus eläkeyhtiöiden rahastoista on arviolta 25%). Miksi suuryritysten johtajat innolla tunkevat itseään eläkeyhtiöiden hallintoon? Tuskin he ovat erityisen kiinnostuneita siitä, miten Tiinan ja Pekan eläke määräytyy?

Tietenkin motiivina on se, että noissa hallituksissa käytetään valtavaa taloudellista valtaa. Kun Varman tai Ilmarisen johtaja lähtee jonkin yhtiön nimitysvaliokuntaan päättämään, kenet nimitetään sen hallitukseen, hän saa tietenkin jostakin ohjeet toiminnalle. Viimekädessä ne antaa eläkeyhtiön yritysjohtajilla miehitetty hallinto. Siellä hyvin usein istuu toimivan johdon edustaja siitä yhtiöstä, johon hän on menossa. Siis tosiasiassa pörssiyhtiön toimiva johto on valitsemassa itselleen esimiehiä.

Tällaisessa maailmassa ratkaisevaksi muodostuu se, kuka on kenenkin kaveri ja kuka kuuluu mihinkin valtaryhmittymään. Etenemisen ja asemien säilyttämisen kannalta se on paljon merkittävämpää kuin tulokset yhtiön johtamisessa. Riittää kun ei tunaroi näkyvästi. Ei ihme, että toiminnan kehittämisen, tuottavuuden kohottamisen ym. sijasta ongelmalliset toiminnot myydään ja lopetetaan ja uusia ei riskin vuoksi aloiteta. Suomen kansantaloudessa se näkyy vientiteollisuuden rapautumisena.

Tällaisessa toimintamallissa on useita johtamisen kannalta ongelmallisia asioita. Ensiksikin kun eteneminen perustuu siihen, mihin kaveripiiriin kuuluu, seurauksena täytyy olla, että usein väärät ihmiset tulevat nimitetyiksi väärille paikoille. Se johtaa vääjäämättä johtamisen heikkenemiseen. Toki monet päätyisivät yritysjohtajiksi tolkullisemmassakin johtamismallissa.

Toinen kysymys liittyy palkitsemiseen. Jos ei uskota sen tehokkuuteen, miksi kannustavia palkkausjärjestelmiä käytetään? Maailmalla on kyllä paljonkin esimerkkejä siitä, että onnistuneella palkitsemisella saadaan tuottavuutta ja tehokkuutta parannettua. Mutta sen edellytyksenä on, että palkitaan oikeista asioista ja silloin kun palkitseminen on ansaittua. Mistä Suomessa johtoa usein palkitaan? Palkitaan yrityksen tuloksen parantamisesta (ja joskus sen huonontumisesta huolimattakin). Siitä, että vähennetään väkeä, pienennetään palkkoja ja karsitaan sellaisia toimintoja, jotka tuntuvat vaikeilta ja joissa on johdolla riskiä epäonnistua. Hyvä esimerkki tällaisesta johtamisesta taitaa olla Posti. Se on onnistuneesti tuhonnut saneerauksillaan vuosisatojen kuluessa hankitun maineen ja luottamuksen, pienten tulosparannusten takia. Kun jokin tärkeä dokumentti lähetetään postissa (mitä nykyään yhä enemmän vierastetaan), lähettäjä haluaa varmistaa sen perille tulon. Ennen sitä pidettiin itsestäänselvyytenä.

Siis palkitaan kansatalouden näivettämisestä ja osittaisesta optimoinnista. Eli palkitseminen on mielivaltaista ja kohdistuu aivan vääriin asioihin. Erityisen kummalliseksi asian tekee se, että suurimpia omistajia ja omistajavallan edustajia Suomessa ovat eläkeyhtiöt ja valtio. Niiden intressissähän olisi se, että Suomen kansantalous kehittyisi, vienti kasvaisi ja monipuolistuisi. Mutta eläkeyhtiöiden hallituksissa istuvat pääasiassa yritysjohtajat, joiden intressit ovat aivan erilaiset. Ja se jälki alkaa näkyä yhä enemmän.

Väitteet johtamisen ongelmista Suomen viennin yhtenä pääongelmana ovat siis tällaisen tarkastelun pohjalta hyvinkin perusteltuja. Ratkaisuna olisi erottaa omistajan ja johtajan roolit toisistaan. Omistajat määräisivät tavoitteet ja palkitsisivat niiden saavuttamisesta ja yritysjohdon tehtävänä olisi tavoitteiden saavuttaminen. Ja mitä Suomessa tarjotaan ratkaisuksi? Palkkojen alentamista? Se on monella tapaa ongelmallinen asia ja vaatisi oman käsittelynsä. Kieltämättä jäykkä ja keskitetty palkkojen määräytyminen on nykymaailman näkökulmasta auttamatta vanhentunutta. Mutta hokeminen palkkojen alentamisesta ratkaisuna ongelmiin on tosiasiassa yritys kääntää pois huomio todellisesta ongelmasta: sekavasta johtamiskuviosta.

Olen kuvannut tuota eläkelaitosten ympärille muodostunutta omitusta toimintamallia nettikirjoissani Renkien kaappaus ja Renkien valta. Ne löytää PDF-muotoisina netistä.
Teksti

Olli Pusa su 19.03. 12:59

Olli Pusa

Sosiaaliturvapolitiikan dosentti, Yhteiskuntatieteiden tohtori, vakuutusmatemaatikko (SHV) Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen asiantuntija

tuoreimmat

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05. 21:43

Kokoomuksen ristiretki sananvapautta vastaan

pe 17.05. 23:40

Hitto kun se ei uppoa!

su 05.05. 18:26

Hyville selittelijöille paikkoja tarjolla

su 28.04. 22:34

Eduskuntavaalien jälkeen

ke 24.04. 13:56

Seuraava maahanmuuttaja-aalto tulee jo kesällä?

to 11.04. 13:09

Maahanmuutto hulluuden lajina?

ma 08.04. 17:33

Hesari ja vaalivaikuttaminen

ma 01.04. 17:07

Yle ja uusstalinismi

su 31.03. 13:38

Maahanmuuton kustannukset

la 30.03. 13:45

blogit

Vieraskynä

Maahanmuuttoahdistus koskettaa monia suomalaisia

to 23.05.2019 01:36

Juha Ahvio

Europarlamenttivaalit 2019 ovat "kaikkien aikojen mullistavimmat EU-vaalit"

la 25.05.2019 20:25

Professorin Ajatuksia

ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet

la 25.05.2019 20:21

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Suomelle tärkeät europarlamenttivaalit

to 09.05.2019 22:08

Petteri Hiienkoski

Arkkipiispan tuella sananvapautta vastaan

la 18.05.2019 16:09

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Euvostoliiton purkaminen alkaa vihdoinkin!

ke 01.05.2019 16:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kansallismielisten vietävä ympäristöagenda vihreiltä

ti 14.05.2019 23:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

KGB ja sen mustien operaatioiden "jatkot" EU-vaaleissa

la 25.05.2019 20:24

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailman muovin kierrätys totaalikaaoksessa Uusi raporttini julki Lontoossa

ke 15.05.2019 20:55

Heikki Porkka

Ennusteita ja kohunpoikasia maahanmuuttopolitiikan liepeiltä

la 25.05.2019 11:15

Tapio Puolimatka

Setan kunniarotta-antipalkinto ja itävaltalainen rottaruno

ti 21.05.2019 23:38

Olli Pusa

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05.2019 21:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

Lipponen ja Rönnholm venäläisten juoksupoikina

la 25.05.2019 21:34

Jessica Vahtera

Feministinen hallitus täysin tasa-arvoton

pe 24.05.2019 15:56

Pauli Vahtera

SDP valehtelijoiden klubi

pe 03.05.2019 21:34

Timo Vihavainen

Neuvostoihminen

la 25.05.2019 20:22

Matti Viren

Kumoaako ilmaston muutos kaikki lait?

pe 24.05.2019 01:25