Mielensäpahoittaja ja hämärämiehet

Ulrich von Hutten (k.g.) kirjoitti aikoinaan satiirin Epistolae virorum obscurorum eli Hämäräin miesten kirjeitä. Teos pilkkasi niitä, joiden mielestä tiettyjä käsikirjoituksia oli takavarikoitava niiden opillisen vaarallisuuden takia.

Se valistuksen vapauttama oikeus ja velvollisuus kriittiseen ajatteluun, jonka varhaisiin airuisiin myös Hutten ja uskonpuhdistajat kuuluivat, ei ole koskaan ollut kaikkien jakama periaate.

Totuus ja sen tinkimätön etsiminen haittaavat aina joitakin hämäriä pyrkimyksiä eikä ole suinkaan itsestään selvää, että kaikki haluaisivat tietää totuuden.

Silti vallitsi maailman valistuneessa osassa 1800-luvulla ja myös 1900-luvulla sangen selkeä konsensus, jonka mukaan totuuden etsimistä pidettiin luovuttamattomana arvona ja yritykset sen rajoittamiseksi leimattiin häpeäleimalla. Järjen argumentteja ja tosiasioita vastaan sopi taistella vain samanlaisin asein.

Maailma ei ole entisellään. Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka on kirjoittanut hyvin kiinnostavan ja dokumentoidun artikkelin tietyistä ilmiöistä ja pyrkimyksistä, jotka sangen ilmeisesti viittaavat siihen, että pedofilia haluttaisiin ”normalisoida” ja ennen pitkää myös laillistaa. Puolimatkan artikkeli: http://beta.oikeamedia.com/o1-75907.

Tämän artikkelin johdosta joku politiikassakin aktiivinen henkilö kertoo kovin pahoittaneensa mielensä. Itse artikkelin argumentteihin hän ei puutu millään tavalla.

No, asia nyt ei sinänsä ole kovin kummallinen. Ainahan maailmassa on ollut takapajuisia aineksia, joille on ylivoimaista ymmärtää, että pyrkimys totuuteen ei kunnioita eikä saa kunnioittaa mitään sovinnaisuuksia, saati poliittisluontoisia näkökohtia.

Tällaiset henkilöt saattavat kuitenkin kehittyä akateemisen vapauden edellyttämälle tasolle, mikäli heitä oikein valistetaan ja ohjataan ymmärtämään, mistä yliopistollisessa opiskelussa on kysymys. Ellei akateemiseen yhteisöön kuuluva näitä perusasioita ymmärrä, hän on väärässä paikassa.

Nyt Suomen Ateenassa kuitenkin on tapahtunut skandaali. Itse tliopiston rehtori on lehtiuutisten mukaan käynyt erään professorin ajatuksenvapauden kimppuun ja leimannut tämän kirjoittaman artikkelin (ks. linkki) ilman ainoatakaan argumenttia niin sallimattomaksi, että siitä seuraa ”konkreettisia toimia”.

Rehtorin lausunnot: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005780410.html.

Ensimmäisenä herää kysymys, miten on mahdollista, että yliopiston rehtori allekirjoittaa moisen ennen kuulumattoman hyökkäyksen sananvapautta vastaan ja vieläpä käyttäen tieteen ulkopuolisia perusteita, joiden asiattomuudesta kuka tahansa lukija voi vakuuttua?

Vastaus liittyy tietenkin siihen kansainväliseen kehitykseen, jossa niin sanotun poliittisen korrektiuden turvin suositaan kaikenlaista obskurantismia. Amerikassa tämä valistuksen perintöä rienaava kehitys on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Meillä se on uutta.

Toinen seikka saattaa liittyä koko yliopistolaitoksen luonteen muuttumiseen. Vielä taannoin yliopisto oli meillä vielä paikka, jossa aidosti kunnioitettiin akateemisen ajattelun sääntöjä ja pidettiin kaikkea ajatuksenvapauden rajoittamista sallimattomana.

Nyt sen sijaan yliopistoista on tullut liikelaitoksia, joiden johtoon valitaan jonkinlaisia toimitusjohtajia, joiden sivistystaso ei välttämättä ole hääppöinen. Tämän kehityksen tuloksia olemme saaneet seurata jo jonkin aikaa ja jäljet pelottavat.

Tässä tapauksessa rehtori kiirehti sanoutumaan irti professorin mielipidekirjoituksesta ja antoi ymmärtää, että se oli kirjoitettu yliopiston nimissä. Lapsikin ymmärtää, ettei asia ollut näin.

Artikkelin mahdolliset asiavirheet eivät kuitenkaan olleet syynä hyökkäykseen eikä niiden suhteen enempää rehtori kuin asian alulle pannut mielensäpahoittajakaan esittäneet minkäänlaista kritiikkiä.

Sen sijaan rehtori julisti, ettei kukaan saisi kokea opetusta joitain ihmisryhmää arvostelevaksi. Tässä ei sentään puhuttu tutkimuksesta vaan opetuksesta, mutta kyllä tämä on jo niin matalatasoinen argumentti, että toivoisin jyväskyläläisten professorien pian joukolla sanoutuvat irti moisesta hölynpölystä, jos tässä nyt moiseen irtisanoutumissirkukseen ryhdytään, vanhaan taistolaistapaan.

Tähän on sitten tultu. Onko Suomi kenties nyt juostu maailmankartalle? Toivotaan, ettei Suomen Ateenan suuri mielensäpahoittamisjuttu saa maailmalla ansaitsemaansa huomiota. On sentään sääli maamme mainetta, ellei nyt juuri niitä hämärähenkilöitä, jotka tässä ovat kunnostautuneet.

Ettei totuus unohtuisi, pitänee kuitenkin mainita, että se, joka koko jutun pani alulle, on erään puolueen aktiivinen edustaja ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja. Asia ei suoraan sanoen minua erityisesti enää yllättänyt.

Osat ovat vaihtuneet. Kerran maailmassa hallitsivat hämärämiehet kirkoista ja luostareista käsin, polttivat kirjoja ja takavarikoivat käsikirjoituksia.

Kuten Heinrich Heine riimitteli:

Ja, hier hat einst die Klerisei
Ihr frommes Wesen getrieben,
Hier haben die Dunkelmänner geherrscht,
Die Ulrich von Hutten beschrieben.

…

Die Flamme des Scheiterhaufens hat hier
Bücher und Menschen verschlungen;
Die Glocken wurden geläutet dabei
Und Kyrie eleison gesungen.

Dummheit und Bosheit buhlten hier
Gleich Hunden auf freier Gasse;
Die Enkelbrut erkennt man noch heut
An ihrem Glaubenshasse. –

Tyhmyys ja ilkeys eivät maailmasta mihinkään katoa. Niiden luonnollinen elinalue on politiikka, minkä kaiketi joudumme sietämään demokratian hintana. Vapaa lehdistöhän sitten antaa niille ansaitsemansa kohtelun ja osoittaa samalla oman laatunsa ja arvonsa.

Asiat ovat kuitenkin pahalla tolalla, mikäli yliopistot sallivat piirissään poliittisen mellastuksen. Tämä juttu kannattaa perata pohjiaan myöten, olemme sen valistuksen perinnölle velkaa.