Blogi: Timo Vihavainen, ke 18.10.2017 10:37

Häirintä

Häiriintymisen oikeus ja kohtuus

 

Parodiahorisontti pakenee taas yhä kauemmas. Kyseessä on kyllä ikituoreen ongelman uudelleen lämmittäminen, mutta hätkähdyttävää on, ettei edellisistä kerroista ole mitään opittu.

Toisaalta koko asia on tavallaan koko ihmiskunnallekin verrattain uusi. Ainakin muuan amerikkalainen edistyksellinen taho esitti pari vuosikymmentä sitten todisteena ihmiskunnan edistymisestä, että aivan uusi rikollisuuden laji on opittu tunnistamaan. Kyseessä oli seksuaalinen ahdistelu, sexual harassment.

No, tuollaisen asian sopimattomuus lienee ihmiskunnalle ollut periaatteessa selvää jo satoja vuosia tai ehkä kauemminkin. Vaimojen kunnia oli ja on etenkin primitiivisissä kulttuureissa aivan erityisessä suojeluksessa ja jopa ahdistelijan henki saattaa pian käydä halvaksi, jos suojelija sattuu asian havaitsemaan.

Pariutumisikäisten kanssa asia on toisin. Heillähän on ymmärrettävästi pakonomainen tarve hankkiutua vastakkaisen sukupuolen huomioon ja vaihtaa erilaisia viestejä, joiden perimmäistä tarkoitusta ei tarvitse selostaa.

Ikävä kyllä, tällöin väistämättä altistutaan ns. oheisvahingoille. Myös sellaiset, joille viesti ei ole tarkoitettu, ottavat sen onkeensa, ymmärtämättömyyttään tai muuten.

Niinpä syntyy häiritseviä tilanteita. Täysin tasapainoinen ja itsensä kanssa sovussa elävä tyttönen tuskin periaatteessa kauhistuu kuullessaan olevansa ns. hyvän näköinen. Mikäli asian toteaa ihailtu alfauros, siitä saattaa jäädä muisto, jota luonnehditaan ihanaksi.

 Muussa tapauksessa kommentin esittäjä saatetaan leimata mahdollisimman rumilla sanoilla, tässähän otetaan naisen arvosta mittaa: että tuollainenkin kehtasi jotain kuvitella…!

Yhtä kaikki, häiriintyminen eli mielenrauhan menettäminen on näillä markkinoilla luonnollinen ja väistämätön ilmiö. Kutsuvasti pynttäytyneet ja käyttäytyvät tai muuten vain vaikuttavan näköiset naiset häiritsevät aivan varmasti perusterveen uroksen mielenrauhaa.

 Ei muuten voi ollakaan, eikä tätä luonnollista asiaa kannata enempää hävetä kuin kauhistella. Luulen, ettei edes burkapakko muuta asiaa, Vain kynnys häiriintymiseen alenee.

Mutta mitä tekemistä tällä on yhteiskunnallisten ongelmien kanssa? Mikäli eletään vapaassa yhteiskunnassa, ei sillä olekaan. Mikäli sen sijaan eletään orwellilaisen totalitarismin maailmassa, asiasta saatetaan tehdä maailman napa.  Mikään ei olekaan yhtä tärkeää kuin häiritseminen, häiriintyminen ja siitä vastuussa olevien syyllistäminen ja rankaisu. Tässä tapauksessa rangaistuksen kovuus on hyvä asia.

Totalitarismin tunnistaa siitä, että se pyrkii hallitsemaan inhimillisen elämän kaikkia tasoja. Kaikki on politiikkaa ja tulee saattaa julkisen vallan tarkkailun ja rankaisemisen piiriin.

Aikoinaan Neuvostoliitossa oli muuan rikos ylitse muiden, neuvostovastainen agitaatio. Siitä saattoi saada hyvin erilaisia rangaistuksia riippuen siitä, miten törkeäksi asia tulkittiin. Joka tapauksessa asian ydin oli vallitsevan systeemin tai vain olojen arvosteleminen. Sellaista vastaan oli nollatoleranssi.

Tuo käsite nollatoleranssi eli täydellinen suvaitsemattomuus on sinänsä täysin totalitaarinen. Kun se yhdistetään asiaan, jonka määrittely on täysin mielivaltaista ja jopa asianomistajasta riippuvaista, ollaan normaalin länsimaisen perinteisen oikeuskäytännön ulkopuolella.

Vaatia nollatoleranssia häirinnälle, jonka määrittelee kokonaan asianomistaja, tarkoittaa yksinkertaisesti avointa valtakirjaa mielivallalle. Sitä paitsi kyseessä on yritys julistaa normaali inhimillinen psykologia a priori rikolliseksi siltä osin kuin se koskee miessukupuolen normaalia sukupuolista suuntautumista.

Muistanpa vielä, miten takavuosina kauhisteltiin sitä, että joku mies oli saattanut ehdottaa naiselle seksuaalista kanssakäymistä.  Tämä leimattiin rikolliseksi, mutta ei esitetty asialle vaihtoehtoa: onko siis seksuaalinen kanssakäyminen aloitettava lupaa pyytämättä vai onko sekin rikollista? Entä miten ihmiskunnan käy tämän nollatoleranssin kassa eläessä?

Toki seksuaalinen ahdistelu vastoin kohteen suostumusta tai halua saattaa olla epämiellyttävää ja täyttääkin tietyssä vaiheessa rikoksen tunnusmerkit. Se on ainakin potentiaalisesti helppo tunnistaa. Asianhan voi todeta vaikkapa siitä, että se jatkuu kiellosta huolimatta.

Mutta miten on häirinnän kanssa? Edistyneistölle on tainnut sattua kömmähdys tuon rakkaan englanninkielen kanssa, kun harassment on suomennettu häirinnäksi. Sanat tosin kuulostavat samanlaisilta, mutta kyllä suomen kielen häirintä on sentään aivan jotakin muuta kuin ahdistelu. Asiat on syytä erottaa jyrkästi toisistaan eikä tahallaan sotkea niitä keskenään.

Kuten sanottu, kuka tahansa normaali oman sukupuolensa edustaja häiriintyy seksuaalisista viesteistä, sanallisista ja sanattomista, joita vastakkainen sukupuoli lähettää tarkoituksella tai vain yleisesti ja kohdentamatta. Näin on ollut ja näin on aina oleva.

Aivan eri asia on, mikäli ryhdytään yksilöön käyvään provosoimattomaan hyökkäykseen vieläpä siinä tapauksessa, että kohde selvästi kertoo asian olevan ei-haluttu. Tässäkin toki joudutaan jättämään ratkaisuvalta kohteelle. Se, mikä on tarkoitettu flirttailuksi, saattaa mennä ohi tai sitten vain ärsyttää, kuten liian pienen lahjuksen tarjoaminen virkamiehelle. Se on alentavaa.

Mutta kaikki riippuu konkreettisesta tilanteesta ja sen osapuolista. Puheet ”nollatoleranssista” kannattaa jättää vakavan keskustelun ulkopuolelle, sikäli kuin asiasta edes on mahdollista viritellä vakavaa keskustelua yleisellä tasolla.

Se, mikä olisi ehdottomasti syytä tehdä keskustelun säilyttämiseksi järjellisellä tasolla on häirinnän ja ahdistelun erottaminen toisistaan.

Molempia sanoja toki käytetäänkin, mutta ikään kuin synonyymeinä. Tämä on surkeaa ja todistaa ajattelukyvyn puutteesta.

Sata vuotta sitten oli muodissa miesten naisia kohtaan osoittama ritarillisuus, joka sai usein melko naurettaviakin muotoja, ainakin meidän näkökulmastamme. Joka tapauksessa kyseessä oli molempien osapuolten hyväksymä leikki, jolla oli omat sääntönsä.

Kulttuuri on itse asiassa hyvin suurelta osalta, ellei kokonaan, leikkiä, kuten Johan Huizinga aikoinaan totesi. Kun kulttuuri eli tapojen viljely, kultivointi, rapautuu, jää jäljelle vain karkeus, joka ei tunne henkevyyttä eikä huumoria.

Millaisia leikkejä tämä aika on kehittänyt sukupuolten väliseen kanssakäymiseen? Vai onko leikki niissä kokonaan kielletty? Ehkäpä kyseessä onkin nyt, ainakin ihanteen tasolla, yhteiskunnan normittama, äärimmäisen vakava ja totinen asia, joka ennen pitkää viedään kokonaan valtion tarkkailun ja rankaisun kohteeksi?

Ilmeiseltä näyttää, ettei sukupuolten välinen suhde ainakaan tulevaisuudessa enää kuulu runouden ja vapauden valtakuntaan, vaan sitä hallinnoidaan keskitetysti ideologisista keskuksista käsin. Lähiviranomaiset hoitavat määräysten toimeenpanon ja laadunvarmistuksen. Hilpeys kielletään ja hymystäkin tulee raskauttava asianhaara.

Timo Vihavainen ke 18.10. 10:37

Kommentit: 2

Mitä tapahtuu ke 18.10.2017 17:47 0

Aivan niin ja Suomenkin historiassa ensimmäinen, säilynyt kirjallinen laki koskee naisrauhaa, jo keskiajalta.

Juha. ke 18.10.2017 18:52 0

Minua taas "häiritsee" se, ettei minua häiritä. Mutta en kuitenkaan sen vuoksi vaadi lakia, että MINUA pitää häiritä. Käsite "Naisrauha", tuo kirjoittamaton laki tukkikämpilläkin piti kuten isommissakin yhteisöissä pitkälti miesten itsensäkin valvomana ja rangaistusten langettajina tuhmatassuille, jotka eivät tahtoneet pysyä housuissaan hormonitoimintansa takia. Mitä tulee näihin "uusiin tulijoihin", heitä se ei rasita lainkaan eikäpä liioin syyllistä, kun ME suomalaiset miehet olemme perisynnillisesti aina kaikkein pahimpia... ilmeisesti ajatustemme tasolla. HOH-HOIJAA!



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suomen onnea valvomassa

la 18.11. 07:37

Hölmöillä on ongelma

pe 17.11. 05:57

Sota ja demokratia

to 16.11. 04:21

Orgaaninen solidaarisuus

ti 14.11. 09:19

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

ma 13.11. 09:00

Sydämetttömyyden merkitys

la 11.11. 08:35

Kun muusat vihastuvat

pe 10.11. 10:12

Cordova

to 09.11. 13:00

Malagaa

ti 07.11. 10:21

Sanan valvontaa

su 05.11. 16:35

blogit

Vieraskynä

Kordelinin säätiö jälleen äärivasemmiston tulilinjalla

la 18.11.2017 07:42

Juha Ahvio

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11.2017 16:34

Professorin Ajatuksia

Kertovatko liivijengin tuomiot siitä, ettei enää ole aikaa

su 19.11.2017 08:17

Jukka Hankamäki

Miksi Pisan kalteva torni kaatuu?

to 16.11.2017 04:38

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam IX: Kuunjumala Allahin esi-islamilaiset juuret

ma 13.11.2017 12:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Mistä seksuaalinen häirintä johtuu?

pe 17.11.2017 08:41

Arto Luukkanen

Vaiteliaat ortodoksit Kiovassa vuonna 1957

la 18.11.2017 12:26

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 39, Sananvapaudesta

to 16.11.2017 15:47

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Mätäpaise puhkesi - mädät petturit pursusivat hillotolpilleen

pe 17.11.2017 16:27

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Suomen onnea valvomassa

la 18.11.2017 07:37

Matti Viren

Sata vai kaksi sataa vuotta

la 18.11.2017 03:21