Sisukas imperialisti
André Maurois, Disraeli. Suomentanut Aino Tuomikoski. Kirja 1928, 356 s.
Benjamin Disraeli alias lordi Beaconsfield, kuten hänet myöhemmin tunnettiin, oli kieltämättä erikoinen ilmestys Englannin politiikassa.
Kuten nimestäkin kuulee, hän oli juutalaista sukuperää eikä sitä suinkaan kätkenyt vaan päinvastoin korosti juutalaisuuden suurta merkitystä ja arvoa länsimaiselle kulttuurille. Tosin hän itse oli kristitty ja ilmeisesti jopa hurskas sellainen, mutta leimautui joka tapauksessa itämaalaiseksi, mitä vastustajat eivät välttäneet tuomasta esiin.
Ranskan akatemian jäsen André Maurois, joka muuten itsekin oli juutalainen, näyttää hyvin ymmärtäneen Disraelin tilanteen poliittisena toimijana ympäristössä, joka piti häntä muukalaisena, vaikka hän oli mitä parhaimmin omaksunut kaikki englantilaisuuden attribuutit.
Disraelin elämä ei ollut helppo polku suoraan huipulle, vaikka hänen lähtökohtansa eivät kaikelta osin olleet huonot. Joka tapauksessa hänen sukunsa ei kuulunut siihen joukkoon, joka vanhastaan nautti kunnioitusta.
Loistavalahjainen, kaunis nuorukainen joka tapauksessa asetti tavoitteensa mahdollisimman korkealle. Hän kuitenkin luotti liikaa itseensä ja onnettareen ja joutui jo hyvin nuorena kokemaan myös sen oikullisuuden. Määrätöntä kunnianhimoa ei lopulta mikään masentanut, vaan tie jatkui politiikkaan, jossa myös oli tarjolla joukko pittoreskeja epäonnistumisia.
Varsin huikea on kuvaus Disraelin neitsytpuheesta alahuoneessa, jossa lakkaamattomat naurunräjähdykset säestivät hänen yleväksi tarkoitettua kaunopuheisuuttaan. Aito englantilainen heckling, jollaisesta meidän parlamentaarikkojamme nuhtelevilla moralisteilla ei ole aavistustakaan, teki nuoresta leijonasta heti pellen, jota ei haluttu ottaa vakavasti.
Thomas Carlyle suorastaan kyseli, miten kauan John Bull sietäisi moisen apinan tanssivan vatsallaan.
Mutta rautainen tahto vei Dizzyä eteenpäin. Hän loi itselleen määrätietoisesti vakavan imagon ja lopulta pakotti ottamaan itsensä vakavasti. Hän johti konservatiiveja taistelussa vapaakauppaa vastaan, mutta ei epäröinyt vaihtaa rajusti linjaansa, kun tarjolla oli poliittisia etuja.
Disraelin arkkivastustajaksi nousi sittemmin Gladstone, jonka hurskas imago vertautui Disraelin demoniseen itämaalaisuuteen. Vastakohta ei Disraelin puolelta niinkään perustunut vihaan kuin siihen, ettei hän kyennyt ymmärtämään, mikä vastustajaa oikeastaan liikutti.
Muuan tärkeä asia, joka jakoi parlamenttia, oli suhtautuminen siirtomaihin. Jotkut vaativat jopa niistä irtautumista, nehän veivät valtakunnan loputtomiin konflikteihin kaukana kotoa ja maksoivat paljon rahaa.
Disraeli kunnostautui myös siirtomaapolitiikan suosijana, vaikka ongelmia riitti Zulusodasta Afganistanin selkkaukseen. Suezin kanavan osakkeiden kaappausta pidettiin hänen mestarisuorituksenaan ja itämaisen kysymyksen varjolla hän onnistui saamaan Englannille Kyproksen.
Berliinin kongressia vuonna 1878 kirjoittaja kuvaa laajasti ja sen tuo melko unohdettu, mutta hyvin tärkeä tapahtuma ansaitseekin. Se oli tilaisuus, jossa Englanti ja Venäjä pelasivat pokeria suurin panoksin ja jossa ratkaistiin Osmanien valtakunnan kohtalo toistaiseksi. Paradoksaalisesti Saksa, joka koko tapahtuman järjesti, sai Venäjän vihat niskoilleen ja tie ensimmäisen maailmansodan asetelmiin alkoi hahmottua.
Maurois kuvaa Bismarckin ihastumista vanhaan Disraeliin: Der alte Jude, der ist der Mann! Pelissä, josta ei dramatiikkaa puuttunut, Disraeli onnistui hankkimaan maalleen loistavan diplomaattisen voiton ja muovaamaan karttaa mieleisekseen laukaustakaan ampumatta.
Tuohon aikaan siirtomaita ja sellaisiksi sopivia alueita katseltiin vielä nimenomaan maastamuuton näkökulmasta: eikö tuollakin olisi alue, joka sopisi maahanmuuttajille, siis eurooppalaisille…
Loistavan suorituksen johdosta kuningatar Viktoria, joka muutenkin oli oppinut suuresti arvostamaan Disraelia, korotti tämän Beaconsfieldin jaarliksi, herttuaksi nimittäminenkin olisi ollut mahdollinen tuolle miehelle, joka oli aloittanut uransa verkostoja vailla olevana juutalaispoikana hyvin säätytietoisessa yhteiskunnassa.
Maurois’n teos ei ole mikään tieteellinen biografia eikä sellaiseksi pyrikään. Se muistuttaa pikemmin Plutarkhoksen elämäkertoja ja keskittyy loistamaan henkevyyksillä ja upeilla kielikuvilla, jota elävöittävät kirjaa.
Päähenkilön moraaliset ominaisuudet ovat keskeinen osa kuvausta, eivätkä ne näytä niinkään huonoilta, vaikka machiavellismin taitaja epäilemättä tulkitsi tehtäväänsä toisin kuin esimerkiksi hänen arkkivastustajansa Gladstone, joka pukeutui perienglantilaisen tekohurskauden, cantin kaapuun. Molemmat saattoivat pohjimmiltaan hyvinkin olla moraalisia, joskaan tuskin vilpittömiä.
Disraelin avioliitto kaksitoista vuotta vanhemman naisen kanssa oli hyvin onnellinen parisuhde, vaikka jäikin lapsettomaksi. Yksityiselämässään Disraeli oli myös tuottelias ja arvostettu romaanikirjailija, jonka eräät romanttiset teokset menivät kuin kuumille kiville
Kaiken kaikkiaan lienee Maurois’n arvio Disraelin vaikutuksesta maansa politiikkaan varsin uskottava. Sen mukaan kykenee mies vähemmän painamaan leimaansa valtaan, kun valta painaa häneen, mikäli hän joutuu toimimaan maassa, jossa on hyvin järjestetty ja vakiintunut kulttuuri.
Sen sijaan Napoleon, joka sai vallan käsiinsä sekasortoisessa Ranskassa, saattoi painaa leimansa kokonaiseen kansaan sadaksi vuodeksi ja enemmänkin. Napoleon loi aikakautensa, mutta Disraeli joutui hoitamaan sellaisiakin asioita, jotka olivat hänelle vastenmielisiä.
Väriläiskä tuo mefistomainen vehkeilijä joka tapauksessa oli Englannin politiikassa ja sekin on jo suoritus sinänsä. Sen verran värikästä on tuo politiikkakin ollut kautta aikojen.
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Poistettu kirjoitus: Kiusaamisen vastustamisen varjolla
pe 08.01.2021 22:01USA:n presidentinvaalit 2020, vaalivilppi ja sen todisteet
su 07.02.2021 23:54Peruuko tositalvi ilmastonmuutoksen?
ti 19.01.2021 11:04Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!
su 19.04.2020 22:47Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan
ke 18.11.2020 16:56Facebook bannaa yli kolmen vuoden takaisista päivityksistä?
pe 05.03.2021 19:50Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Mielisairas ilmapiiri 2020
to 31.12.2020 18:54Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Johtaako Helsingin vuokra-asuntojen ylitarjonta keskustan kiihtyvään etnistymiseen?
ti 02.03.2021 23:39Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Löfvengate - kun Suomen valtiovalta luovutettiin suullisesti Ruotsille
ke 18.11.2020 17:19Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Korona politisoi myös lääketieteen - Rokotustutkimukset julki heti D-vitamiinitutkimukset ei
la 06.03.2021 17:27Puoluesihteerit päättivät, media myötäilee - demokratia toimii?
ma 08.03.2021 18:15Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa
to 08.10.2020 22:52Kun kulissit romahtavat
ke 03.03.2021 11:26Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?
ma 11.05.2020 17:17Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?
ti 19.01.2021 11:08Gallupit eivät äänestä, vai äänestävätkö?
ke 18.11.2020 17:06