Ruttolippu

Aikoinaan 1980-luvulla Itämerta seilatessa oli minunkin veneessäni tapana, että saavuttaessa ulkomaiseen satamaan oli veneen vasempaan saalinkiin nostettava keltainen viestilippu eli Q. Se taisi olla ihan lainsäädännössäkin.

Se tarkoitti: ”Alukseni on tartunnoista vapaa, pyydän lupaa saada rantautua”.

Se oli ihan asiallinen tapa myös osoittaa, ettei ole aikeissa vältellä maahantulotarkastusta ja että veneessä muutenkin on ns. reilu meininki.

Lipun vanha nimi rutto- tai koleralippu on yhä säilynyt, vaikka se välillä tuntui jopa epäajankohtaiselta. Nyt on taas toisin.

Itse asiassa nyt moiselle instituutiolle voisi ollakin käyttöä entistä laajemmin. Influenssaa levittävät ennen muuta henkilöt, jotka eivät tiedä sitä sairastavansa. Niinpä heidät voidaan asian varmistamiseksi asettaa vanhaan tapaan karanteeniin, kuten laivoillekin usein tehtiin. Karanteenihan on takuu siitä, ettei sitä tartuntaa ole aikanaan sen päätyttyä.

Mikäli saapuvat vieraat sen sijaan ovat rokotuksen saaneita tai taudin sairastaneita, ei heidän kohdallaan ole aihetta noin dramaattiseen toimenpiteeseen ainakaan lääketieteellisillä perusteilla. Mikäli jokin nipistelytieteellinen koulukunta sen sijaan näkee tässäkin tasa-arvokysymyksen, on se jo eri asia. Silloin ei enää liikuta rationaalisen ajattelun piirissä ja asiaa kannattaa tarkastella psykiatriselta kannalta.

Luulen, että sitä mukaa, kun koronaviruksen jäljiltä kertyy yhä enemmän sen jo pois sairastaneita henkilöitä, on heidät syytä varustaa nykyaikaisella ruttolipulla, joka todistaa, etteivät he ole taudinkantajia eivätkä siksi ole karanteenin tarpeessa, vaan voivat vapaasti tulla ja mennä, toki asianmukaista varovaisuutta noudattaen.

Lipun korvike voisi tässä tapauksessa olla kaulassa kannettava valokuvallinen kulkulupa, jossa lukee suurella päivämäärä. Sen perusteella ihmiset voisivat laskea hysteriatasoaan tällaisen henkilön tullessa vastaan.