Blogi: Timo Vihavainen, ti 24.03.2020 23:56

Setä ei viihdy

Nihilismi ja pissis

 

Vuosi sitten kirjoitinkin omat kommenttini Houellebecqin uudesta romaanista Serotoniini (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=houellebecq ).

Lukijalla on oikeus löytää jokaisesta kirjasta ne asiat, jotka hänelle siellä avautuvat. Minkähänlainen kirja tarvittaisiinkaan, jotta kaikki sen lukeneet löytäisivät sieltä aivan samat asiat ja kirjoittaisivat myös samanlaisen arvostelun? Mahtaisikohan se opus olla kiinnostava?

Joka tapauksessa tuntuu siltä, että lukijan olisi aina syytä kunnioittaa kirjoittajan pyrkimyksiä ja hänen tulisi sen mukaisesti hänen onnistumistaan arvioida.

Emme toki voi olla varmoja siitä, mitä kirjoittaja haluaa sanoa, mutta kyllä tuota tarkoitusta pitäisi yrittää kirjasta ainakin etsiä.

Itse näkisin Houellebecqin kulttuurimme armottomana kriitikkona, joka käyttää kirjallisia keinoja paljastaakseen, mitä kulissien takana itse asiassa on.

Serotoniinin rooli uudessa kirjassa on juuri se, että se pelkistää asioita, mutta ei niitä muuta. Se tavallaan muuttaa koetun maailman karikatyyrikseen: Pillerin rooli on erikoinen: se ei luo, eikä muuta, vaan tulkitsee.

Selkeät asiat se päästää läpi, muut jättää seulaansa. Se luo uuden tulkinnan elämästä, vähemmän rikkaan, vähemmän keinotekoisen ja tietyssä mielessä jäykän. Se ei anna mitään onnentunnetta eikä edes todellista lohtua. Sen sijaan se tekee elämästä muodollisuuksien jatkumon. Näin se auttaa ihmistä -joka muutoin kärsisi masennuksesta- jäämään henkiin ainakin joksikin aikaa.

 

Niinpä maailman absurdius alkaa näyttää vain luonnolliselta. Mikään eläimellinen ei ole päähenkilölle vierasta. Itse asiassa hänestä tuntuun ihan luonnolliselta ajatus, että kuten jääkarhu-urokset tappavat edellisten urosten pennut, myös hänen olisi tapettava entisen rakastajattarensa pieni poika.

Normaalista sivistyneestä maailmasta katsoen moinen on tietenkin uskomaton kauhistus, mutta mitä muuta on sekään, että epätoivoiset maanviljelijät ampuvat tappaakseen poliiseja, jotka yrittävät avata tietä sille globalisaatiolle, joka hävittää juurineen vanhan elämänmuodon kaikkine arvoineen.

Entä miten arvioisimme sitä, että kertojan entinen tyttöystävä harrasti seksiä mahdollisimman monirotuisten ihmisten ja suurten koirien kanssa…

Kenen ongelmia ne oikein olivat? Mitä vikaa oli kulttuurissa, joka piti tällaisia asioita täysin normaaleina? Mitä kertoi kulttuurista se, että suurimpien laatulehtien kulttuuriosastot noteerasivat suurtapahtumana sen, kun muuan tyttö masturboi yleisön edessä, toisen lukiessa ääneen Jacques Bataillen tekstejä?

Kaipa nyt ainakin sen, että ei pelkästään suvaitseminen, vaan myös kaiken mahdillisimman bisarrin ja häpeämättömän tekeminen arvoksi sinänsä oli kulttuurissa viety niin pitkälle kuin ylipäätään on mahdollista edes kuvitella.

Kyseessä on täydellinen nihilismi, maailma, jossa ei ole arvoja, paitsi ne primitiivisimmät nautinnot, jotka ovat muillakin eläimillä.

Hesarin arvostelija (21.3.) kieltäytyy näkemästä kirjoittajan ongelmia todellisina eikä edes viitsi mainita itse kirjalle nimen antanutta lääkettä ja sen vaikutuksia.

Arvostelijalle kysymys on vain kirjoittajan henkilökohtaisista ongelmista. Onko tässä maailmassa edes muita ongelmia? Jos yliviriili (!) kynofiilinen tyttöystävä on valinnut tietyn tavan itseään tyydyttääkseen, niin entäs sitten? Kuka voisi tuomita? Kuka yleensä voisi esittää arvoarvosteluja mistään?

Entäpä kauan kypsyvä suunnitelma murhata lapsi? Miksi edes mainita sellaisesta, kun se ei edes toteutunut? Mihin se liittyy, vai eikö mihinkään? No miksei lapsiakin muka murhata?

Ongelma näyttääkin olevan vain päähenkilössä itsessään. Äärikonservatiivi änkyrä ja setämies ajaa maasturilla ja pelkää, kertoo arvostelija, mutta ei kerro, mitä hän mahtaa pelätä. Infantiilin pissiskielen sanat kertovat olennaisen: päähenkilö nyt on vain luuseri, joka ei kestä aikakauden realiteetteja.

Todellinen ongelma, jota kirjoittaja kuvaa, on tietenkin kulttuurin nihilismi. On ilmeistä, ettei se ole arvostelijalle mikään ongelma. Globalisaatio nyt vain on ja tapahtuu, hedonismi on arvostelun yläpuolella, koska sekin on realiteetti, uskonto on jo ammoin kuopattu ja niin edelleen.

Provokaatioita taitaa kirjoittaja yrittää, mutta arvostelija kun nyt vain ei provosoidu. Yritys on niin ennalta arvattava ja turruttava. Ikään kuin poliittisessa korrektiudessa ei olisi jo valmis vastaus kaikkeen.

Houellebecq viittaa jopa ajankohtaiseen keltaliivi-ilmiöön, mainitsee arvostelija. Paitsi ettei hän viittaa, vaan ennakoi, sillä koko ilmiö tuli maailmaan vasta sitten, kun käsikirjoitus oli jo jätetty.

Koko kirja nyt pelaa vain tällaisilla mikrokosmoksen jutuilla, arvelee arvostelija, mutta arvelee ihan väärin.

Moista arvostelua voinee julkaisijan eli lehden kannalta pitää yksinkertaisesti kieltäytymisenä sen näkemisestä, mistä ideologisesti vastenmielinen kirjailija kirjoittaa.

Nihilismiä pidetään tuossa arvostelussa lähtökohtaisesti täydellisenä ideologiana, jota Houellebecqin kaltaiset provokaattorit yrittävät turhaan häiritä. Mutta loppujen lopuksi kysymys onkin vain heidän omasta pätemättömyydestään. He eivät ole uuden, uljaan maailman arvoisia, nämä änkyrät.

Samalla aukeamalla onkin myös komea juttu siitä, miten muuan nuori nainen on palkittu Sontaa- nimisestä albumistaan.

Kirjasta on ilmestynyt jo koko joukko kritiikkejä, myös suomeksi. Kun niitä katsoo, näyttää siltä, että nimenomaan suomalaiset kritiikit rajoittuvat usein päähenkilön tarkasteluun, kun taas ranskalaiset ja englantilaiset keskittävät huomionsa siihen, mitä kirja haluaa sanoa sivilisaatiomme tilasta.

Vedän tästä sen hätäisen johtopäätöksen, ettei meikäläinen arvostelijakunta ylipäätään rohkene muodostaa kriittistä näkemystä koko siitä eurokulttuurista, joka sen mielestä edustaa historian korkeinta saavutusta ja kai myös sen loppua.

Houellebecqiä on nimitetty näkijäksi ja siinä on mielestäni asian ydin. Ei Serotoniinikaan merkitse tuijottamista yhden masentuneen entisen irstailijan napakuoppaan, jossa kaikki on vialla. Kyllä ne suurimmat ongelmat ovat ympäröivässä maailmassa.

 

 

Timo Vihavainen ti 24.03. 23:56

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44