Blogi: Timo Vihavainen, pe 20.03.2020 23:48

Spenglerin pamfletti

Oswald Spengler ja preussilaisuus

 

Oswald Spengler, Preussilaisuus ja sosialismi. Kiuas 2020, 209 s.

 

Oswald Spengler kuuluu epäilemättä 1900-luvun huomattavimpiin ajattelijoihin. Tämä siitä huolimatta, että hänen metodinsa, jos sellaisesta voi puhua, on lievästi sanoen sekava ja pakenee kaikkea kriittistä analyysiä.

Maailmanhistorian morfologia oli se titaaninen tehtävä, jonka Spengler itselleen asetti ja sellainen työ tuskin voisi onnistua yhdeltäkään yksilöltä. Sen jakaminen jollekin ryhmälle saati komitealle olisi taas aivan hullunkurinen ajatus.

Puhtaan tieteen näkökulmasta Spengler jää loistavaksi diletantiksi, esseistiksi, joka Egon Friedellin tapaan tarttui yksityiskohtiin ja kammoksui täydellisyyteen pyrkimistä. Vain osat saattavat kaunopuheisesti kertoa jotakin olennaista myös kokonaisuudesta. Vain siten voidaan historiasta luoda runoutta, jonka sisältämä totuus tuntuu ylittävän ymmärryksemme rajat.

Vaarana tietenkin on, että se, mitä kirjoittaja pitää aikakauden henkenä, onkin vain hänen oma henkensä, kuten Goethe asian ironisesti ilmaisi.

Kun kyseessä kuitenkin on aikakautensa intellektuaalista huippua edustava kirjoittaja, ei hänen tekstinsä suinkaan jätä välinpitämättömäksi sitä, joka haluaa tarkastella asioita pintaa syvemmältä.

On ilmeistä, että Spenglerin intuitio usein tavoittaa jotakin paljon syvempää kuin naiivi tarkkailija koskaan kykenisi näkemään. Hänen valtava lukeneisuutensa ja maailmanhistoriallinen perspektiivinsä yhdessä älyllisen avoimuuden ja rohkeuden kanssa, antavat hänelle eväät eräänlaisen historiallisen runoelman kirjoittamiseen.

Spengler on usein leimattu natsismin henkisten isien joukkoon, mikä tuskin sinänsä on sen virheellisempää kuin Jean-Jacques Rousseaun sijoittaminen 1900-luvun totalitarismien henkiseksi esi-isäksi.

Todettakoon joka tapauksessa, ettei tämä ole koskaan estänyt myös älyllisesti avoimia liberaaleja henkiä kiinnostumasta enempää Rousseaun kuin Spenglerin ajatuksista. Meillä Georg Henrik von Wright kuului Spenglerin ihailijoiden joukkoon.

Mahtavan Länsimaiden perikadon ohella Spengler kirjoitti myös aikalaisesseitä soveltaen niissä samoja ajatuksia kuin pääteoksessaan.

Teoksensa Preussentum und Sozialismus Spengler julkaisi vuonna 1920, jolloin hän jo oli noussut maailmanmaineeseen.

Kirjoittaja tunnustautuu siinä sen preussilaisen prinsiipin suureksi ihailijaksi, jonka Fredrik Suuri nosti kunniaan ja joka sittemmin valloitti Saksan siltä yömyssyiseltä nahjukselta, jota kuvattiin deutscher Michelin käsitteellä.

Mitä vallankumousten luonteeseen tulee, niitä Spengler erotti läntisessä maailmassa kolmea laatua: englantilaisen, joka juontui tuon kansan merirosvoluonteesta ja joka pyrki saalistamaan, tavoitteenaan valioyksilöiden hyvinvointi ja yltäkylläisyys ilman työtä.

Ranskalaiset taas uskoivat sellaiseen ihannetilaan, jossa saavat tehdä mitä huvittaa kenenkään sitä estämättä. Kuninkaan pää kepin nenässä oli tuon ihanteen sopiva symboli.

Saksalaisuus ja siinä nimenomaan preussilaisuus sen sijaan uskoi kuriin ja velvollisuuteen: Jedem das Seine eli jokaiselle se, mitä hänelle kuuluu, oli Preussin valtion tunnus ja tuon pyrkimyksen symboli.

Spenglerin silmin katsoen lännessä oli ollut kolme suurta vallankumousta: Englannin mainio vallankumous, Ranskan suuri vallankumous ja Saksan naurettava vallankumous, tarkoittaen vuosien 1918-1919 hulinoita.

Todellinen saksalainen vallankumous olisi Spenglerin mielestä tapahtunut pystyttääkseen preussilaisen komennon, jollainen edustaa myös todellista, preussilaista sosialismia. Sellaista olisi voinut johtaa August Bebel, jos olisi elänyt.

Mutta vallankumous ei ollut vielä ohi, toteaa Spengler profeetallisesti.

Venäjä, jota Spengler käsittelee erikseen, kuului hänen mielestään jo eurooppalaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle. Venäläinen kulttuurihan oli pseudomorfoosi: se oli lainannut länneltä vain muotonsa, mutta valanut niihin oman sisällyksensä.

Venäjän historiallisena roolina saattoi vielä olla sille vihamielisen läntisen, faustisen kulttuurin kukistaminen, kuten salaperäinen hyksos-kansa aikoinaan valloitti Egyptin. ”Venäläisen ja länsimaisen hengen eroa ei voi painottaa liikaa”, korostaa Spengler.

Maanalainen Venäjä oli lopulta tuhoava myös sille vieraan, eurooppalaisperäisen eli pietarilaisen bolševismin, ennusti Spengler.

Näistäkin poiminnoista voimme todeta Spenglerin ajattelun syvän originaalisuuden. Sen keskeisenä ideana on itsessään selittämättömien kulttuuristen prinsiippien hallitsevuus historian liikevoimina.

 Tulevan, ei-bolševistisen Venäjän Spengler näkee ennen muuta uuden uskonnollisuuden läpäisemänä ja uuden tsaarin hallitsemana. Bolševismin eli nihilismin tulevaisuuden hän sen sijaan arvelee olevan ennen muuta Pariisissa…

Olisi kohtuutonta odottaa, että yksi syvällinenkään ajattelija olisi kyennyt ennustamaan sadan vuoden päähän poliittista historiaa.

Kuitenkin, sitä mukaa kuin aika on rientänyt, sitä kiinnostavammilta myös Spenglerin visiot näyttävät myös poliittisessa suhteessa. Hänen teoksiaan kannattaa lukea jokaisen, jolla on siihen riittävästi henkistä kapasiteettia. Vähintäänkin ne ärsyttävät vastaväitteisiin.

 

 

Timo Vihavainen pe 20.03. 23:48

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vasemmuuden ongelmia

ma 06.04. 22:37

Demokratuuria kohti

to 02.04. 22:52

Epitafiton aika

ma 30.03. 23:06

Ruttolippu

pe 27.03. 01:17

Setä ei viihdy

ti 24.03. 23:56

Kirjattomat, karjattomat miehet

ma 23.03. 23:17

Spenglerin pamfletti

pe 20.03. 23:48

Rikollisuuden ehkäisyä entisaikaan

ke 18.03. 22:23

Ruton näkökulma

ma 16.03. 23:22

Pyhän Yrjön maassa

to 12.03. 22:21

blogit

Vieraskynä

Piispa Teemu Laajasalo on väärässä ja johtaa kristikansaa harhaan

ma 09.03.2020 23:42

Juha Ahvio

Kristus on ajallisen historian voittoisa Herra

to 02.04.2020 22:56

Professorin Ajatuksia

Minä ja Pentti Linkola

ma 06.04.2020 22:36

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Korona on joukkotiedotuksen henkinen AIDS

pe 20.03.2020 23:49

Petteri Hiienkoski

Maassa nimeltä Suomi: Surullinen tarina Sanna Marinin hallituksesta

ke 01.04.2020 16:17

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Globalismista kansallismielisyyteen

pe 27.03.2020 14:29

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Huonosta eläinten kohtelusta koronaepidemiaa ja antibioottiresistenssiä

pe 03.04.2020 14:40

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Ruotsi harhoissa, Putin koronassa ja Suomi eksyksissä?

ma 06.04.2020 22:38

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Suomalaisten hengelle ja terveydelle vaarallinen sisäministeri Ohisalo

ti 31.03.2020 09:54

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Pelastetaan saksalaiset pankit?

ti 07.04.2020 14:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

On aivan sama

su 08.03.2020 18:38

Timo Vihavainen

Vasemmuuden ongelmia

ma 06.04.2020 22:37

Matti Viren

5 miljardia

ma 23.03.2020 23:19