Blogi: Timo Vihavainen, su 06.10.2019 21:24

Muuan aikamme dilemma

Winston Smithin hahmotusharha

 

Kaikki muistanevat, miten George Orwellin kuvaaman Oseanian kansalainen Winston Smith Rakkauden ministeriön käsittelyssä oppi vähitellen näkemään, ettei kaksi ynnä kaksi ollut vain banaalisti neljä, kuten simppeli arkitajuntamme haluaisi meille osoittaa.

Kun asian havaitsemista tarpeeksi monta kertaa harjoiteltiin asianmukaisten palkintojen ja rangaistusten säestyksellä, se viideskin joukon jäsen alkoi todella jollakin tavalla näkyä, vaikka joku, sanokaamme, euraasialainen naiivi realisti olisi samassa joukossa pystynyt näkemään vain neljä jäsentä eikä tosiaan yhtään enempää.

Nyt lienee ajateltava, että Winston Smithillä aivan ilmeisesti oli jommassakummassa tilassaan -ennen harjoituksia tai niiden jälkeen- niin sanottu hahmotusharha. Ei liene mahdollista, että hän olisi molemmissa tapauksissa ollut oikeassa.

Kysymys oli ja on siis viime kädessä siitä, onko kaksi kertaa kaksi neljä vai ei, kun kerran alamainen niin asian näkee. Oseanian virallisen ideologian mukaan se ei missään tapauksessa ollut neljä, vaan sen sijaan eräänlainen viittä muistuttava tulos.

Miten tämä on mahdollista ja mitä se merkitsee, ei kuulunut Smithin kaltaisten ihmisten ratkaistaviin asioihin. Oseaniassa, kuten muissakin ideologisesti kehittyneissä valtioissa toimii ns. suurinkvisiittorin triadi: vallan haltijalla on hallussaan ihme, salaisuus ja auktoriteetti.

Ihmisten jakaminen rotuihin on hesarin 2.10. julkaiseman jutun mukaan ennen kaikkea sosiaalinen ja poliittinen luokittelu, vaikka arkikokemus näyttäisi kertovan kaikkea muuta.

Kyse on kuitenkin hahmotusharhasta, selittää muuan biologi, geneetikko. Älköön siis ihminen ottako totena sitä, mitä hänen silmänsä sanovat, vaan kuunnelkoon hän tiedettä, joka kertoo hänelle, mitä hänen pitäisi nähdä. Tarpeellisen harjoittelun jälkeen se varmaankin myös onnistuu. Ellei onnistu, on paras olla asiasta hiiskumatta ja jokainen ymmärtää miksi.

Harhaiseksi osoittautui myös se kansanedustaja, joka tohkeissaan väitti, ettei mies voi synnyttää (http://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=34971396&fbclid=IwAR0Q-2OMvGvxTApfhLdmpehI9fz4IA4CxLOpUdke98GpMN50XpEzsr2GXAk ). Hänet pani ruotuun se yläasteen oppikirjan kirjoittaja, joka oli esittänyt tämän, miestä suuresti tasa-arvoistavan ja imartelevankin väitteen.

Tai saattoihan siinä käydä niinkin, että tämä banaalia arkikokemusta puolustava näkökulma itse asiassa voitti asiasta myöhemmin käydyn väittelyn, mutta siinähän voimasuhteet taisivatkin olla epätasaiset.

Sopii vain kysyä, mikä olisi tulos ollut, jos väittely olisikin käyty Rakkauden puolueen eduskuntaryhmässä tai puoluevaltuustossa.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on jokaisella nykyään mahdollisuus ryhtyä mieheksi tai naiseksi valintansa mukaan ja sama koskenee myös synnyttämistä. Vai olenko mahdollisesti ymmärtänyt väärin sen, mitä tuo mystinen Winston Smithin havaitsema ei-neljä merkitsee arkitotuuden kannalta.

En myöskään tiedä, voisinko vielä synnyttää tässä iässä. Mikäli en voi, en pidä maailmaamme vielä täysin tasa-arvoisena.

Joka tapauksessa luulen oppineeni sen, että tasa-arvon toteutuminen on se asia, johon meidän on ehdottomasti ja ennen muuta kaikin voimin pyrittävä. Se taas edellyttää, että voimme valita vapaasti, paitsi kansallisuutemme, myös niin sanotun rotumme.

Tästä muistuvatkin mieleeni ne ns. elämäntapaintiaanit, jotka joskus takavuosina asustivat Pohjois-Suomessa. Heimon nimi taisi olla MicMac ja joukossa tosiaan oli väkeä vähän joka junasta, ei siis pelkkiä ei-europidioletettuja.

Mutta olisiko minun mahdollista ryhtyä vaikkapa afrikkalaiseksi, vaikka en koskaan ole tuossa maanosassa käynytkään? Käsittääkseni sen täytyy olla täysin mahdollista. Ei suuri osa muistakaan afrikkalaisiksi nimitetyistä ole siellä käynyt.

Helposti ymmärrettävistä syistä ajattelin ruveta käyttämään myös tummaa ihomaalia, mikäli toistaiseksi vielä paperilla oleva metamorfoosini toteutuu. Joukossammehan on paljon sellaisia, jotka eivät muuten ymmärtäisi uutta identiteettiäni.

Huomaan kuitenkin, että Kanadan pääministeri Justin Trudeau oli joutunut(?) pyytämään anteeksi sitä, että hän pari vuosikymmentä sitten oli jossakin näytelmässä maalannut kasvonsa tummiksi.

Hän oli kai aliarvioinut sen hahmotusharhan, jonka mukaan ihmiset erottavat toisistaan eri rotuja.

Vai kenellä tässä nyt oli se harha? Eikö se ollutkaan ihan samantekevää, minkä värisenä nuori mies roolissaan halusi esiintyä? Pitikö hänen pyytää sitä varten lupa jonkin viiteryhmän valtuuttamilta (?) edustajilta ja mistä he saivat valtuutensa?

Tuleeko meistä yksi ihmiskunta?, kysyy hesari retorisesti. Luulin meidän kyllä jo sitä olevan. Sitä paitsi olemme myös osa yhtenäistä eläinkuntaa.

Sukupuolierot ja rodulliset erot olemme jo oppineet kiistämään, mutta yhä vielä näyttää olevan ihmisiä, jotka korostavat vaikkapa lajieroja ja muutenkin uskovat sitä, mitä näkevät.

Meillä tai pikemmin sillä taholla, joka meillä huolehtii ns. rakkauden ministeriön tehtävistä, on siis yhä ongelma.

Mutta ongelmat on tehty ratkaisemista varten, kun ne kerran löydetään. Winston Smith parannettiin aikoinaan naiivista realismistaan ja samoin tehtiin väärinajattelijoille Arhtur Koestlerin muistettavassa kirjassa Darkness at Noon (on suom.).

Kyllä ne keinot löytyvät.

 

 

Timo Vihavainen su 06.10. 21:24

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44