Blogi: Timo Vihavainen, ma 16.09.2019 23:07

Huuhkainten moraalia

Autuaat helvetin rakentajat

 

Timo Hännikäinen, Pyhä yksinkertaisuus. Kiuas 2019, 181 s.

 

Timo Hännikäinen pikku kustantamoineen pitää ansiokkaasti pystyssä toisinajattelun lippua, joka nykyisessä aggressiivisen yhdensuuntaistamisen (Gleichschaltung) ilmapiirissä ei aina ole niinkään kevyttä työtä.

Tämän kirjan teema on tuttu vanhastaan ja aina uusi. Kun Jan Hus odotteli roviolla polttamistaan, hän näki jonkun hurskaan muorin kantavan oman kortensa siihen kekoon, jolla kerettiläinen piti hävitettämän.

Mummoa ei varmastikaan motivoinut ilkeys tai yleinen ihmisviha. Kyseessä toki oli taistelu itseään paholaista vastaan ja siinähän oli jokaisen velvollisuutena tehdä kaikki, mitä voi. Lisänä se oli myös tuo köyhän anti. Kukin kykyjensä mukaan.

Kuten kirjoittaja toteaa, pyhä yksinkertaisuus ei tarkoita kyvyttömyyttä loogiseen ajatteluun, vaan kaiken ajattelun valjastamista yhden päämäärän eteen. Ei ole sattuma, että yliopistoväki on erilaisissa sopuli-ilmiöissä niin näkyvästi mukana. Sen argumentointikyky on sitä luokkaa, että kaikkein mielipuolisimpiakin näkemyksiä pystytään puolustamaan, jos niihin vain halutaan uskoa.

Bertrand Russell huomautti aikoinaan siitä, että kovin suuri hyveellisyys on pelottava asia. Ihminen, joka on valmis uhrautumaan aatteensa puolesta, on tavallisen arkipäivän demokratian kannalta ainakin potentiaalisesti vaarallinen ilmiö.

Itse asiassa britit ovatkin yleensä suhtautuneet skeptisesti suuriin yhteiskunnallisiin aatteisiin. Niihin liittyvää ylenmääräistä tunnetta on pidetty moraalisesti arveluttavana.

Mutta nythän meitä johtamaan on valjastettu lapsi, joka haluaa, että olisimme alituisessa paniikissa. Tämä ei ole mikään yksittäinen ilmiö, sillä nyt on sentimentaalisuus haluttu monella taholla korottaa suurimmaksi arvoksi sinänsä. Viittaisin tässä erityisesti poliittisten puolueiden ja kirkon suuntaan. Niin sanotut kulttuurityöntekijät ovat tietenkin joukolla mukana kilpailemassa suurimmasta paatoksen määrästä.

Tuttuahan tämä on, kovin tuttua. Tuntuu vain siltä, että vastavoimia on tällä hetkellä poikkeuksellisen vähän.

Tie helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä aikomuksilla. Näin oli asian laita jopa natseilla, jotka nykyään yleensä otetaan esimerkiksi täydellisestä pahuudesta ja unohdetaan ne, usein aivan moitteettomat motiivit, mukaan lukien suuri uhrautuvuus, jotka olivat yksittäisten henkilöiden kannustimina heidän palvellessaan pirullista aatettaan.

Hännikäinen ei kuitenkaan käsittele sen enempää natseja, vaan sen sijaan muun muassa niitä ilmiantajia, jotka auliisti osallistuivat terrorin järjestämiseen Neuvostoliitossa. Nuori pioneeri Pavlik Morozov oli tunnetusti aikansa sankari, jolle pystytettiin patsaita.

Itse asiassa häntä jopa tarjottiin moraaliseksi esikuvaksi intellektuelleille ja tämä tapahtui erittäin arvovaltaisessa suuressa kirjailijakokouksessa. Sen yleisönä ja kohteena oli älymystö, koko Neuvostoliiton ylpeys. Tuo maahan julisti kantavansa nyt ensi rivissä koko inhimillisen kulttuurin lippua…

Hännikäinen käsittelee myös noitavainoja ja erityisesti kuuluisaa Noitavasaraa, josta muistan itsekin joskus muinoin Parnassossa kirjoittaneeni.

Kirjoittajan suureksi ansioksi luen sen, ettei hän tyydy helppohintaisiin kärjistyksiin, vaan analysoi rauhallisesti asioiden eri puolia. Noitavainoissakaan tuskin oli kyseessä pelkkä uskonkiihko.

Itse asiassa ne saatettiin kokea sangen rationaalisena toimintana ihmiskunnan hyväksi. Toki sen harjoittajien sine qua non oli usko sekä Jumalaan, että paholaiseen. Käytännössä vapautettiin samalla usein henkilökohtainen pahansuopuus ja se tehtiin suurella hurskaudella.

Jakobiinidiktatuuri oli hyveen diktatuuria ja muuan merkittävistä uuden ajan rationaalisuuden ilmauksista. Itse jumalallinen järki kutsui tuolloin ihmiskuntaa vapauttamaan itsensä kansan vihollisista, eikä siinä toimessa sopinut tuntea asiatonta sääliä.

Sallimatonta olisi myös ollut tieltä raivattavien kiduttaminen ja niinpä kehitettiinkin aivan kivuton, moderni tapa päästä heistä eroon. Kyseessä oli giljotiini, jota on käytetty aivan meidän päiviimme saakka ja ilmeisesti eniten Saksassa.

Giljotiinin ohella käytettiin myös pystysuoraa karkotusta tai ryypyn antamista, mikä tarkoitti uhrien hukuttamista, mutta luultavasti giljotiini joka tapauksessa madalsi kuolemantuomion kynnystä. On mahdollista, että se samalla lisäsi terroria. Ainakin se tarjosi innostuneelle yleisölle kaivatun mahdollisuuden itse tarkkailla kansan vihollisten ansaitun kohtalon täyttymistä.

Kirjoittaja käsittelee myös USA:n kommunistivainojen ajan ilmiantokulttuuria ja Ilmari Kiannon, tolstoilaisen anarkistin outoa innostusta kansalaissodan puhdistuksiin.

Kiinnostavan käsittelyn saa myös Dresdenin tuhoaminen terroripommituksilla, jolla niin ikään voidaan katsoa olleen ”humaaneja” tarkoitusperiä. Mikäli sotaa voitaisiin lyhentää lamauttamalla vihollisen puolustustahto, merkitsisi se ihmishenkien säästämistä.

Näinhän ei käynyt enempää Saksassa kuin Suomessa, mutta Japaniin pudotetuilla atomipommeille kyllä näyttää olleen sellainen merkitys. Sitä kirjoittaja ei käsittele.

Nykyajan ilmiöinä kirjoittaja esittelee niin sanotun antifa-liikkeen ja metoo-manian. Molemmissa toistuvat vanhat, stereotyyppiset anti-intellektuaaliset toimintakaavat suorastaan kiusallisen banaaleina: yhden asian eteen valjastettu psyyke on omassa elementissään, kun se pääsee vapaasti vahingoittamaan niitä, joista ei pidä ja tuntee vielä mielen ylennystä asian johdosta.

Maksim Gorki, kirjoitti vuonna 1918 eli siis jo ennen stalinismin syntyä siitä, että Lenin sai venäläiset puolelleen antaessaan heille luvan käyttäytyä halpamaisesti.

Hän tarkoitti tällä roskajoukkojen ryöstelyä ja mellastusta, johon bolševikit tuolloin kansaa kannustivat. Myöhemminhän Gorkista sitten tuli stalinismi innokas tukija ja Pavlik Morozovin urotyön ylistäjä, mutta se on jo toinen juttu.

Yksi asia joka tapauksessa näyttää pysyvän: ihmisten suuri valmius pahaan, silloin kun se julistetaan hyväksi.

Sellaiselle tarvitaan aina vastapainoa ja tähän rooliin sopii osaltaan myös tämä kirja.

 

 

Timo Vihavainen ma 16.09. 23:07

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Dosenttitason kirjallisuutta

ma 14.10. 22:42

Oikeus tyhmyyteen

su 13.10. 11:30

Suomalainen kasakkaupseeri

pe 11.10. 22:34

Diletant

to 10.10. 23:42

Rankkoja puheita

ke 09.10. 00:24

Vailla omininaisuuksia

ma 07.10. 23:27

Muuan aikamme dilemma

su 06.10. 21:24

Hurskas yksinkertaisuus ja maailman kohtalo

to 03.10. 23:51

Pietari ensimmäinen

ke 02.10. 23:51

Aseiden valtakunnassa

ti 01.10. 23:55

blogit

Vieraskynä

Setan propaganda Elämänkatsomustiedon oppimateriaaleissa

su 22.09.2019 23:31

Juha Ahvio

Kristittynä Suomessa: Miten olla, elää ja toimia? -kirja ilmestyy

su 06.10.2019 21:36

Professorin Ajatuksia

Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita

ma 14.10.2019 22:39

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Lähi-idästä uhkaava pakolaisaalto torjuttava päättäväisesti

pe 11.10.2019 22:36

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10.2019 11:17

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja

la 05.10.2019 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Saksan mallia koohotetaan Suomeen! Ajojahdit alkavat?

su 06.10.2019 21:34

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n ilmastopaneeli IPCC tukeutuu pseudotieteeseen

la 07.09.2019 07:11

Heikki Porkka

Oikeusmurha ja poliittinen matka kohti turvatonta Suomea

la 12.10.2019 07:44

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Käräjäoikeuden virkavirhe?

pe 11.10.2019 20:00

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Mikä on muuttunut 30-vuodessa.

pe 11.10.2019 00:57

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Dosenttitason kirjallisuutta

ma 14.10.2019 22:42

Matti Viren

Onneksi meillä on hyvinvointivaltio

su 06.10.2019 21:39