Blogi: Timo Vihavainen, to 25.07.2019 21:38

Aksentti

Aksentti

 

The Economistissa kirjoittaa nimimerkki Johnson aiheesta Kansakunnan ääni. Sivumennen sanoen, nimimerkillä kirjoittaminen on tämän lehden tunnus ja tässä tapauksessa se on toiminut mielestäni hyvin.

Mitä Johnsoniin tulee, hän logosta päätellen haluaa antaa assosiaation 1700-luvun suureen perienglantilaiseen ajattelijaan Samuel Johnsoniin, jolle common sense ja rehellisyys olivat korkeimpia arvoja. Aika erikoista tässä maailmanajassa, sanoisin.

Joka tapauksessa Johnson tässä tarttuu hyvin englantilaiseen aiheeseen. Pinta-alaltaan pienessä maassa on uskomaton määrä murrealueita ja jokainen, joka on siellä hieman matkaillut, tietää, että erot ovat suuria, ehkäpä yhtä suuria kuin meillä tai suurempiakin.

Englannissa sattuu sitä paitsi olemaan niin, että ihmisen ääntämys paljastaa helposti hänen luokka-asemansa ja sellainenhan siinä maassa oletetaan jokaisella olevan.

Niinpä kaikkien niiden, jotka tulevat varsinaisesti englantilaisilta alueilta Lontooseen politiikkaa tekemään, on opeteltava ”puhumaan kunnolla”, toteaa Johnson. Kaikki tavoittelevat Kaakkois-Englannin aksenttia, joka tunnetaan myös nimellä Received Pronunciation (RP) ja joka yhdistetään public schooleihin (pukka schools).

Skottilaista, walesilaista ja irlantilaista aksenttia voidaan piireissä vielä sietää, mutta joku työväenluokkainen Brixtonin ja Yorkshiren ääntämys on paras jättää pois, ellei halua assosioitua vääriin piireihin.

Itse asiassa joillakin poliitikoilla on kyllä tarvetta saada ääniä juuri näistä piireistä ja Johnson on havainnut, että James Callaghan on säilyttänyt jotakin West Countryn ääntämyksestä ja Harold Wilsonin puheesta voi tavoittaa jotakin yorkshirelaista. Muillakin on esiintynyt pyrkimystä pois kaikkein yläluokkaisimmasta ääntämyksestä.

Amerikassa asiat ovat toisin. Vaikka vallitsevana on ”yleisamerikkalainen” aksentti, on neljä viime presidenttiä poikennut siitä.

Trumpilla on selvä newyorkilainen ääntämys ja Barack Obama kääntyi tarvittaessa myös afroamerikkalaiseen moodiin. George Bushin teksasilaisuus oli osa hänen imagoaan kuten myös Clintonin arkansasilaisuus.

Tällä hetkellä eteläiset aksentit vallitsevat Washingtonin kamareissa. Englannissa vastaavanlainen maantieteellinen aksenttien keskittymä ei tunnu todennäköiseltä.

Amerikan tilannetta selittää se, että poliitikkojen on asuttava vaalipiirissään ja siellä on paras viljellä paikallisuuksia. Toinen syy on Lontoon hallitseva asema brittiläisessä politiikassa.

Ranskassa samanlainen pääkaupungin valta-asema on todellisuutta, mutta Saksassa kaikki on toisin. Siellä on pieniä tai pienehköjä keskuksia ja olisi aivan mahdotonta, että vaikkapa Baijerissa joku yrittäisi puhua berliiniläisittäin.

Venäjässä on hauska sanonta: puhua ilman aksenttia –govorit bez aktsenta. Siinähän tuntuu ilmenevän ajatus, että ”oikeassa” venäjässä ei aksenttia ole lainkaan, se tulee vasta väärin puhuttaessa.

Joka tapauksessa jotkut johtajat ovat siellä puhuneet selvällä aksentilla, Stalin puhui gruusialaisittain ja Gorbatšov etelävenäläisittäin. Pohjois-Venäjän ”ookkaajat”, joilla näyttää tässä asiassa säilyneen suomalaisuuden vaikutus, ovat sen sijaan pysyneet poissa näyttämöltä.

Joku natiivi tokaisikin, että ”ookkaaminen” (”o”-kirjain äännetään o:na eikä a:na) tekee niin maalaisen vaikutuksen, ettei ookkaavaa presidenttiä voisi edes kuvitella.

Vaikka Putinilla lienee suomensukuista taustaa, on hän taustaltaan ennen muuta alemman keskiluokan pietarilainen tai pikemminkin leningradilainen ja nythän myös entiset ääntämiserot Pietarin ja Moskovan välillä ovat tasoittuneet.

Mutta Englannin aksenttikysymys näyttää joka tapauksessa sitkeästi vain pysyvän, vaikka yleinen suvaitsevaisuus muuten jo vallitsee maassa. Jopa BBC on avannut ovensa erilaisille aksenteille ja kuulee niitä parlamenteissakin.

Downing Street kulkee kuitenkin jäljessä, vaikka senkin kannattaisi varmaankin luopua elitismistä näinä populistisina aikoina, päättelee Johnson.

Tiedäpä häntä. Mutta mikä on aksenttien tilanne tässä omassa maassamme?

Meillähän Helsinki alkaa olla jo samanlainen ylivoimainen keskus kuin Lontoo Englannissa. Näkyykö asia politiikassa?

Presidenteistä Kekkonen ainakin minun mielestäni äänsi itäsuomalaisittain, kun taas Koiviston turkulainen ääntämys oli ilmeistä kuurolle Gretallekin. Niinistön länsisuomalaisuutta taas on vaikeampi havaita, ehkäpä hän puhuu jonkinlaista perushelsinkiä.

Tuo jälkimmäinen on se, mitä YLE suoltaa päivittäin ja siinä voi –Niinistöstä poiketen- havaita myös monia aivan epäsuomalaisia vivahteita, ajatellen siis perinnäistä ääntämystä.

Sen sijaan, että paino sanoissa olisi ensimmäisellä tavulla, mikä on ollut suomalaisen puheen tunnusmerkki kaiketi vuosituhansia, kiekaisee helsinkiläistynyt naisihminen sen sanan loppuun, jossa sävelkorko sitä paitsi nousee huimasti.

Olen hieman ihmetellyt, mistä moinen muoti mahtaa juontua ja epäilen, että kyseessä on ns, stadin slangi-ilmiöön verrattava erottautumisseremonia: vaikka puhutaan suomea (kun on pakko tai jos ei muuta osata), pyritään puhumaan sitä tavalla, jota muiden suomalaisten on vaikea tai mahdoton matkia.

Ainakin moinen puhetapa kuulostaa jossakin määrin vähämieliseltä ja panee epäilemään puhujan ymmärrystä siitä, mitä suomenkieli oikein on. Naiset kukaties pyrkivät, etenkin korkealla kiekaisullaan, korostamaan naisellista sievyyttään, mikä on tietenkin heille sallittava, mutta tuntuu siltä, että se olisi syytä jättää vaikkapa small talkiin, ettei asiapuheen vakuuttavuus suotta kärsisi.

Erilaiset aksentit joka tapauksessa kuuluvat puhutussa suomenkielessä ilman muuta asiaan ja tämä koskee myös politiikkaa.

Johannes Virolainen puhui täyttä kannakselaista karjalan murretta ja vaikka sitä käytettiin myös puskafarssien koomisissa rooleissa, ei Virolaisen karisma tai auktoriteetti siitä lainkaan kärsinyt. Päin vastoin, hänen erikoislaatuinen talonpoikaisimagonsa vain vahvistui.

Suuret persoonat taitavat tällä hetkellä loistaa politiikastamme poissaolollaan. Niinpä myös murteiden ja aksenttien vaikutus näyttää vähentyneen. Luultavasti niitä osataankin enää varsin heikosti.

Kohtahan kai kaikki puhumme jonkinlaista englannin sekaista mössöä. Vai jokohan piankin aletaan vaatia, että itse kukin osaa kieltä nimeltä putonghua, jota jo nyt reilusti yli miljardin ihmisen vaaditaan osaavan.

 

 

Timo Vihavainen to 25.07. 21:38

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Juutalaiset Venäjän kirjallisuudessa

to 20.02. 23:46

Rotututkimusta

ke 19.02. 21:37

Fariseuksille kyytiä

ti 18.02. 21:50

Maailman napojen siirtyminen

ma 17.02. 21:09

Suomalaisia perustyyppejä

ke 12.02. 20:42

Sodasta rauhaan

pe 07.02. 19:35

Inkeriläisten vaellus

su 02.02. 19:49

Inkeriläisten vaellus

pe 31.01. 17:10

Perisynnin paluu

to 30.01. 00:11

Mikko Saksalainen

ti 28.01. 22:34

blogit

Vieraskynä

Viranomaiset tukevat vanhemmilta salaa nuoren suunnitelmia sukupuolen vaihtamiseksi

ma 17.02.2020 21:34

Juha Ahvio

Kristillisyys ja arvokonservatismi totalitaarisen aggression kohteina EU:ssa

ma 17.02.2020 21:16

Professorin Ajatuksia

Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

to 20.02.2020 23:45

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Vasemmisto rikkoo arvopohjansa sekä omat yhteisö- ja puhenorminsa

ke 12.02.2020 20:44

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Apua, valta vaihtuu

la 04.01.2020 00:01

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

HS: Nepalilaisten ravintoloiden annetaan pyöriä orjatyövoimalla

to 20.02.2020 00:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Haavistogate ja laillisuuden periaate

ke 19.02.2020 21:39

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Yleisradio pimitti olennaista tietoa Hanaun joukkomurhasta

pe 21.02.2020 11:05

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Huijaus ankkurilapsilla?

su 16.02.2020 22:05

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Somaleille rahaa, suomalaisille ei!

ma 17.02.2020 21:25

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Juutalaiset Venäjän kirjallisuudessa

to 20.02.2020 23:46

Matti Viren

Uusi luokka

ke 12.02.2020 20:48