Putinlandia
Pekka Hakala & Juha Metso, Putinlandia. Tarinoita Venäjältä. Otava 2019, 256 s.
Vanhat kirjeenvaihtajat pyrkivät aina ymmärrettävästi kertomaan myöhemmin myös sen, mitä ei ollut aikoinaan soveliasta kirjoittaa uutisiin.
Näin on tässäkin tapauksessa. Jos joku kuvittelee saavansa kirjasta käsityksen siitä, millaista on Venäjän arkipäivä, hänen kannattaa etsiä käsiinsä jokin muu kirja, vaikkapa Kalle Kniivilän kirjoittama.
Toki tämäkin on sujuvasti ja viihdyttävästikin kirjoitettu kirja ja kuvaa monia kuvaamisen arvoisia tapahtumia. Yleensä ne joka tapauksessa ovat päässeet mukaan juuri harvinaisuutensa takia.
Ajatelkaamme nyt vaikkapa niitä taivaalta sataneita ruumiita, joiden keskelle toimittaja huomaa joutuneensa tehdessään juttua alasammutusta malesialaisesta matkustajakoneesta.
Onhan siinä kuvaamisen syytä kylliksi, mutta tuskinpa kannattaa ajatella, että tällaistahan siellä Venäjällä juuri sattuu. Sitä paitsi se sattuikin Ukrainassa, vaikka tuskin ilman naapurin myötävaikutusta.
Onhan siellä tietysti paljon muutakin. Nemtsovin murhaa voi pitää kyllä hyvin venäläisenä tapahtumana tarkoittaen, että harvan muun maan poliittiseen kulttuuriin sellainen yhtä hyvin istuisi.
Sensaatio ja skandaali se toki oli Venäjälläkin.
Mitä sitten tulee Tšetšeniaan ja sen hallitsemiseen, tunnettuihin suuriin terrori-iskuihin ja muuhun uutismateriaaliin, on se tietenkin kiinnostavaa ja uutisarvoista. Mutta klassisen sanonnan mukaan uutisarvoista onkin aina poikkeuksellisuus: ei se, että koira puree miestä, vaan se, että mies puree koiraa.
Lööppitekstin mukaan kirjan tarinat ”valottavat monipuolisesti venäläistä kansanluonnetta, historiaa, nykypäivää ja arkea”.
Tästä rohkenisin olla hieman eri mieltä. Kyllä asia on pikemminkin niin, että nuo tarinat keskittyvät enimmäkseen vallanpitäjiin ja heidän suhteisiinsa sekä toisaalta arkipäivän osalta siihen, mikä on meistä kummallista ja poikkeavaa.
Mikäli joku haluaa todella tutustua venäläiseen kansanluonteeseen, historiaan, nykypäivään ja arkeen, hänen siis kannattaa etsiä käsiinsä muita kirjoja.
Tällä en kyllä tarkoita, että kirja mitätön olisi, mutta sillä on selvästi oma näkökulmansa, jota tuo lööppi kuvaa huonosti.
Voimme kuvitella, millainen olisi ulkomaisen politiikan toimittajan vastaavanlainen kirja Suomesta. Kyllä sellaisesta varmaan itsemme tunnistaisimme, mutta eihän se vielä maantuntemuksessa kovin pitkälle auttaisi.
Tämä on myös vähintäänkin puoleksi kuvakirja.
Lööpin mukaan valokuvaajan otokset tuovat katsojan eteen karuja, hurjia ja rosoisia näkymiä ihmisyyden eri kerroksiin.
Näin epäilemättä on, mutta ainakin minulle jää kiusallinen tunne siitä, että juuri noita asioita kuvaaja on erityisesti metsästänytkin.
Jos hän olisi kuvannut omaa maatamme samalla periaatteella, olisi kirja täynnä puliukkoja, huumehörhöjä ja muita syrjäytyneitä. Niitähän on myös Venäjältä löytynyt, mutta luulenpa, että niiden suuri yliedustus kuva-aineistossa antaa asioita tuntemattomalle kovin väärän vaikutelman venäläisestä arkitodellisuudesta.
Mitään kirjaa ei oikein sovi syyttää siitä, ettei se ole sellainen kuin minkä arvostelija itse haluaisi tehdä. Mikäli kirjoittaja/kuvaaja on halunnut korostaa juuri tiettyjä asioita, niin se on hänen/heidän asiansa. Luulen, että he ovatkin onnistuneet varsin kohtuullisesti.
Siitä huolimatta jään kaipaamaan sellaista kirjaa, jossa esiintyisi myös Venäjän keskiluokka, tuo määrittelyltään vaihteleva ja hieman epämääräinen ihmisryhmä, jonka vähäisyyttä ja voimattomuutta vanhalla Venäjällä on usein korostettu.
Nyt se kuitenkin on jo kiistattomasti todellisuutta ja me näemme sen edustajia joka päivä keskuudessamme turisteina.
Mikäli haluamme ymmärtää, keitä he ovat ja mistä he tulevat, ei Putinlandia meitä auta, vaikka sen mainostekstit näin vihjailevatkin.
Joskus tuntuu kummallisesti siltä, että itärajamme kulttuurisen madaltumisen sijasta siitä on tullut niin sanotusti puoliläpäisevä kalvo, joka on auki vain yhteen suuntaan eli idästä länteen.
Täällä meillä suurin osa kansaa muodostaa kuvansa itäisestä naapurista edelleen pelkkien uutisten perusteella. Uutiset taas, kuten tiedämme, syntyvät vasta silloin, kun tapahtuu jotakin normaalista poikkeavaa.
Toki myös vain pieni osa venäläistä tuntee Suomen omasta kokemuksestaan ja useimmiten he ovat naapurialueilla asuvia. Uutisista hekin normaalisti käsityksensä ammentavat.
Takavuosina nuo uutiset saattoivatkin Venäjällä toisinaan saada aivan mielettömiä muotoja, kun jotkut mielenterveydeltään epäilyttävät henkilöt pääsivät esiintymään asiantuntijoina ns. lapsikiistoissa.
Nykyään ne kuitenkin ovat olleet huomattavan asiallisia. Niissä myös seurataan tarkoin ja monipuolisesti maamme talouselämän, kulttuurin ja huviteollisuuden normaaleja kehitystrendejä ja tapahtumia ja itse asiassa olen huomannut usein saaneeni tiedon kiinnostavasta kotimaan tapahtumasta vasta venäläisen uutisen kautta.
Mutta ne nyt ovat sitä peruskauraa, jonka pohjalta ei mitään lukemisen arvoista kirjaa synny.
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44