Tapahtumat noin 2000 vuotta sitten ovat malliesimerkki valtapoliittisesta suhmuroinnista. Se on valitettavan tuttua meidänkin ajallemme. Ihmisen itsekkyys näyttää olevan uusiutuva luonnonvara. 

Jeesuksen ajan Israel oli teokratia, jossa poliittinen ja uskonnollinen valta olivat kietoutuneet toisiinsa tiiviimmin kuin kansankirkon luikuriteologit, pipit ja papit, piispat ja papittaret vihervasemmistoliberaaliin valtaeliittiin nyky-Suomessa.

Maa kuului Rooman valtakuntaan hieman kuten Suomi Euroopan unioniin. Eräänlainen autonomia. Juutalaisilla oli suuri neuvostonsa, suomalaisilla eduskuntansa ja hallituksensa. Juutalaisten neuvostolla oli valtaa monissa asioissa. Valtaa on suomalaistenkin valtioelimillä, vaikka lainsäädännöstä noin 70–80 % tulee Brysselistä.

Juutalaisten valtaeliitti pelkäsi asemansa murenemista. Sama huoli on valtaeliitillä EU-Suomessakin. Jeesus oli uhka kuten Johannes Kastaja oli ollut. Molemmat toivat julki epämiellyttäviä tosiasioita, jotka paljastivat vallanpitäjien korruptoituneisuuden ja valheellisuuden. Nämä pönkittivät asemaansa harhaanjohtamisen ja tosiasioiden pimittämisen avulla.

Kansansuosionsa takia Jeesus oli Johannestakin vaarallisempi. Hänen saapumisensa Jerusalemiin palmusunnuntaina kansanjoukkojen ylistyksen siivittämänä oli pelottava näky vallanpitäjille. Jeesus oli vaiennettava. Juutalaisten johtomiehet olivat tehneet salaisen päätöksen siitä. Saatuaan Juudas Iskariotin puolelleen, heillä oli "oma mies" Jeesuksen lähipiirissä. Hänen avullaan Jeesus saatiin pidätettyä syrjäisessä paikassa ilman suurta huomiota.

Poliittisesti arkaluontoisille hankkeille ei yleensä kaivata medianäkyvyyttä etenkään niiden alkuvaiheessa.    

Juutalaisten suuren neuvoston käsittely

Pitkänäperjantaina tapahtumat olivat edenneet siihen vaiheeseen, että suuri neuvosto tuomitsi Jeesuksen kuolemaan. Ylipapit ja koko neuvosto joutuivat kuitenkin etsimään syytä, jonka perusteella he saisivat Jeesuksen vaiennettua ”lain ja oikeuden varjolla”.

Väärän tuomion perusteena oli lopulta kaksi asiaa. Niistä jälkimmäinen ohitti merkityksessään ensimmäisen.

Ensinnäkin Jeesus oli sanonut voivansa hajottaa temppelin ja rakentaa sen kolmessa päivässä. Jerusalemin temppeli oli uskonnollisen, poliittisen ja mediavallan sekä sivistyksen ja kaupan keskus. Sitä voisi verrata eduskunnan, yleisradion, yliopisto- ja koululaitoksen sekä elinkeinoelämän keskusjärjestön komboon, jos sellainen olisi.

Temppelillä Jeesus oli kuitenkin tarkoittanut ruumistaan, jonka hän antaisi surmattavaksi ja joka kolmantena päivänä nousisi kuolleista. Se ei ollut mitään vihapuhetta eikä uhkaus terrori-iskusta juutalaisten instituutioita vastaan, vaikka se sellaisina yritettiin esittää.

Juutalaisten johtomiehet tiesivät sen, koska he myöhemmin vaativat Jeesuksen haudalle vartijoita. Tahallinen väärinymmärtäminen on kuulunut korruptoituneen valtaeliitin keinoihin vaientaa kriitikot ja todenpuhujat myöhemminkin.   

Toisena tuomion perusteena oli se, että Jeesus myönsi olevansa Jumalan Poika. Kun hän tunnusti itsensä Jumalan vertaiseksi, ylipapit saivat aiheen väittää hänen syyllistyneen jumalanpilkkaan.

Jeesus puhui nytkin totta. Täyttämällä juutalaisten profeettojen Messias-ennustukset ja tekemällä lukuisia ihmetekoja hän oli vastaansanomattomasti todistanut jumaluutensa.

Ylipapit ja kansanjohtajat tiesivät tämän. Jeesuksen jumaluuden tunnustaminen olisi kuitenkin vaikuttanut heidän omaan asemaansa. Se olisi vienyt oikeutuksen heidän vallankäytöltään, joka perustui Mooseksen lakiin tai pikemminkin aikansa luikuriteologien väärään tulkintaan siitä. Vallanhimonsa sokaisemina he olivat paaduttaneet sydämensä eivätkä myöntäneet heille epämiellyttäviä tosiasioita.

Tällaisissa tilanteissa korruptoitunut valtaeliitti yrittää ylläpitää valheellisia kulisseja. Nykyään tämä ilmenee esimerkiksi avoimen tiedonvälityksen ja sananvapauden rajoittamisena sekä etenkin valtionmedian poliittisesti värittyneenä ja yksipuolisena uutis- ja ajankohtaisjournalismina.  

Roomalaisen maakuntahallinnon käsittely

Jeesus oli vietävä roomalaisen maaherran eteen. Juutalaisilla ei ollut valtuuksia kuolemantuomion langettamiseen. He saivat vastentahtoisen maaherra Pontius Pilatuksen tutkimaan Jeesusta uskottelemalla tämän olevan uhka Rooman valtakunnalle. He väittivät, että Jeesus kiihottaa kansaa keisarillista esivaltaa vastaan ja julistaa olevansa juutalaisten kuningas.  

Tätä voisi verrata esimerkiksi siihen, jos punaviherliberaali valtaeliitti vaatisi uhkaksi kokemansa oppositiojohtajan vaientamista väittämällä, että tämä olisi äärioikeistolainen tai rasisti, joka kiihottaa kansaa laittomuuksiin Euroopan unionia vastaan ja julistaa olevansa tuleva pääministeri. Tällä täysin kuviteellisella ajatusleikillä ei tietenkään ole vähäisintäkään tekemistä todellisuuden kanssa.

Pilatus ei Jeesusta tutkittuaan havainnut tätä syylliseksi mihinkään rikokseen. Tämän kuninkuuskin oli sellaista, ettei se muodostanut uhkaa roomalaisten vallankäytölle.

Ylipapit esittivät lisää syytöksiä Jeesusta vastaan ja väittivät tämän villitsevän kansaa. Heidän vaatimustensa paineessa Pilatus yritti sälyttää vastuun kuningas Herodekselle. Tämä toimi maaherrana siinä osassa maata, josta Jeesus oli kotoisin.

Herodeskaan ei löytänyt Jeesuksesta syytä. Kun hän ei saanut kuuluisasta ihmeidentekijästä haluamaansa eikä tyydytettyä uteliaisuuttaan, hän passitti tämän takaisin Pilatuksen pakeille. Vaikeiden ratkaisujen lykkääminen ja siirtelyä päättäjältä toiselle ei ole loppunut. Vastuun väisteleminen ja asioiden pompottelu osataan edelleen.

Tuolloin oli tapana, että pääsiäisjuhlan aikana päästettiin kansan mieliksi yksi sen toivoma vanki vapaaksi. Ylipapit ja kansanjohtajat neuvottelivat miten saisivat kansan suostuteltua vaatimaan, että Jeesus surmattaisiin. He käyttivät mielipidejohtajuuttaan ja kampanjoivat valistaakseen kansaa vaatimaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista.

Samantyyppistä yksioikoista mielipiteenmuokkausta ja kansanvalistustoimintaa harjoitetaan etenkin valtionmediassa nykyään yhä enemmän. Manipuloinnin keinot ovat periaatteessa samoja vaikka välineet ja mittasuhteet ovat toiset.

Pilatus toivoi voivansa vapauttaa Jeesuksen. Kansa kuitenkin halusi, että tunnettu rikollinen, joka kapinassa oli tehnyt murhan, vapautettaisiin mieluummin. Johtajiensa yllyttämänä kansa vaati Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Valistustoiminta oli tehonnut.

Pilatus oli vaikeassa tilanteessa. Hän tiesi, että Jeesus, jota juutalaisten johtomiehet syyttivät kansankiihottajaksi, oli syytön. Myös Pilatuksen vaimo oli varoittanut tuomitsemasta Jeesusta. Kuultuaan Jeesusta syytettävän siitä, että tämä on "tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi", Pilatus pelästyi ja yritti saada hänet vapautetuksi.

Pilatus vetosi uudestaan kansaan ja ehdotti, että hän vapauttaisi Jeesuksen kuritettuaan ensin häntä. Juutalaiset eivät kuitenkaan hellittäneet vaan iskivät Pilatusta arkaan paikkaan. He vihjasivat, että Jeesuksen vapauttaminen vaarantaisi tämän aseman keisarin ystävänä. Sillä perusteella, että Jeesuksen voitiin todeta tehneen itsensä kuninkaaksi, he saattoivat uskotella tämän asettuneen keisaria vastaan.

Se ei tietenkään pitänyt paikkansa, että Jeesus olisi ollut keisaria vastaan. Korruptoituneille poliitikoille, joille tosiasiat ovat toisarvoisia, valtapoliittiseen pelaamiseen kelpaa sekin, miltä asiat näyttävät tai saadaan näyttämään.

Pilatus ei uskaltanut ottaa riskiä, että juutalaiset valittaisivat Roomaan siitä, hän vapautti juutalaisen kuninkaan, joka oli keisaria vastaan. Ylipapit menivät niin pitkälle Jeesuksen kuninkuuden kieltämisessä, että tunnustivat uskollisuuttaan pakanalliselle keisarille.

Väkijoukko ei luovuttanut vaan huusi kovemmin, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Kun meteli yltyi ja heidän huutonsa pääsivät voitolle, Pilatus näki, ettei mikään auttanut. Hän tahtoi tehdä kansalle mieliksi ja vapautti todellisen rikollisen. Jeesuksen hän luovutti ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Pesemällä vertauskuvallisesti kätensä kansan nähden ja vakuuttelemalla viattomuuttaan, Pilatus yritti vierittää vastuun juutalaisille.

Pilatus ajatteli oman asemansa turvaamista. Hän taipui juutalaisten johtomiesten kiristykseen. Kansaa mielistelevien poliitikkojen tavoin hän suostui painostuksen alla ratkaisuun, jonka tiesi vääräksi.

Historian merkittävin oikeusmurha

Tapahtumasarjan seurauksena tapahtui historian merkittävin oikeusmurha. Kuolemaan ei tuomittu ainoastaan täysin syytöntä ihmistä vaan myös itse pyhän Jumalan Poika.

Hänet teloitettiin vieläpä tavalla, joka oli niin tuskallinen ja häpeällinen, että omiin kansalaisiinsa roomalaiset käyttivät sitä vain harvoin. Ristiinnaulittavaksi he tuomitsivat lähinnä orjiaan sekä valloittamillaan alueilla kapinallisia, ryöväreitä ja murhaajia.

Tapaus säilyy aikojen loppuun asti varoittavana esimerkkinä korruptoituneisuudesta päätöksenteossa. Se ilmenee yhtä hyvin siinä, että kansansuosion varmistamiseksi tehdään päätöksiä, jotka tiedetään vääriksi, kuin siinäkin, että muiden mielistelemiseksi jätetään tekemättä ratkaisuja, joista tiedetään, että ne olisi oikein tehdä. 

Jeesuksen ristinkuolemaan kätkeytyy kuitenkin mittaamattoman suuri siunaus. Hän ei kuollessaan tullut ainoastaan ihmisten vaan ennen muuta Isän Jumalan hylkäämäksi. Kuolemallaan hän kärsi rangaistuksen meidän rikkomuksistamme: hänen syykseen ei luettu ainoastaan hänen silloisten pahantekijäinsä syntejä vaan meidänkin syntimme.

Tämä osoittaa sen, miten Jumala käyttää ihmisten pahuutta hyväkseen ja kääntää sen palvelemaan häneen turvautuvien iankaikkista autuutta.

Petteri Hiienkoski