Blogi: Timo Vihavainen, ke 27.03.2019 23:28

Osmo Jussila

Osmo Jussila in memoriam

 

Tutustuin Osmoon joskus 1970-luvun alussa tai ehkä 1960-luvun lopussa, kun hän veti pientä piiriä, jolle luetutti tekeillä olevaa marxilaista Suomen historiaansa.

Marxilaisuus oli siihen aikaan niissä piireissä jotakin aivan uutta ja muistan, että esille tuli muutamia varsin briljantteja ajatuksia siitä, mitkä asiat olivat Suomen kehitykseen vaikuttaneet. Kirjaa ei sitten koskaan julkaistu.

Ennen pitkää sille Suomen ylioppilasmarxismille nimittäin kävi kuten kävi, eikä vapaa henki enää voinut osallistua siihen epä-älyllisyyden bakkanaaliin, joka vei ikäluokan kellokkaita mukanaan.

Osmo oli tuohon aikaan jo nuori tohtori, joka oli perin pohjin suututtanut historiatutkimuksemme grand old manin, Eino Jutikkalan, väitöskirjallaan, joka koski Suomen perustuslain suomalaisia ja venäläisiä tulkintoja.

Jutikkala nimitti Jussilaa uustsaristiksi ja jälkimmäinen omaksuikin hilpeänä nimityksen itselleen. Itse kiistakysymys siitä, kuka oli silloin kerran oikeassa perustuslakien suhteen, on itse asiassa osoittautunut pikemmin poliittiseksi kuin historialliseksi ongelmaksi ja siis ratkaisemattomaksi. Muistan, miten sitä kerran pyrittiin ratkaisemaan Osmon järjestämällä luutapallo-ottelulla. Eipä tainnut selvää ratkaisua tulla silloinkaan.

Joka tapauksessa Osmon varsinainen leipälaji oli Suomen autonomian ajan historia ja hänen suurena ansionaan oli purkaa niitä anakronismeja, joita tuon aikakauden tulkintoihin oli syntynyt tiettyjen projektioiden kautta.

Historiaahan oli useinkin ruvettu katsomaan niin sanotusta joulukuun kuudennen päivän tirkistysaukosta käsin. Myöhempien aikakausien tarpeet olivat synnyttäneet myyttejä muuallekin ja myyttien luonteen selittäminen ja ”paljastaminen” on toki muuan historian olennaisia tehtäviä.

Erikoisella tarmolla Osmo kävi niin sanotusti suomettuneen historiantulkinnan kimppuun. Jo 1960-luvulla ilmestyneessä arvostelussaan Viljam Vasiljevitš Pohljobkinin Suomen ja Venäjän suhteita koskevasta kirjasta hän pani tuon estottomasti todellisuutta vääristelevän opuksen paikalleen, samaan aikaan kun suurin osa suomalaisista arvostelijoista tuhlasi sille suitsutustaan.

Talvisodan tulkintoihin Osmo puuttui vasta 1980-luvun alussa. Niistä olikin tullut useassa tapauksessa aivan käsittämättömän kieroja.

Koska tuohon aikaan pysyminen Neuvostoliiton suosiossa oli välttämätöntä kaikille, jotka niin sanotusti pyrkivät eteenpäin, merkitsi tuon aran asian rehellinen käsittely sohaisua muurahaispesään.

Palkkiona oli tietenkin syytös neuvostovastaisuudesta, mihin Osmo suhtautui rauhallisesti ja myös oudoksui, eihän moisella käsitteellä ollut mitään tekemistä tieteen kanssa. Tutkijan tehtävä on tutkia ja tulokset kestävät, mikäli ne on asian mukaisesti perusteltu. Ei geologinkaan nimittämisessä kallionvastaiseksi oli mitään järkeä.

Osmo oli toki jo professorin nimityksensä saanut ja tuohon aikaan se merkitsi turvattua asemaa. Ei todenpuhujan osa kuitenkaan mikään helppo ollut. Tuolla aikakaudella oli omat erittäin tärkeät myyttinsä, eikä sellaisten puhkominen monia miellyttänyt.

Suurin osa niistä, jotka saivat äänensä kuuluville, paheksui Jussilan kirjoittelua. Monet varmaan tekivät niin tyhmyyttään tai opportunistisista syistä, mutta useimmat ehkä sittenkin ymmärtämättömyyttään. Paheksuminen oli joka tapauksessa suurta aina iltapäivälehtiä myöten. Niin suuri on aikakauden luoma yhdenmukaisuuden paine.

Muistaakseni tähän kauteen liittyykin kollega Lauri Hyvämäen luonnehdinta, jonka mukaan monet ovat nähneet Jussilan tutkijan hahmossa vain särmikkyyden, mutta nyt sieltä välkähtää timantti.

Osmon tutkijanlaadulle oli ominaista oikeastaan kaksi erilaista piirrettä. Toisaalta hän oli mestari ymmärtämään suuria linjoja ja niiden tulkinnoissa mahdollisesti piileviä vinoutumia. Toisaalta hän harjoitti myös tarkkaa lähdetyöskentelyä.

Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917 on hänen magnum opuksensa, joka käännettiin pian ilmestyttyään myös venäjäksi. Siihen liittynee myös se kunniamerkki, jonka entinen Suomen johtaviin neuvostovastaisiin luettu tutkija otti vastaan. Se ei tullut propagandan tekemisestä.

Toki Osmo kirjoitti paljon muutakin ja vielä vuosi sitten hänellä oli pari varsin kiinnostavaa, puolivalmista käsikirjoitusta työn alla. Mahdollisesti ne vielä ilmestyvät.

Ihmisenä Osmo oli vaikuttava persoonallisuus. Hän ei kumarrellut kuvia, vaan piti asiassa pysymistä aina silmämääränään. Puheenjohtajana hän oli verraton ja paukutteli kymmenessä minuutissa pöytään asiat, jotka löperömmiltä veivät tuntikausia, jos yleensä koskaan valmiiksi tulivat.

Osmolle tyypillinen sarkasmi, joka joskus tuntui suorastaan murhaavalta, ei ollut pohjimmaltaan ilkeää. Argumentum ad hominem oli hänelle mahdollisimman vieras ajatus. Ilkeydet oli osoitettu argumenteille, ei ihmisille.

Omasta puolestani joudun sanomaan, että Osmon kaltaisten ihmisten pelkkä kuunteleminen instituutin kahvihuoneessa opetti tiettyjä perusasioita enemmän, kuin pelkistä kirjoista tai dokumenteista olisi koskaan voinut oppia.

Oli kullan arvoista oppia itseään viisaammilta, ettei ole minkään arvoista käyttää huonoa argumenttia edes hyvän asian puolesta ja että myös kaikkein vastenmielisimpiäkin asioita voidaan tukea myös hyvillä ja kauniilla asioilla.

Tärkeintä on kuitenkin totuus ja se onkin sellainen asia, jonka kanssa ei leikitä. Totuus ei ole mahtaileva urho, joka kiipeää kukkulalle ja toitottaa torvea. Se on pikemminkin pieni ja huomaamaton miekkonen, joka kerran kömpii esille raunioiden alta ja kertoo, miten asiat olivat, hyvässä ja pahassa.

Tätä vertausta Osmo aina silloin tällöin esitti ja sai myös nähdä sen toteutuvan. Hänen oma roolinsa totuuden kertomisessa Suomen kansalle oli tärkeä ja se vaati sen luokan intellektuaalista ja moraalista kyvykkyyttä, jota vain harvalla oli.

Kevyet mullat, Osmo ja suuret kiitokset minun puoleltani.

 

Timo Vihavainen ke 27.03. 23:28

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44