Helsingin Sanomissa 18.1.2019 julkaistun artikkelin mukaan ”Oikeustieteilijät epäilevät, johtaako hallituksen selvitys maahanmuuton sopimuksista mihinkään”. Artikkelissa esiintyvien oikeustieteilijöiden mukaan nyky-YK:n ihmisoikeussopimukset, EU:n linjaukset, perusoikeudet ja niiden perusoikeusfundamentalistinen tulkinta määräävät, että maahanmuuton laatuun ja volyymiin sekä näiden haitallisiin seurauksiin kuten kansalaisaktivismin myötä julkiseen keskusteluun päätyneisiin Oulun raiskaustapauksiin ei voi vaikuttaa pyrkimällä muuttamaan niitä kansainvälisiä sopimuksia, jotka Suomi on hyväksynyt.

Näin vakuuttavat nyt kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin, valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi, lain ja globalisaation professori Jaakko Husa ja Amnesty Internationalin Suomen-osaston ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro.

Se, miksi professori Scheinin ja muut hänen kanssaan samoilla maailmankatsomuksellisideologisilla linjoilla olevat juridiikan ja ihmisoikeusajattelun intellektuellit vakuuttavat kuten Hesarin artikkelissa tekevät, selviää kirjani Sananvapaus uhattuna Suomessa: Vihapuhe, ihmisoikeudet ja media (Kuva ja Sana, 2018) seitsemännen pääluvun ”Perustuslaillisuuden merkitys” sivuilta 129–147 ja artikkelistani ”Vasemmistolaiset perustuslakipopulistit politikoivat perusoikeuksilla” Oikeassa Mediassa 13.3.2017.

Amnesty Internationalin Niina Laajapuron kannanotot viitatussa Hesarin artikkelissa ovat valaisevia ja paljonpuhuvia. Laajapuro tietää, että ”raiskaukset eivät ole maahanmuuttokysymys” ja että kaikenlainen turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ihmisoikeuspohjaisten oikeuksien rajoittaminen tai uudelleen tulkitseminen on ”vastuutonta”.

Laajapuron mukaan maahanmuuton ja niin sanotun turvapaikanhakemisen volyymiä ei siis missään tapauksessa saa rajoittaa, rajoja ei saa sulkea eikä maahanmuuttopoliittisia johtopäätöksiä saa tehdä siitä, että islamilaistaustaiset ovat korostuneesti edustettuna raiskaustilastoissa.

Millaiset toimenpiteet ovat Laajapuron mukaan suositeltavia? Esimerkiksi seuraavat:

Naisiin kohdistuvan väkivallan kuten raiskausten torjumiseksi tulee edistää raiskauslainsäädännön muuttamista siten, että ”suostumuksen asema raiskauksen tunnusmerkistössä vahvistuu”. Seksuaalikasvatusta, jota tulee antaa turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille ja jota tulee ”kohdistaa lapsille pienestä pitäen”, pitää tehostaa.

Tällaisessa lapsiin jo pienestä pitäen kohdistetussa nykymuotoisessa seksuaalikasvatuksessa on kyse juuri siitä päiväkodeissa ja kouluissa harjoitetusta YK-johtoisesta kokonaisvaltaisesta lasten radikaaliseksualisoinnista, josta professori Tapio Puolimatka on ansiokkaasti kirjoituksissaan varoittanut ja johon viittaan esimerkiksi artikkelissani ”GCM-sopimus edistää globalistista YK-radikalismia” Oikeassa Mediassa 5.1.2019.   

Toisin sanoen, Laajapuron mukaan, paras ratkaisu korostuneesti islamilaiseen maahanmuuttajataustaan liittyvään raiskausepidemiaan Suomessa on YK-radikaalihenkisen sekä Seta- ja Sexpo-sisältöisen antikristillisen seksuaali-ideologian opetussuunnitelmapohjainen pakkosyöttö päiväkodeissa ja kouluissa yhdistettynä pääosin islamilaisista maista Suomeen kohdistuvaan massamaahanmuuttoon ja siirtolaisuuteen.

Entistäkin radikaalimmin rajattomaan yksilökeskeiseen mielihaluntyydytysoikeuteen ja nautinto-oikeuteen perustuvaa seksuaalikasvatusta Suomen kouluihin ja entistäkin rajattomampaa ja pääosin islamilaista Lähi-idästä ja Afrikasta kohdistuvaa massamaahanmuuttoa Suomeen? Tämäkö on vastuullisin, älykkäin ja humaanein resepti suomalaisten ja etenkin suomalaisten naisten ja lasten turvallisuuden ja fyysisen koskemattomuuden takaamiseksi ja vahvistamiseksi?

Tosiasia on se, että jokainen, joka pitää Suomenkin nyt hyväksymää YK:n GCM-sopimusta ja muita sen kanssa samalinjaisia sopimuksia hyvinä, tarpeellisina ja kannatettavina, joutuu samalla kannattamaan ja pitämään suomalaisten ja varsinkin suomalaisten naisten kannalta hyvänä edellä mainittua Niina Laajapuron suosittelemaa ”avoimet rajat maahanmuutolle + seksuaaliradikalismia pikkulapsillekin” -reseptiä.

Halusimme tai emme, olimme tästä selvillä tai emme olleet, pidämme tästä tosiasiasta tai emme pidä, tosiasia on kuitenkin se, että GCM-sopimukseen sitoutuminen sisältää sekä ihmisoikeuspohjaisen sitoutumisen avointen rajojen massasiirtolaisuuden edistämiseen että yhtä ihmisoikeuspohjaisen sitoutumisen naisten oikeuksien ja lisääntymis- ja seksuaaliterveysoikeuksien edistämiseen, yhtä hyvin siirtolaisten itsensä keskuudessa kuin kaikkialla siellä, mistä, minkä kautta ja mihin massasiirtolaisuus kohdistuu.

Kuten ilmenee Oxfam International -organisaation Women in Migration Network:in “Women’s Rights in Global Migration Policy: A backgrounder towards the Marrakech Women’s Rights Manifesto” -paperista 19.11.2018 ja joulukuussa 2018 Marokon Marrakechissa tapahtuneen GCM-siirtolaisuussopimuksen hyväksymisen yhteydessä lanseeratusta Marrakech Women’s Rights Manifesto -julkilausumasta eli Marrakechin naisten oikeuksien manifestista, naisten oikeuksilla ja lisääntymis- ja seksuaaliterveydellä tarkoitetaan tässä GCM-asiayhteydessä myös LGBTIQ-naisten ja tyttöjen ja ylipäätään gender-agendan asian sateenkaari-ideologista ajamista sekä vapaata aborttioikeutta.

GCM-sopimus velvoittaa julkiset toimijat – kuten julkiset koulut – ja julkisen terveydenhuollon edistämään näiden gender- ja sateenkaariseksuaalioikeuksien käytännön toteutumista.

Jokainen, joka peukuttaa pehmeästi mutta erittäin vaikuttavasti sääntelevän GCM-sopimuksen puolesta, kannattaa paitsi avointen rajojen massamaahanmuuttoa Suomeen myös Setan sateenkaari- ja gender-ideologian vahvistumista Suomen päiväkodeissa ja kouluissa.

Ja jokainen tällainen peukuttaja kannattaa samalla Oulussa ja muuallakin Suomessa koetun kaltaisten tuhoisien ilmiöiden lisääntymistä, jollainen on väistämättömänä seurauksena varsinkin siitä, jos suomalaiset lapset, nuoret ja etenkin tytöt kasvatetaan omaksumaan rajaton seksuaalimielihyväradikalismi ja että heidät samalla altistetaan rajattoman islamilaisen massamaahanmuuton vaikutuksille.

Tarvitsemme nyt ehdottomasti rajojen puolustusta: sekä arvokonservatiivisten rajojen puolustusta että kansallisvaltiomme rajojen puolustusta.

Rajaton maahanmuutto on tuhoisaa Suomelle ottaen lukuun senkin tosiasian, että Suomen poliisi on jo pitkään toiminut voimiensa äärirajoilla. Globalistista monikulttuurisuus- ja maahanmuuttoideologiaa sitovana ohjeenaan pitävä Suomen poliittinen eliitti on sallinut Suomen poliisin ajautua vastaavaan kriisitilaan kuin missä Ruotsin poliisi on jo pitempään ollut.

Poliisilla ei ole riittäviä resursseja tehtäviensä hoitoon, kuten ilmenee Sami Kosken Iltalehden 12.1.2019 artikkelista ”Poliisit kertovat: Näin rikosilmoituksia ’tapetaan’ ja tilastoja kaunistellaan – ’Vaiettu salaisuus’”. Iltalehden poliiseille tekemän laajan kyselyn tuloksia selostava artikkeli päättyy erään poliisivastaajan inhorealistiseen pohdintaan:

”En voi kuin ihmetellä, miksei poliisin resursseja lisätä tuntuvasti. Mitä pitää tapahtua ennen kuin ongelmiin herätään? Pitääkö järjestyksen romahtaa? Kuinka monen ihmisen pitää kuolla? Kuka ottaa vastuun siinä vaiheessa, kun tämä järjettömyys koituu kohtaloksemme?”

Tämän pohdinnan inhorealistisuus selviää viimeistään silloin, kun samalla lukee myös 13.1.2019 julkaistun Mika Koskisen Iltalehden näkökulma-artikkelin ”Suomi maksaa nyt kallista laskua sinisilmäisyydestään – turvapaikanhakijat ovat kansallinen turvallisuusuhka”.

Tällainen kansallinen turvallisuusuhka on syntynyt Suomeen siksi, koska Suomen hallitus on halunnut, varsinkin syksyllä 2015, ehdottomasti sitoutua Suomen ja suomalaisten turvallisuuden kannalta vaarallisiin YK-globalistisiin sopimuksiin ja niiden perusoikeusfundamentalistisiin tulkintoihin. Uskollisuus tämän ideologian uskonkappaleille on mennyt Suomen rajojen ja suomalaisten turvallisuuden takaamisen edelle.

Vuoden 2015 sisäministeri ja nykyinen valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoo – Verkkouutisten 17.1.2019 päivätyn Juha-Pekka Tikan artikkelin ”Petteri Orpolta kysyttiin syksystä 2015: Tämän takia rajalle ei voitu pistää puomia” mukaan – suoraan, että sopimukset ja ”oikeusoppineiden” ja ”asiantuntijoiden” niille antamat arvovaltaiset tulkinnat estivät Suomen länsirajan yli vyöryneen invaasion torjumisen.

Eli: invaasiota ei torjuttu siksi, koska ei kyetty tai ei voitu, vaan siksi, koska ei haluttu torjua. Viitatun Verkkouutisten artikkelin mukaan Petteri Orpon ”omatunto ei kolkuta” edelleenkään vuoden 2015 syksyn toimista. Orpo pitää siis edelleen maahanmuutto- ja siirtolaisinvaasion torjumattomuutta oikeana ihanteena, täysin riippumatta siitä, mitä se reaalimaailmassa tuo suomalaisille tullessaan.

Niitä taustoja, joihin tällainen Suomen kansallisvaltiollisen olemassaolon, suomalaisten fyysisen turvallisuuden ja suomalaiskansallisen kristillisen kulttuurin tulevaisuuden kannalta täysin tuhoisa asennoituminen perustuu, valaisee erittäin osuvasti dosentti Olli Pusa 17.1.2019 Oikean Median artikkelissaan ”Uutta turvapaikanhakija-aaltoa valmistellaan”.

Pusan tekstissä esiin nousevien tosiasioiden valossa seuraavat kaksi 15.1. ja 19.1.2019 päivättyä Suomen Uutisten linkkiviitettä ovat sisällöiltään perustellun osuvia: ”Huhtasaari brittitoimittajan erikoishaastattelussa” ja ”Halla-ahon viesti jokaiselle suomalaiselle: ’Millainen kansa antaa tämän tapahtua itselleen?’”.      

Perustellun osuvia linjauksia molemmat linkitetyt tekstit sisältävät myös kaiken sen nojalla, mitä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus vuodelta 1948 raamattuviitteineen opettaa kristillistä siveellisyyttä koskevan osansa kohdissa 96, 97 ja 98, jotka käsittelevät niitä isänmaahan, valtioon ja kansalaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä päämääriä, joita kristityn tulee isänmaalliskansallisesti edistää maallisen regimentin saralla.