Mikä on demokraattisena esiintyvän länsimaisen valtion parlamentin tärkein tehtävä?

Parlamentin (eduskunta) tärkein tehtävä on huolehtia oman kansan edusta ja turvallisuudesta.

Mikäli näin ei ole, miksi Suomessa istuu eduskunta, jonka jäsenet suomalaiset valitsevat neljän vuoden välein ”päättämään yhteisistä asioista”.

Keiden yhteisistä asioista kansanedustajat päättävät, jos eivät omien kansalaisten, jotka valitsevat heidät vastuulliseen tehtävään?

Miksi jokaisella eurooppalaiselle valtiolla on parlamentti, jos sen tehtävä ei ole oman kansan edusta ja turvallisuudesta huolehtiminen? Mitä virkaa on kansanedustuslaitoksella, joka kumartaa mieluummin jotain muuta tahoa kuin omaa kansaa, jota sen [parlamentin] pitäisi edustuksellisessa demokratiassa edustaa?

Suomalaisten kansanedustajien enemmistön epäisänmaallisuus (joidenkin kohdalla selkeä suomalaisvastaisuus) on ollut jo vuosien ajan niin silmiinpistävää, että yksikään yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ei ole voinut olla näkemättä sitä.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) Ylen A-studiossa 8.11.2021 (sanatarkka lainaus):

”Kyllähän tässä on hyvin suuria riskejä. Valko-Venäjä käyttää tilannetta nyt aivan häikäilemättömästi hyväksi. Ja niiden tietojen mukaan mitä meillä on, niin heidän pääkaupunkiinsa Minskiin on tullut noin 50 lentoa viikossa - arabimaista, Turkista. Ihmiset sinänsä tulevat laillisesti, mutta heitä pusketaan sitten eteenpäin kohti Puolan ja Latvian, Liettuan rajaa ja täähän on täysin häikäilemätöntä toimintaa.”

Onko Haavisto valmis toimimaan, kuten jokaisen omasta kansasta huolta kantavan johtavan poliitikon pitäisi tällaisessa tilanteessa tehdä?

Ei todellakaan, sillä samassa A-studion lähetyksessä hän lähetti selkeän kutsuviestin Suomeen pyrkiville lähi-itäläisille ja afrikkalaisille. Haavisto totesi:

”Sellainen ajatus, että kokonaan luovuttaisiin pakolaissopimusten määräämistä kriteereistä ja pelisäännöistä ei varmaan tule kysymykseen. Siellä aina voi olla sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat humanitääristä apua ja joiden hengestä ja terveydestä voi olla kysymys. Siihen pitää aina säilyttää mahdollisuus.”

Entä millä tavoin Haaviston puoluetoveri, vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo on reagoinut kasvavaan kriisiin?

Yle 9.11.2021: 

”Ohisalo muistutti, että hybridivaikuttamisen tavoite on aiheuttaa hajaannusta ja poikkeamista tavanomaisista toimintatavoista.

– Keinoa käyttäville ei pidä antaa kuvaa, että vaikuttamiseen taivutaan. Siksi yhtenäisempi EU ja yhteisten ratkaisujen löytäminen on vastaus, ei eri suuntiin vetäminen, Ohisalo korosti.

Ohisalon mukaan Suomessa on varauduttu laajamittaiseen maahantuloon monin tavoin.

– Tämän varautumisen perustana ovat kv-sopimukset ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojeleminen muun muassa tällaiselta hyväksikäytöltä, Ohisalo kirjoitti jo eilen Twitterissä.”

Haaviston ja Ohisalon lausunnoissa ei ole sinänsä mitään ihmettelemistä, sillä kummatkin ovat osoittaneet toimillaan jo moneen otteeseen olevansa aivan muiden kuin suomalaisten asialla.

Haavisto on parhaansa mukaan, jopa lakia rikkoen, edistänyt ISIS-äitien maahantuontia. Ohisalon istuminen sisäministerinä on ollut lähinnä härskiä pilaa, jolla vihreät ja sosialistien aisankannattajiksi ryhtyneet keskustalaiset sekä mariininpunaiset ovat osoittaneet syvää halveksuntaa lain ja rehellisyyden kunnioittamista sekä suomalaisia kohtaan.

Erityisen huolissaan Haavisto ja Ohisalo ovat olleet rajavalvonnan aloittamisesta ja turvapaikkahakemusten vastaanottamisen lopettamisesta, joilla toimilla ehkäistäisiin juuri sellaisen muuttoliikkeen jatkumista, joka on jo tähän mennessä tuottanut järkyttävän määrän surua ja murhetta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mutta ei hätää, sillä oppositiossa istuvan kokoomuksen edustajat näkivät tilaisuutensa tulleen. Kokoomuksen ryhmästä on esitetty muun muassa raja-aidan rakentamista Venäjän vastaiselle rajalle.

Kokoomus on jo aiemmin näyttänyt voimansa ja ryhtinsä tilanteissa, joissa se on joutunut valitsemaan joko kansallisen edun ja turvallisuuden tai kansainvälisen hyväksynnän välillä. Kokoomuksen valinta on toistuvasti ollut kansainvälinen hyväksyntä, jolla tarkoitetaan Brysselin komission tahdon mukaisen politiikan toteuttamista.

Niin tälläkin kerralla, sillä Bryssel on selkeästi näyttänyt vihreää valoa siirtolaisten (pakolaiset, turvapaikanhakijat) tulon ehkäisemissä ja käännyttämisessä liittyen Valko-Venäjän aloittamaan hybridioperaatioon.

Kokoomus on samalla tavalla orjallisessa suhteessa Brysseliin kuin varsinkin kommunistit ja keskusta olivat aikoinaan Neuvostoliittoon. Kuka kumartaa syvimpään, saa parhaan palkinnon (esimerkiksi nollakomissaarin pestin).

Kokoomus on pahimmassa syväkyykyssä Brysselin edessä, mutta unohtaa ei pidä SDP:tä, jossa on useita ruskeakielisiä, kuten oli myös neuvostoaikana.

Suomen poliittinen johto ei tunnu vieläkään ymmärtävän, että reaalipolitiikka ei tarkoita kroonista takapuolen nuolemista vaan joustavaa toimintaa, jossa päällimmäisenä ovat AINA oman kansakunnan etu ja turvallisuus.

Millä tavoin tänä päivänä rajavalvontaa ja turvapaikanhaun estäviä lausuntoja esittävä kokoomus osoitti voimansa vuoden 2015 syyskesällä alkaneen turvapaikkainvaasion melskeissä?

Vuonna 2015 Ruotsi toteutti täsmälleen samanlaista politiikkaa kuin Valko-Venäjä viime viikkoina puskemalla tulijoita kohti Haaparannan ja Tornion välistä rajaa. Tanskan kautta Ruotsiin saapuneita henkilöitä kuskattiin junilla ja linja-autoilla Haaparantaan, josta heidät ohjattiin Suomen puolelle Tornioon.

Ruotsi toimi tuolloin vastoin kansainvälisiä sopimuksia, kuten teki myös Suomi, vaikka toisin valehdeltiin sekä sisäministerin että valtamedian suunnasta.

Millaisia lausuntoja sisäministerinä istunut kokoomuksen Petteri Orpo antoi tuolloin?

Petteri Orpo, sisäministeri, HS 22.8.2015: 

"On kahta kriittisyyttä. Maahanmuuttopolitiikkaan voi suhtautua kriittisesti tai voi olla niin sanotusti maahanmuuttajakriittinen. Esimerkiksi pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia."

Petteri Orpo, sisäministeri, Verkkouutiset 18.8.2015: 

”– Olemme kansainvälisissä sopimuksissa mukana YK:n kautta ja EU:n jäseniä. Emme voi laittaa rajoja kiinni. On väärin väittää, että se on mahdollista.”

Kuukausi Verkkouutisten artikkelin jälkeen Orpo oli edelleen samaa mieltä, vaikka epämääräistä ja vaaralliseksi tiedettyä väkeä saapui edelleen tuhansittain Suomeen Haaparannan ja Tornion välisen rajan kautta.

Helsingin Sanomat 16.9.2015: 

”Sisäministeri Petteri Orpo (kok) ei lämpene ajatukselle siitä, että Suomi palauttaisi rajatarkastukset Schengen-rajoilleen. Rajoja ei aiota sulkea esimerkiksi Pohjois-Suomessa, jonne on tullut Ruotsin kautta paljon turvapaikanhakijoita.”

Orpo valehteli, ettei rajaa voi laittaa kiinni, sillä sisäisen turvallisuuden vaarantuminen mahdollistaa rajan sulkemisen, eikä turvallisten maiden – kuten Ruotsin - kautta tulleita tarvitse ottaa vastaan.

Kansainvälisen sopimuksen (Dublin-asetus) mukaan Suomi olisi voinut palauttaa kaikki Haaparannan ja Tornion välisen rajan ylittäneet takaisin Ruotsiin. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) vahvisti palautusoikeuden Ylelle keväällä 2016 antamassaan haastattelussa. Sanoillaan pääministeri vahvisti käsityksen, jonka mukaan sisäministeri Orpo valehteli suomalaisille.

EU-direktiivit olisivat myös mahdollistaneet omien kansalaisten turvallisuudesta huolehtimisen. Maahan päästetyt henkilöt olisi voitu sijoittaa suljettuihin keskuksiin ilman oikeutta kuljeskella vapaasti yhteiskunnassa.

Sipilää, Orpoa ja Timo Soinia eivät direktiivien suomat mahdollisuudet kiinnostaneet, sen sijaan he keskittyivät syyllistämään kaikkia tiukempia otteita vaatineita suomalaisia rasisteiksi ja ksenofobeiksi.

Lepsun ja vastuuttoman politiikan seuraukset tiedämme – turvapaikanhakijoiksi nimetyt sadat henkilöt ovat toteuttaneet Suomessa tuhansia rikoksia, joista näkyvimpänä Turun terrori-isku, jossa menehtyneiden ja haavoittuneiden henkilöiden lisäksi useat suomalaiset ovat menettäneet henkensä tai vammautuneet ”turvapaikanhakijoiden” tuottamien väkivallantekojen myötä sekä sadat naiset ja tytöt ovat joutuneet turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tekemien seksuaalirikosten uhreiksi.

Suomi olisi voinut noudattaa rajavalvonnan aloittamisen mahdollistavaa direktiiviä (III OSASTO, SISÄRAJAT, II LUKU, 25 artikla, kohta 1), jonka mukaan

”Jos alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu jäsenvaltiossa vakava uhka, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin rajoitetuksi, enintään 30 vuorokauden ajaksi tai, jos vakava uhka kestää pitempään kuin 30 vuorokautta, sen arvioidun keston ajaksi. Sisärajoille väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto eivät saa ylittää sitä, mikä on uhan vakavuuden vuoksi ehdottoman välttämätöntä.”

Erityisen kylmäverisenä ja piittaamattomana omia kansalaisia kohtaan Sipilän hallituksen toiminta (jota punavihreä oppositio tuki) näyttäytyy sen perustella, millaisen lausunnon Orpo antoi Iltalehdelle 15.1.2019, jolloin Oulun ja Helsingin seksuaalirikosvyyhdit – lukuisat lapsiin kohdistuneet raiskaukset ja seksuaaliset hyväksikäytöt - nousivat kaiken kansan tietoisuuteen.

Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja valtiovarainministeriksi noussut Orpo paljasti Iltalehdelle, että ”pakolaiskriisin turvallisuusuhat ovat olleet alusta asti hänen tiedossaan”. 

Sipilän hallitukselle ja oppositiolle (pois lukien Halla-ahon perussuomalaiset) oli tärkeämpää kiillottaa kansainvälistä sädekehää kuin suojella omaa kansaa.

Onko Suomen itsenäisyyden ajan historiasta löydettävissä hallitusta ja eduskuntaa, jotka ovat näin selkeästi osoittaneet kuinka vähän ne piittaavat omien kansalaisten turvallisuudesta?

Entä muistaako kukaan vastaavaa aikajaksoa, jonka aikana valtamedia olisi ollut yhtä yksimielisesti oman kansan edun ja turvallisuuden vastainen kuin se on ollut vuodesta 2015 eteenpäin?

Lisäksi, vielä sen jälkeen, kun Suomi Orpon valheellisten väitteiden vastaisesti EI noudattanut kansainvälisiä sopimuksia (Schengen, Dublin), kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi olisi voitu hyödyntää säilöönottoa koskevaa direktiiviä (II LUKU, VASTAANOTTO-OLOSUHTEITA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET, 8 artikla, säilöönotto), jossa todetaan esimerkiksi seuraavaa: 

"Hakija voidaan ottaa säilöön

-jotta voidaan määrittää tai varmentaa henkilön henkilöllisyys tai kansalaisuus

-jotta menettelyn yhteydessä voidaan tehdä päätös hakijan oikeudesta tulla alueelle

-kun se [säilöönotto] on tarpeen kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vuoksi"

Entä millä tavoin Sipilän kakkoshallitus (kesk, kok, sin) äänesti, kun oppositioon pakotetut Halla-ahon johtamat perussuomalaiset vaativat hallitusohjelman noudattamista myös maahanmuuttoa koskevien hallitusohjelman kohtien osalta?

Lainaus eduskunnan 18.12.2018 maahanmuuttopolitiikkaan liittyneiden (ja hallitusohjelman edellyttämiä toimenpiteitä koskeneiden) äänestysten jälkeen julkaistusta perussuomalaisten mediatiedotteesta: 

”Eduskunta hylkäsi selvälukuisesti tänään pienetkin turvapaikkapolitiikan kiristykset tai laittomasti maassa olevien palautukset, joita perussuomalaiset esittivät. Perussuomalaiset jäivät äänestyksissä yksin.

Härskein takinkääntö nähtiin, kun perussuomalaiset vaativat hallitusta ottamaan käyttöön [Sipilän] hallituksen itsensä vuonna 2015 luoman turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman. Hallitus ja koko muu oppositio äänesti esitystä vastaan.”

Sen sijaan, että Orpo olisi kokoomuksen puheenjohtajana ja hallituksen valtiovarainministerinä esittänyt haitallista maahanmuuttoa ehkäiseviä toimia, hän pyysi kesällä 2018 kokoomusministereitä Antti Häkkänen (oikeusministeri), Kai Mykkänen (sisäministeri) ja Sanni Grahn-Laasonen (opetus- ja kulttuuriministeri) valmistelemaan vihapuhetyöryhmän perustamista.

Orpon mukaan vihainen puhe heikentää eniten suomalaisten turvallisuudentunnetta. 

Orpo, kuten moni punavihreään arvopolitiikkaan kallellaan oleva poliitikko, vetoaa usein kansainvälisiin sopimuksiin, jotka estävät Suomen poliittista johtoa toimimasta oman kansan edun mukaisesti.

Kuinka huolissaan Orpo ja kaltaisensa ovat olleet, kun kyseessä on omien kansalaisten turvallisuus? Kuinka säntillisesti Orpo haluaa noudattaa lakeja ja sopimuksia, jos ja kun tiedostaa, että vaara uhkaa omaa kansaa?

Kuten kirjoituksestani ylempää selviää, Orpolle ja useimmille suomalaisille kansanedustajille kansainväliset sopimukset ovat lähinnä sanahelinää. Niitä noudattamalla tai ne sopivissa tilanteissa unohtamalla haetaan hyväksyntää Brysselin komissiolta.

Suomen perustuslain toisen luvun pykälän seitsemän (7) mukaan ”jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen”. 

Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan 1 osaston kohdan Ihmisarvo kolmas (3) artikla - Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen toteaa (kohta 1): 

”Jokaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen.”

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artikla 3:

”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.”

Poliitikko, jolla on asemansa puitteissa valta torjua mahdollisia [ja hyvin todennäköisiä] uhkia, mutta joka ei tee tarvittavia toimenpiteitä ehkäistäkseen ennakkoon maan sisäisen turvallisuuden heikentymistä, rikkoo vähintään perustuslain ja kansainvälisten sopimusten henkeä ja tarkoitusta.

Petteri Orpo ei suinkaan ole ainoa johtava poliitikko, joka on toiminut tietoisesti kansalaisten turvallisuutta vakavasti haittaavalla tavalla, mutta se ei ole peruste hyväksyä Orpon vastuutonta toimintaa.

Puolueen puheenjohtajana ja entisenä ministerinä Orpo edustaa kokoomuksen arvoja ja linjaa, jonka takuuhenkilöinä ovat olleet Orpon lisäksi esimerkiksi ministereinä istuneet Paula Risikko, Kai Mykkänen ja Sanni Grahn-Laasonen sekä kansanedustaja Arto Satonen, Yleisradion hallintoneuvoston nykyinen puheenjohtaja.

Lainaus Arto Satosen 28.7.2018 Aamulehdessä julkaistusta kirjoituksesta: 

”Aika ajoin nousee esille rajatarkastusten palauttaminen Schengen-alueelle. Tämä on kuitenkin mahdotonta yhdistyneessä Euroopassa, jossa ihmiset ja tavarat liikkuvat sujuvasti.”

Satonen kirjoitti täyttä potaskaa, sillä Schengen-alueella on useita valtioita, jotka ovat toteuttaneet rajatarkastuksia joko yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 2015 tai 2016 lähtien. Esimerkiksi tällä hetkellä rajatarkastuksia tekevät Ruotsi, Norja, Tanska, Itävalta, Saksa ja Ranska, eikä syy ole covid-19 (korona).

Ainoastaan Ranskan osalta korona on mainittu yhtenä syynä, mutta maa on valvonut rajojaan jo vuosien ajan liittyen haitalliseen maahanmuuttoon, johon myös muiden edellä mainittujen Schengen-maiden harjoittama rajavalvonta perustuu.

Schengen-alueen sisärajavalvontatilanteeseen voi tutustua tästä löytyvän linkin kautta. 

Orpon siirryttyä valtiovarainministeriksi nousi hänen paikalleen sisäministeriksi kansanedustaja Paula Risikko, joka totesi eduskunnassa 27.2.2017 Juho Eerolan (ps) kysymykseen antamassaan vastauspuheenvuorossa, että hallitus ei aio edistää hallituksen 80-kohtaisen maahanmuuttopoliittisen ohjelman kiristyksiä kuten hallitusneuvotteluissa ja –ohjelmassa oli sovittu. 

Sisäministeriksi Risikon jälkeen noussut Kai Mykkänen puolestaan esitti kesäkuussa 2018 kiintiöpakolaismäärän kymmenkertaistamista. 

Sanni Grahn-Laasonen teki ministeriaikanaan kaikkensa haitallisen maahanmuuton ja yhteiskunnan sisäistä koheesiota heikentävän monikultturismin edistämiseksi. Grahn-Laasosen intoon saattaa Suomi ruotsalaiseen tilaan voi tutustua tämän linkin kautta. 

Hyvän yhteiskunnan merkki on korkea luottamuksen taso, joka puolestaan edellyttää, että poliitikot eivät valehtele tai johda kansalaisia tietoisesti harhaan.

Onko kokoomus toiminut tavalla, joka luo vaikutelman rehellisistä ihmisistä, joihin voi luottaa, kun kyseessä ovat kansakunnan kannalta merkittävät, jopa kohtalokkaat asiat?

Lopuksi. Jos kirjoituksen luettuasi tuli mieleen, että Marinin hallitus ei ole kokoomusta parempi, mitä tulee rehellisyyteen ja suomalaisten edusta huolehtimiseen, olet täysin oikeassa.

Marinin hallituksen sekava toiminta on kertonut selkeästi, että Suomen pääministerinä istuu heikko poliittinen johtaja, jolle tärkeintä on oman henkilöbrändin pitäminen keskiössä ja jonka kyky vastata opposition kansanedustajien kysymyksiin rehellisesti ja suoraan lähentelee tasoa nolla.

Jos kansalaisten enemmistö rakastaa epärehellistä ja omahyväistä brändääjää poliittisena johtajana, ei sille mitään voi, mutta siinä tapauksessa kannattaa vähintäänkin suunnata katse historiaan ja miettiä millaisia seurauksia yhteiskunnalle ja maanosalle on tullut siitä, jos ja kun kansa hullaantuu brändiin ja sivuuttaa noudatetun politiikan todellisen sisällön.