Etniset katujengit ovat tänä päivänä monien suomalaiskaupunkien arkipäivää. Kovin suurta älyllisyyttä ei vaadi sen ymmärtäminen, että Suomen noudattama maahanmuuttopolitiikka on luonut perustan jengien synnylle.

Kuten sanonta kuuluu, kansa saa nyt sitä, mitä on tilannut vaalikaudesta toiseen eduskuntavaaleissa.

Pääosin ulkomaalaistaustaisista koostuvia väkivaltaisia ja ryösteleviä katujengejä ennen suomalaisten mieliä ovat kuohuttaneet muun muassa marokkolaisen muslimin tekemä terrori-isku, useat ”kunniamurhiin” viittaavat teot sekä seksuaalirikollisuuden kasvu ja  yhä voimakkaampi painottuminen maahanmuuttajien osalle.

Miten on mahdollista, että kansakunnan kaapin päällä istuva parlamentti on onnistunut tuottamaan Suomeen täsmälleen samat ongelmat ja surulliset tulevaisuuden näkymät kuin Ruotsissa ja useissa muissa EU-maissa? Miksi Suomi on edistänyt politiikkaa, jonka seuraukset tiedetään jo ennakkoon?

Katse kääntyy väistämättä pääministereihin ja sisäministereihin, joilla on päävastuu, kun puhutaan maan sisäisestä turvallisuudesta ja kansalaisten oikeudesta liikkua yhteiskunnassa ilman pelkoa.

Suomen tänä päivänä noudattaman maahanmuuttopolitiikan juuret ulottuvat Kalevi Sorsan (sdp) pääministerikausiin ja sosialidemokraattisen puolueen sisältä pursunneeseen ruotsalaisen yhteiskunnan ja sosialidemokraattipääministeri Olof Palmen avoimien ovien politiikan kritiikittömään ihailuun.

Sorsa ja Palme pyrkivät edistämään Sosialistisen Internationaalin tavoitetta maailmasta, jossa ei ole rajoja ja jossa kansakunnat ja kansalaiset ovat veljiä keskenään kulttuurisesta taustastaan ja muista ominaisuuksistaan riippumatta. Kuulostaako tutulta? Kenties sosialismin ylimmän asteen, kommunistisen yhteiskunnan tavoittelulta?

SDP käynnisti jo 1980-luvulla työministeriössä järjestelmällisen suunnittelun, jonka tarkoituksena oli edistää pakolaisten vastaanottoa ja ulkomaisen työvoiman tuloa Suomeen. Mallimaana oli Ruotsi.

SDP ei kuitenkaan jäänyt yksin tavoitteensa edistämisen kanssa, vaan sai alusta alkaen vahvaa tukea keskustapuolueelta (nyk. keskusta), SKDL:tä (nyk. vasemmistoliitto) ja RKP:ltä. Kokoomus ei ollut vielä alkuvaiheessa innostunut asiasta, mutta käänsi täydellisesti takkinsa, kun historiaton nuorisoketju valtasi puolueen ja käänsi kokoomuksen arvopoliittisen suunnan linjalle, jossa SDP, RKP, vihreät, vasemmistoliitto ja keskusta olivat jo ennestään.

Ennen kuin pureudun kokoomuksen merkittävään rooliin nykyisen kehityksen ja erityisesti poliisin toimintaa ohjanneen politiikan takana, lainaan otteen vuonna 2014 julkaistusta kirjoituksesta:

”Nyt osa väkivaltajengin maahanmuuttajataustaisista nuorista on kertonut suoraan, että heidän tekojensa motiivit ovat rasistisia ja että he haluavat vahingoittaa kantasuomalaisia.

Porukan nuorin uhri lienee 10-vuotias. Julkisuudessa on puhuttu noin 70 pahoinpitelystä. Parinkymmenen vuoden poliisikokemuksella arvioin, että todellinen väkivallan ja ryöstöjen määrä on moninverroin suurempi. Samoja kouluja ja samoilla alueilla asuvat uhrit eivät uskalla kertoa totuutta, koska he pelkäävät kostoa. Kuinka monelle vanhemmalle on uskoteltu kotona, että pään löi turvoksiin pimeällä polulla joku tuntematon?

Toimin viisi viimeistä vuotta ennen kansanedustajaksi valintaa Helsingin poliisin operatiivisenä yleisjohtajana. Maahanmuuttajataustaisten nuorten jengiytyminen, heidän harjoittamansa rasistinen väkivalta ja aiheen sensuroinnin aiheuttama turhauma olivat suurimpia yksittäisiä syitä, jotka saivat minut turhautumaan ja lähtemään mukaan politiikkaan.

Jo tuolloin maahanmuuttajajengien kantaväestöön kohdistamat hyvin raa’at pahoinpitelyt olivat arkipäivää. Niistä piti kuitenkin tiedotusohjeen mukaan puhua vain tavallisina väkivaltarikoksina ja erityispiirteet piilottaen, koska tekijät kuuluivat vähemmistöön. Kantaväestöön kuuluvien rasistisista rikoksista olisi sen sijaan saanut ja pitänytkin erikseen tiedottaa. Sellaisia ei Helsingissä kuitenkaan juuri ilmennyt.”

Tekstissä olevat tummennukset ovat minun painottamiani kohtia, eivät siis tekstin kirjoittajan.

Yllä olevat kursiivilla kirjoitetut rivit julkaisi seitsemän ja puoli vuotta sitten (8.10.2014) komisario Tom Packalen (ps), josta tuli kansanedustaja vuonna 2011. Linkki alkuperäiseen blogitekstiin.

Ruotsin surullinen esimerkki ei ole toiminut varoittavana esimerkkinä, vaan itse asiassa Ruotsin toteuttamaa maahanmuuttopolitiikkaa on edistetty kaikkien hallitusten aikana viimeistään Paavo Lipposen (sdp) pääministerikausista alkaen.

Todellinen kiihdytysvaihe alkoi Matti Vanhasen (kesk) pääministerikausilla, jonka jälkeen Jyrki Katainen (kok) iski niin sanotusti ison vaihteen päälle ja kertoi Suomen tarvitsevan satojatuhansia maahanmuuttajia, jotta suomalaisten elintaso onnistutaan säilyttämään.

Kataista pääministerinä seurannut Alexander Stubb (kok) ilmaisi useaan otteeseen negatiivisen asenteensa maahanmuuttokriittisiä kohtaan. Stubb oli innokas Ruotsin maahanmuuttomallin ihailija. Hän julkaisi pääministerikautensa jälkeen twitterissä englanninkielisen tviitin, jossa valehteli Ruotsin olevan yksi maailman turvallisimmista valtioista.

Stubb oli niin haltioissaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikasta, että hän tilasi Ruotsin entisen valtiovarainministerin Anders Borgin valistamaan suomalaisia ruotsalaistyyppisen maahanmuuton puolesta.

Borg totesi keväällä 2015, että Suomen pitäisi ”vapauttaa maahanmuuttopolitiikkaansa” talouskasvun edistämiseksi. Yhteiskuntarauhasta ja Ruotsin noususta Euroopan vaarallisimmaksi valtioksi turvallisuuden osalta Borg ei maininnut sanaakaan. Bisnes is bisnes ja kansa vain tykinruokaa niille, jotka hahmottavat maailmaa vain vallanhimon ja ahneuden näkövinkkelistä.

Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana sisäministeri Petteri Orpo (kok) ei huolehtinut perustehtävästään, oman kansan suojelusta ja sisäisestä turvallisuudesta, vaan katsoi vierestä, kun rajojen yli lampsi pelkästään vuonna 2015 yli 32 000 ”turvapaikanhakijaa”, joista valtaosa edusti islamilaista maailmaa.

Ja toisin kuin väitettiin, esimerkiksi vuoden 2015 tulijoiden osalta vain noin 20 prosentin henkilöllisyys saatiin varmuudella selville. Tämä tarkoittaa, että Suomeen päästettiin vapaasti kulkemaan noin 26 000 tuntematonta henkilöä, joiden joukossa oli runsaasti irakilaisia sotilaskarkureita ja tehtävistään karkuun lähteneitä lähi-itäläisiä poliiseja.

Maahanmuuttoryntäyksen seurauksena seksuaalirikostilastot lähtivät jyrkkään nousuun. Hieman myöhemmin tulijat alkoivat kasvattaa myös muita rikostilastoja (murhat, tapot, ryöstöt, varkaudet, laittoman maahantulon organisoinnit ja lopulta myös terrori-isku) samalla, kun heidän osuutensa erilaisista sosiaalituista lähti jyrkkään nousuun.

Yllä olevassa kansanedustaja Packalenin tekstissä mainitaan sana ”tiedotusohje”. Mikä on se taho, joka ohjeistaa kentällä toimivaa poliisia? Poliisihallitus, jonka vuonna 2010 tapahtunutta perustamista ennen ohjeistukset tulivat sisäministeriön poliisiosastolta.

Poliisiylijohtajan johdossa olevan Poliisihallituksen toiminta on sisäministeriön alaista, joten sisäministeri on päävastuullinen henkilö koko poliisitoiminnan osalta.

Kuka istui Suomen sisäministerinä Packalenin tarkoittamana aikana ennen vuotta 2011? Anne Holmlund (kok), joka oli sisäministeri 19.4.2007 - 22.6.2011 välisen nelivuotiskauden .

Entä poliisiylijohtaja, kuka hän oli? Mikko Paatero (kok). Paatero siirtyi poliisiylijohtajaksi sisäministeriön poliisiosaston pomon paikalta, joten hän toimi jo kyseisessä roolissa ministerin alaisena kenttäpoliisin ohjeistajana.

Lokakuun lopussa 2009 sisäministeri Holmlund piti Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä puheen, josta seuraava lainaus:

"Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen …..”

Mitään epäselvää ei ole sen suhteen ketkä olivat Packalenin kertoman poliisille annetun ohjeistuksen takana. Heidän toimestaan poliisia ohjeistettiin pimittämään todellisuutta.

Miettikää, Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava taho estää poliisia hoitamasta ennalta ehkäisevää toimintaa, jota rehellinen tiedotuspolitiikka nimenomaan edustaa.

Ja kuten nepotismiin ja korruptioon kuuluu, edelliskeväänä, puoli vuotta ennen Anne Holmlundin pitämää puhetta, huhtikuussa 2009 Aamulehti uutisoi sisäministeri Holmlundin veljen hankkeesta, jossa vastaanottokeskusten perustaminen nähtiin alkuna uudenlaiseen liiketoimintaan, ”humanitaariseen logistiikkaan”. 24.4.2009 päivätyn artikkelin otsikkona komeili ”Yksityiset yrittäjät näkevät hyvän bisneksen pakolaiskeskuksissa”.

Ensimmäisenä alaotsikkona on ”Pakolaiskeskukset: valtion varmat vuokratulot houkuttavat”.

Ja kuten tänä päivänä tiedetään, yhdistelmä SDP-kokoomus toteutti kovaa vastaanottobisnestä Luona Oy:n muodossa.

Luona Oy:n alkuperäisessä hallituksessa istui tuttuja nimiä. Sanna Lauslahti (kok), kansanedustaja (ex) ja Espoon kaupunginvaltuutettu (ex), Paavo Voutilainen (sdp), joka oli aiemmin Helsingin sosiaalijohtaja, Ulpu Iivari (sdp), entinen demariaktiivi ja nykyinen viestintäkonsultti sekä Pasi Natri, joka on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sdp) puoliso ja kokoomustoimiston entinen työntekijä.

Kauppalehden Luona Oy:sta 26.9.2015 julkaistun artikkelin mukaan ”Ulpu Iivari on sanonut että vastaanottobisnes on bisnestä siinä missä mikä muu tahansa”.

Raakaa poliittista peliä, jossa hallituksessa istuvat kokoomuslaiset takasivat poliittisella toiminnallaan bisneksen, jossa kupattiin miljoonia veronmaksajien rahaa kavereiden ja tovereiden taskuun.

Luona Oy:n vastaanottokeskustoiminta oli erittäin kannattavaa vuonna 2016. Suomen Kuvalehden artikkelin (12.9.2017) mukaan Luona teki 3,2 miljoonan euron voiton kolminkertaistaen liikevaihtonsa edellisvuodesta 52,8 miljoonaan euroon. Ennen vastaanottokeskustoiminnan aloittamista Luonan toiminta oli tappiollista.

Kuvalehti kertoo lisäksi, että Luona siirsi voitot lähes kokonaan emoyhtiölleen Barona Groupille, joka maksoi omistajilleen miljoonaosingot.

Palataan syksyyn 2015, jolloin kaikelle kansalle alkoi paljastua karvas todellisuus, jonka mukaan turvapaikanhakijat eivät liiemmin kunnioittaneet suomalaisen yhteiskunnan tarjoamaa suojaa. Seksuaalirikokset nousivat otsikoihin. Valheellisen ja pimittävän tiedotuspolitiikan seurauksena kansalaiset kummastelivat vihaisina miten tässä näin pääsi käymään.

Miten toimivat Petteri Orpon johdossa ollut sisäministeriö ja kokoomuksen valitseman poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen alaisuudessa poliisille ohjeistuksia laativa Poliisihallitus?

Uusi Lahti –media kertoi 21.10.2015 julkaisemassaan artikkelissa kaikkia Suomen poliisilaitoksia koskevasta ohjeesta, jonka mukaan rikoksista uutisoitaessa ”ei mainita epäillyn asemaa turvapaikanhakijana”.

Kentällä toimiva henkilöstö ihmetteli ohjeistusta todeten, ettei ”kenenkään henkilöllisyys paljastu sillä, että hänen sanotaan olevan turvapaikanhakija”.

Ohjeistus oli järkeä vailla, sillä tietoa pimittämällä ei vaaraa voi tunnistaa ja ennakoida.

Miksi kansalaisten turvallisuudesta vastaava taho toimi täysin velvollisuuksiensa vastaisesti? Miksi sisäministeriö ja Poliisihallitus eivät puolustanut suomalaisten naisten ja tyttöjen turvallisuutta vaan holhosivat turvapaikanhakijoita, joilla oli (ja on edelleen) suuri todennäköisyys syyllistyä seksuaalirikokseen?

Huomionarvoista on, että kummatkin kokoomuksen valitsemat poliisiylijohtajat, Paatero ja Kolehmainen, ovat poliisiylijohtajan virassa ollessaan toivoneet poliisiin lisää etnisesti erilaisia henkilöitä (etnisesti ei-suomalaisia).

Tosiasiassa tällaiset vaatimukset ja niiden toteutuminen eivät luo lisää turvallisuutta ja paranna kansalaisten luottamusta poliisiin. Mikäli asia kiinnostaa, suosittelen lukemaan tämän tekstin , jossa annan muutamia esimerkkejä siitä, miksi ”poliisin etnistäminen” on typerää ja vaarallista puuhastelua, jota yhdenkään itseään ja kansalaistensa turvallisuutta kunnioittavan valtion ei pitäisi harjoittaa.

Ovatko kokoomus ja SDP pahimmat puolueet edistäessään vaarallista ja haitallista maahanmuuttopolitiikkaa kulisseissa?

Eivät suinkaan ainoita, sillä edellä mainittuja (SDP, kok) avoimemmin ja vähintään yhtä haitallisesti ovat suomalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanteen heikkenemistä edistäneet vasemmistoliitto, vihreät ja RKP.

Toukokuun alussa 2016 Reuters julkaisi tiedon, jonka mukaan Saksan viranomaiset tutkivat 40:ä tapausta, joissa epäillään islamilaisten terroristien tulleen maahan Lähi-idästä vyöryneen pakolaisaallon mukana.

Emma Kari (vihr), Krista Mikkonen (vihr), Satu Hassi (vihr), Ville Niinistö (vihr), Eva Biaudet (rkp), Thomas Blomqvist (rkp), Li Andersson (vas), Hanna Sarkkinen (vas), Markus Mustajärvi (vas), Paavo Arhinmäki (vas), Anna-Maja Henriksson (rkp) ja Erkki Tuomioja (sdp) ovat poliitikkoja ja puolueidensa merkittäviä edustajia. He vaativat lokakuussa 2016 jättämässään aloitteessa pakolaiskiintiön moninkertaistamista. Linkistä löytyvän toimenpidealoitteen lopussa on lista kaikista kansanedustajista, jotka kannattivat kiintiön roimaa kasvattamista.

Muistettakoon, että Oulussa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista epäillyistä ja tuomituista ainakin osa on pakolaistaustaisia.

Lisäksi afganistanilaista alkuperää oleva mieshenkilö, joka raiskasi ja poltti elävältä entisen 17-vuotiaan porilaisen tyttöystävänsä, on pakolaiskiintiön edustaja.

Kokoomus on kuitenkin ylivoimainen ykkönen, mitä tulee poliisin avoimen ja rehellisen tiedotustoiminnan estämiseen sekä siihen, millaisia poliiseja Suomessa liikkuu kaduilla tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Ei pidä unohtaa, että kokoomus oli lisäksi voimakkain päällepäsmäri, kun jo ennestään vajaamiehityksellä toimivan poliisin resursseja tuhrattiin ”vihaisen puheen” kyttäämiseen. Petteri Orpo halusi ja sai tahtonsa läpi. Turvallisuustilanne kaduilla heikkeni ja kansalaisten sananvapaus kapeni. Kauas on entinen sivistyspuolue edennyt ajasta, jolloin yhteiskunnan sisäinen turvallisuus sekä suomalaisen kulttuurin ja länsimaisen sananvapauden mukaiset arvot olivat sille kunnia-asia.

Joten. Kauniiksi tai rumaksi lopuksi on todettava, että älkää väittäkö punavihreiden olevan turvallisen yhteiskunnan kannalla, mutta älkää myöskään väittäkö, että kokoomus on puolue, joka edistää politiikallaan sisäistä turvallisuutta.

Ei se nimittäin lisää turvallisuutta, vaikka vaatii lisää poliiseja ja saa vaatimuksensa läpi, mikäli samaan aikaan antaa toistuvasti tukensa politiikalle, joka tuottaa maahan lisää potentiaalisia väkivaltarikollisia ja henkilöitä, jotka eivät kunnioita suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjä, vaan halveksivat länsimaista kulttuuria ja demokratiaa.