Petteri Orpo väitti eilisessä (290323) MTV:n pääministeritentissä Riikka Purran kertomaa demarien ja kokoomuksen kannattajien enemmistön ilmaisemaa mielipidettä ilmastotavoitteista perussuomalaisten lehden Suomen Uutisten kysymyksenasettelun tuottamaksi vääräksi tulokseksi.

Orpo on väärässä, sillä kyse on Kantar TNS Oy:n toteuttamasta kyselystä, jossa on esitetty seuraava väittämä:

"Energian ja sähkön kohtuuhintaisuus on tärkeämpää kuin se, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 eli selvästi aiemmin kuin muut EU-maat."

Kyselyn mukaan 68 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että energian kohtuuhintaisuus on tärkeämpää kuin Suomen muita EU-valtioita selkeästi kireämpi hiilineutraalisuustavoite.

Mielenkiintoista on, että SDP:n ja kokoomuksen puolue-eliitti on selkeästi eri mieltä puolueiden kannattajien kanssa.

Demarien ja kokoomuksen puoluejohto on hirttäytynyt täydellisesti keskustan Juha Sipilän aloitteesta määriteltyyn ilmastopolitiikkaan, jonka kaikki muut eduskuntapuolueet paitsi perussuomalaiset allekirjoittivat 20.12.2018.

Kantarin kysely kertoo, että 57 prosenttia SDP:n kannattajista ja 74 prosenttia kokoomuksen kannattajista on samaa tai osittain samaa mieltä esitetyn väitteen kanssa.

Samojen puolueiden kannattajista - SDP 38 prosenttia, kokoomus 23 prosenttia - on eri mieltä tai osittain eri mieltä kyselyssä esitetyn väitteen kanssa. Demarien ja kokoomuksen johto edustaa näin ollen puolueidensa selkeän vähemmistön kantaa.

Huomionarvoista on, että Orpon ja varapuheenjohtaja Elina Valtosen jyrkkää kantaa edustaa vain neljäosa kokoomuksen kannattajiksi ilmoittautuneista! Onko puoluejohdon jääräpäisyys merkittävällä tavalla äänikatoa aiheuttava kynnyskysymys puolueen äänestämistä harkitseville, sen näemme sunnuntaina, kun vaalien tulos selviää.

SDP:n ja kokoomuksen johdon kannattajiaan halveksiva kanta noudattaa pienoiskoossa samaa poliittista välinpitämättömyyttä kansalaismielipiteestä, jota Suomen ja EU:n johtavat poliitikot ovat osoittaneet jo usean vuoden ajan.

Eikö tällaiselle kansalaisten mitätöimiselle olisi viimein pantava piste?

Tästä linkistä löytyvä kuvallinen tieto kertoo mistä Purran esiin nostamassa ja Orpon kieltämässä totuudessa on kyse.

Kyselyn tulos paljastaa, että kummankaan puolueen (sdp, kok) johto ei edusta kannattajien selvän enemmistön mielipidettä.

Petteri Orpo on kulissitietojen mukaan niin pehmo, että hän ei uskalla asettua poikkiteloin puolueensa punaviherarvopolitiikkaa edustavien kansanedustajien kanssa.

Kokoomuksen punaviherblokin johtohahmo on eduskunnan takinkääntäjien ylivoimainen ykkönen, puolueen varapuheenjohtaja Elina Valtonen.

Taustatukea Valtonen saa varmuudella Sipilän hallituksen ministerinä haitallista ja vaarallista maahanmuuttoa koko sydämestään tukeneelta Sanni Grahn-Laasoselta.

Elina Valtonen on median tuoreessa haastattelussa (Talouselämä 28.3.2023) todennut ilmastotavoitteesta, että "kyllä tämä on meille kynnyskysymys".

Talouselämän artikkelin mukaan (ingressi): 

"Kokoomus ei lähde hallitukseen, joka alkaisi pakittaa vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Asian vahvistaa varapuheenjohtaja Elina Valtonen."

Kokoomusta äänestämään harkitsevien on hyvä tietää Valtosen naulaama kanta, josta voi muodostua ylipääsemätön este ei-sosialistisen hallituksen synnylle ja joka voi johtaa siihen, että suomalaiset joutuvat pahimmassa tapauksessa myös seuraavan neljän vuoden ajan sietämään kiukuttelevaa selfiepääministeriä Sanna Marinia, jonka puolueelle suomalaisten asia ei ole ollut ykkönen viimeisten vuosien aikana.

Elina Valtosen ja hänen hengenheimolaistensa viime kuukausien ulostulot ovat tarjonneet varsin ikävän mielikuvan siitä, että kokoomuksen punaviherarvosiipi nimenomaan haluaa muodostaa hallituksen yhdessä sosialistien kanssa.

Fakta on, että vain perussuomalaisten merkittävä vaalivoitto ja selkeä ykköspaikka varmistavat poliittisen muutoksen seuraavien neljän vuoden aikana.

Ja mikäli näin käy, täytyy muistaa, että yksikään merkittävä muutos ei tapahdu hetkessä, vaan poliittinen muutospyörä liikkuu yleensä tuskastuttavan hitaasti.

Eilinen MTV:n pääministeritentti viimeistään todisti millainen tiedollinen ja taidollinen tasoero kolmen puoluejohtajan välillä on.

Mitä tulee puoluejohtajien ja suosituimpien puolueiden (kok, ps, sdp) haluun ja kykyyn puolustaa kansainvälisellä kentällä omaa kansaa, ei liene epäselvää, että tässä suhteessa Riikka Purran johtamat perussuomalaiset loistaa ylivoimaisena ykkösenä.

Puolueen perusteema on ollut jo pitkään suomalaisten edun huomioiminen kaikessa poliittisessa päätöksenteossa.

Samaa ”vikaa” ei ole ollut havaittavissa kokoomuksen ja demarien toiminnassa, vaan pikemminkin on vaikuttanut siltä, että kumpainenkin ajaa mieluummin Brysselin kuin suomalaisten etua.

Riikka Purra on noussut tehtäväänsä politiikan ytimien ulkopuolelta, voidaan sanoa, että jopa hieman vastentahtoisesti, kuten hänen edeltäjänsä Jussi Halla-aho.

Kumpikaan ei kuulu ryhmään poliittiset broilerit, jolla tarkoitetaan puoluekoneistojen ja -hautomojen kasvatteja, jotka osaavat ulkoa kaikki mahdolliset tyhjää kolisevat fraasit ja sanonnat, mutta joiden tietämys monista yhteiskunnallisista kysymyksistä on heppoisella pohjalla.

Ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun maahanmuuttokritiikki leimattiin sekä demareissa että kokoomuksessa joko rasismiksi tai ksenofobiaksi tai kummaksikin.

Yhtä vähän on aikaa siitä, kun persut ja muut kriittiset saivat otsaansa rasistifasistin leiman, koska kertoivat Suomen olevan Ruotsin tiellä.

Entä montako kuukautta on siitä, kun meille väitettiin useiden poliitikkojen ja jopa poliisin erikoismiehen Jari Taposen johdolla, että meillä ei ole mitään jengiongelmaa, vaan ainoastaan "oireilevaa" nuorisoa?

Viimeiset vuodet ovat todistaneet varsin ikävällä tavalla, että edes lasten, nuorten ja naisten turvallisuus omassa maassa ei ole liiemmin kiinnostanut muita kuin perussuomalaisia, kristillisdemokraatteja ja LiikeNytin Harkimoa.

Jos sisäisen turvallisuuden parantamiseksi esitetään vain poliisien määrän lisäämistä ilman puuttumista juurisyyhyn - haitalliseen maahanmuuttoon - ollaan niin sanotulla hölmöläisten peitonjatkotiellä, jossa leikataan peittoa yläpäästä ja jatketaan sitä liittämällä leikattu pala toiseen päähän.

Kuten kriittiset ovat jo vuosien ajan toistaneet, Suomi on matkannut H.C.Andersenin Keisarin uudet vaatteet -sadun mallin mukaisesti.

Sadussa kansalaiset uskalsivat nähdä ilmiselvän totuuden vasta sitten, kun pieni lapsi sanoi sen ääneen. Aikuiset olivat siihen asti nähneet jotain sellaista, jota ei ollut olemassakaan.

Järjen valo sammui Suomen poliittisesta johdosta viimeistään Tarja Halosen noustua presidentiksi ja pimeni entisestään, kun Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen astuivat puolueidensa johtoon. Ja samalla tiellä entistä ikävämpään suuntaan Suomea on kuljettanut Sanna Marinin hallitus.

Pään seinään hakkaamisesta on tainnut viimeisten vuosikymmenten aikana tulla Suomen poliittisen johdon ominaisuus, kun se oli aiemmin vain tiettyjen poliittisten tahojen omaama ongelma ja vika.