Suomessa Suojelupoliisi sekä poliittiset veljet ja siskot ovat pitkään suojelleet kavereitaan ja tovereitaan tavalla, joka ei vastaa käsitystä demokraattisesta länsimaasta.

Marraskuussa vuonna 2013 esille noussut, Suomen ulkoministeriöön kohdistunut verkkovakoilu oli aikoinaan pari päivää uutisten ykkösaihe.

Vakoilun paljastuminen ei johtunut Suojelupoliisin pätevyydestä, vaan tieto siitä kantautui alun perin ulkomailta, väitteiden mukaan Ruotsista. Vakoilu oli jatkunut vuosien ajan.

Suojelupoliisi ei suostunut kertomaan toimiko vakoilijana Venäjä, Yhdysvallat, Kiina vai joku muu valtio.

Kohun yhteydessä nähtiin myös Suomen punaisen ex-presidentin Tarja Halosen (sdp) ihmettelyä siitä, miksi kukaan ei kertonut hänelle mitään. Niinpä, miksi kukaan ei kertonut DDR:n tunnustamiskomitean hallituksen jäsenelle?

DDR:n tunnustamiskomitean hallituksen jäsenet olivat:

Kuuno Honkanen, skdl; Tarja Halonen, sdp/SAK; Ontro Virtanen, skdl/Suomi-DDR – seura; Ilkka-Christian Björklund, sdp ja Jaakko Laajava, LKP/SYL.

Skdl= Suomen kansan demokraattinen liitto on vasemmistoliiton kommunistinen alkukoti.

LKP= Liberaalinen kansanpuolue

SYL = Suomen ylioppilaskuntien liitto

Ryhmän "moottorina" ja sihteerinä toimi Jorma Sunell, skdl, jonka vaimo työskenteli DDR:n kulttuurikeskuksessa Helsingissä.

Sihteeri mukaan lukien hallituksessa istui kolme kommunistia, kaksi sosialistia ja yksi liberaalien edustaja.

Kuuno Honkasen presidentti Urho Kekkonen palkitsi myöhemmin suurlähettilään viralla Itä-Berliinissä.

Suomessa on aina osattu hoitaa vakoilujupakat avoimesti ja tyylikkäästi. (<- sarkasmia)

Berliinin muurin murtumisen vuosipäivä 9.11.2019 sai jälleen kerran poliittiset kielenkannat laulamaan vanhaa virttä, jonka mukaan Tiitisen lista täytyy saada julkiseksi.

Sama listan julkistamisen vaatimus on viime päivinä toistettu vastapainona median ja punavihreän koalition raivokkaalle yritykselle kaataa Orpon hallitus muutamien ministerien vanhoihin nettikirjoituksiin ja / tai vuosien takaiseen henkilökohtaiseen viestintään vedoten.

Median suhteellisuuden- ja todellisuudentaju on tänä päivänä neuvostoliittolaisemmalla tasolla kuin koskaan elämäni aikana. Siis surkeampi kuin koskaan ensimmäisen suomettuneisuuden aikakaudelle, jolloin mediassa oli nähtävissä erilaisia kantoja nykyisen yksissä tuumin hymistelyn, raivoamisen ja vääristelyn sijaan.

Tiitisen listan ympärillä toistuvasti pyörivä kommentointi kansanedustajien taholta on surkuhupaisaa puuhastelua. Suomi on ainoa Neuvostoliiton poliittisessa ohjauksessa toiminut maa Euroopassa, joka ei ole nostanut ”kissaa pöydälle” neuvostovuosien tapahtumista.

Häpeällinen asia, joka kertoo omaa kieltään siitä, miten poliitikot vasemmalta oikealle suojelevat toisiaan.

Tiitisen listan avaamiseen ja julkistamiseen riittäisi eduskunnan päätös. Suojelupoliisin valta ei ylitä eduskunnan valtaa vaan eduskunta on yhteiskunnan korkein päättävä elin, joten erilaisten vakoilulistojen julkaiseminen on kiinni vain ja ainoastaan eduskunnan enemmistön tahdosta.

Toistaiseksi tahtoa ei ole riittänyt, kuten Suomen kaltaisessa konsensuksen ja poliittisen korruption maassa on luonnollista. Veljet ja siskot suojelevat toisiaan ja omiaan, sillä jos yksi paljastuu, on vaarana, että hän vuotaa lisää tietoa, jonka perusteella vanhojen valtaa pitäneiden puolueiden kannatus romahtaa.

Kaikki muistanevat Alpo Rusin piinan, kun häntä ryhdyttiin jahtaamaan Stasi-epäiltynä. Poliittisten kilpailijoiden (sdp) käynnistämä Rusi-jahti meni pieleen, mutta paljon jäi vielä selvitettävää.

Stasiin liittyvän ”Tiitisen listan” julkistaminen ja listalla olevien henkilöiden toiminnan perinpohjainen selvittäminen odottaa edelleen.

Lyhyt kertaus.

Suomi sai 33 vuotta sitten (v. 1990) Saksan tiedustelupalvelulta listan, jossa on 18 suomalaisen nimet. He ovat henkilöitä, jotka ovat vakoilleet vieraan vallan hyväksi tai vaihtoehtoisesti he ovat olleet potentiaalisia vakoojaehdokkaita DDR:n valtiolle.

Saksalaiset luovuttivat nimilistan Supolle, jonka silloinen johtaja Seppo Tiitinen (kesk) sopi yhdessä presidentti Mauno Koiviston kanssa, että listaa ei julkisteta eikä listalla olevista henkilöistä tehdä esitutkintaa. Lista säilöttiin Supon kassakaappiin.

Listan salaaminen ja tutkimatta jättäminen herätti ja herättää monia kysymyksiä, jotka ovat edelleen vailla vastauksia.

Mistä syystä Suomen presidentti ja Supon johtaja halusivat, että lista salataan eikä edes esitutkintaa suoriteta? Miksi he halusivat suojella vakoojia tai potentiaalisiksi vakoojiksi ulkovallan olettamia henkilöitä?

Halusiko presidentti suojella omia puoluetovereitaan (=sdp)?

Koiviston osalta on todettava, että myöhemmässä vaiheessa hän oli sitä mieltä, että lista pitäisi julkistaa.

Helsingin Sanomat 2.9.2007, lainaus:

"Suojelupoliisin kassakaappiin säilötty niin sanottu Tiitisen lista Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin mahdollisista suomalaisista kontaktihenkilöistä olisi presidentti Mauno Koiviston mielestä viisainta nyt julkistaa.

"TÄSSÄ TILANTEESSA edelleen salaaminen on epätarkoituksenmukaisempaa kuin listan julkistaminen", Koivisto perustelee näkemystään Helsingin Sanomille."

Lisäksi Koivisto toteaa vuoden 2007 haastattelussa, että "Listan julkistamatta jättäminen aiheuttaisi nykytilanteessa suuremman vahingon kuin sen julkistaminen".

Keskustalla saattaa myös olla jotain salattavaa listan suhteen. Tiitinen on keskustan mandaatilla urallaan edennyt henkilö.

Ihmetystä herättää erityisesti se, miksi valtionjohto suojelee edelleen mahdollisia maanpettureita?

Ensimmäisenä syynä tulee mieleen punamulta eli skdl (nyk. vas), sdp ja keskusta + rkp. Siis se, että listalla saattaa olla juuri näiden puolueiden edustajia, koska punamullan edustajilla oli usein pakottava tarve avautua sosialistivaltioita edustaville henkilöille.

Stasin tietolähteiksi ovat toistaiseksi paljastuneet vasemmistoliiton edesmennyt ex-kansanedustaja Pentti Tiusanen, Itä-Suomen yliopiston historian didaktiikan lehtori Jouko Jokisalo, SAK:n Riitta Juntunen (ent. tiedottaja, nykyisin tutkimusasiantuntija) sekä Helsingin yliopiston germaanisen filologian lehtori Hartmut Lenk.

Kaikkien kiinni jääneiden poliittinen ideologia on sosialistinen, Tiusasen ja Jokisalon kohdalla varmuudella kommunistinen.

Jokisalo, Juntunen ja Lenk säilyttivät paljastumisesta huolimatta virkansa.

Tiusasen vakoilu tuli ilmi vuonna 2001, siitä huolimatta hänet valittiin edelleen eduskuntaan vuoden 2003 ja 2007 vaaleissa. Tiusanen putosi eduskunnasta vasta 2011 vaaleissa raiskauskohun saattelemana.

Suomen poliittisessa ilmastossa on aina ollut moraali kohdallaan. ( <- sarkasmia)

Demokratia ei vaarannu, jos vakoilee vieraan vallan hyväksi, mutta henkilökohtainen ongelma (=raiskaus) aiheuttaa äänikadon. Hyvä Suomi!

Seppo Tiitinen tuli eduskunnan pääsihteerinä kuuluisaksi Kansallisoopperan talousongelmien myötä istuttuaan vuosikausia sekä oopperan hallituksessa että eduskunnan pääsihteerinä. Tiitinen vaikutti samaan aikaan sekä rahaa jakavassa että sitä vastaanottavassa ryhmässä.

Aidossa demokratiassa Tiitinen olisi saanut potkut eduskuntavirastaan, mutta Suomessa Tiitinen sai jatkaa kansanedustuslaitoksen kunnioittamana hahmona.

Onko Suomi maailman ainoa läntinen maa, jossa mahdolliseen maanpetokselliseen toimintaan syyllistyneet henkilöt ovat valtiovallan erityissuojeluksessa?

Huolestuttavaa on tietysti myös se, että listalla olevia henkilöitä on saatettu edelleen kiristää ulkovaltojen taholta. Jos lista olisi avattu, kiristämisen mahdollisuus olisi kadonnut saman tien.

Tiitisen listan julkaisemista on puitu oikeudessa useaan otteeseen. Oikeudellinen päätös on saatu esimerkiksi vuonna 2010, jolloin KHO kumosi Helsingin hallinto-oikeuden aiemmin antaman päätöksen, jonka mukaan lista olisi pitänyt luovuttaa sitä vaatineelle toimittajalle.

Supo valitti tuolloin poliisijohtaja Mikko Paateron (kok) toivomuksesta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja KHO kumosi aiemman, asiakirjan luovutusta tukeneen päätöksen.

KHO:n veljet ja siskot suojelivat tovereita poliisiylijohtaja Paateron toivomuksesta.

Suojelupoliisi esti Tiitisen listan luovuttamisen tutkijalle myös vuonna 2018. Supon antamissa perusteluissa kerrottiin seuraavaa:

”Päätöksessä on otettu huomioon se, että tietojen luovuttaminen voisi vaarantaa Suojelupoliisin kansainvälisen yhteistyön edellytykset. Tiedusteluyhteistyö perustuu luottamukselle, eikä saatuja tietoja lähtökohtaisesti voi luovuttaa eteenpäin, jotta luottamus Suojelupoliisiin säilyy.”

Vitsi, vitsi, minkä valtion tai tiedusteluorganisaation suhteen Supo menettää luottamuksen, jos antaa listan julkisuuteen? Onko ”tiedusteluorganisaation” nimi kokoomus, sdp, keskusta, vasemmistoliitto vai mikä?

Supo on poliittinen poliisi, joka pyrkii toimimaan tavalla, joka miellyttää poliittista johtoa. Tiitinen oli keskustan mies, Alpo Rusia jahdannut Seppo Nevala oli demari ja Supon nykyinen johtaja on kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikon serkku Antti Pelttari (kok), joka oli ennen Supon johtajaksi siirtymistään sisäministeri Anne Holmlundin (kok) poliittinen valtiosihteeri.

Holmlund puolestaan oli se sisäministeri, joka käynnisti toden teolla poliittisen poliisin toiminnan. Lokakuun lopussa 2009 sisäministeri Holmlund piti Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä puheen, josta seuraava lainaus:

"Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen …..”

Holmlundin pitämän puheen jälkeen heräsi kysymys mistä syystä poliisin tehtäviin kuuluu keskeisesti maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen?

Noudatetun maahanmuuttopolitiikan vastustaminen ei ole laitonta toimintaa, joten miksi poliisi velvoitetaan toimimaan poliittisesti, hallituksen haluaman poliittisen agendan mukaisesti? Poliisin tehtävä ei ole ottaa kantaa maahanmuuttoon vaan huolehtia kansalaisten turvallisuudesta yhteiskunnassa.

Holmlundin puheesta tuli mieleen Neuvostoliitosta tuttu malli, jossa kansalaiset pakotetaan ajattelemaan myönteisesti jostain itselleen epämiellyttävästä asiasta.

Historiassa tapahtuu kaiken aikaa. Arkistojen avautuminen muuttaa maailmankuvaa. Toivottavasti kansalaisilla on kyky ottaa tietoa vastaan ja hyväksyä totuus, vaikka se tuhoaisi mielikuvan, joka heillä on tähän asti ollut joistain poliittisista persoonista.

Tiitisen lista ei ole ainoa pimitetty vakoilijoiksi epäiltyjen lista, sillä KGB:n tiedustelu-upseeri Oleg Gordievskyn mukaan on olemassa myös toinen lista koskien joitain Neuvostoliitolle vakoilleita. Supo kiistää listan olemassaolon. Suomessa toimi Gordievskyn kirjan Sokea Peili mukaan 376 Neuvostoliiton agenttia, joista 216 oli Suomen kansalaisia.

KGB-upseeri puolestaan on kertonut luovuttaneensa listan Supolle ajankohtana, jolloin Supon johtajana istui Seppo Tiitinen.

Lisäksi Suomessa on uutisoitu KGB:n upseerina ja arkistonhoitajana toimineen, vuonna 2004 kuolleen Vasili Mitrohinin listasta, josta löytyy 38 suomalaisen KGB-kontaktin nimi.

Listan nimien joukossa on toimittajia, kulttuurielämän edustajia ja demareita sekä tunnettuja kommunisteja, kuten Jaakko Laakso, jonka nimi pulpahtaa usein esiin, kun käsitellään Neuvostoliitolle mahdollisesti vakoilleita suomalaisia.

Suomi ei ole vielä koskaan kohonnut eurooppalaiseksi sivistysvaltioksi, jos mittarina käytetään avointa ja rehellistä suhtautumista omaan historiaan. Ei ihme, että kaksinaismoralismi kukkii juuri nyt rauhan ajan ruminta kukkaansa mediassa ja punavihreissä poliittisissa piireissä.