Joissain muslimimaissa mennään yhä huonompaan suuntaan naisten aseman suhteen. Hallitsijat ajattelevat, että edes pieni määrä vapautta on ollut liikaa, ja niinpä on yhä tarkemmin rajattu mitkä ammatit eivät sovi naisille, montako lasta täytyy vähintään synnyttää, miten pitää pukeutua, kenen kanssa saa liikkua ulkona ja saako esimerkiksi nauraa tai laulaa. Naisilla ei ole mitään oikeuksia ilmaista omaa seksuaalisuuttaan eikä aina edes avata pankkitiliä.

Muslimimaailmassa naisten oikeuksia sorretaan miesten toimesta, uskonnon nimissä. Ongelma on siinä, että naisten on käytännössä mahdotonta edetä päättävään asemaan jotta he pääsisivät reformoimaan yhteiskuntaa. Valtio (ja sen miespäättäjät) ovat säätäneet pykäliä, jotka alistavat naiset aviomiehille, isille, veljille holhottaviksi. Uskonnosta on inspiroiduttu perustellakseen patriarkaaliset säädökset. Välillä, iranilaisena, minusta tuntuu että naisen ainoa rooli on toimia lehmänä lapsilleen ja palvelijana miehelleen. Muut roolit ovat erittäin paheksuttuja. Naisille sanotaan, että jos he tottelevat, he saavat palkintonsa “paratiisissa”. Sen hintana on liian monelle pysyvä ankeus tai maanpäällinen helvetti.

Naiset yrittävät taistella sortoa vastaan sen minkä voivat, mutta heitä vastassa on koko päätöksentekokoneisto. Minusta tilanteen ratkaiseminen vaatii enemmän painostusta länsimailta. Suomikin voisi jämäkämmin toimia esimerkkinä. Delegaatioiden ei tarvitsisi suostua käyttämään huivia ja neuvotteluissa olisi pontevammin pidettävä tasa-arvoasiat esillä. Myös YK:ssa pitää ottaa tiukempi linja naisasioissa. Saudi-Arabia esimerkiksi valittiin hiljattain mukaan YK:n naisten oikeuksista vastaavaan komissioon, mikä minusta on lähinnä huono vitsi. On tärkeää, että media ja ihmisoikeusjärjestöt jatkavat aktiivista työtään epäkohtien esiinnostamiseksi ja tietoisuuden kasvattamiseksi.

Ensimmäinen askel olisi tasa-arvoistaa islamilaisten maiden lainsäädäntö ja poistaa sieltä suoraan syrjivät kohdat. Vasta sen jälkeen pitää kiinnittää huomiota lasten kasvatukseen ja ideologiseen valistukseen, jotta seuraava sukupolvi ei enää kasva misogyniaan. Kun naisten asema paranee, siitä hyötyy koko yhteiskunta. Uskon aidosti, että monet kansainväliset konfliktit loppuisivat, jos naisia, elämän antajia, olisi enemmän päättävissä asemissa.