Länsimaiden tulisi ottaa tiukempi ote radikaaleihin islamisteihin. 

Manchesterin iskun räjäyttäjä osallistui 16-vuotiaana islamistisen isänsä kanssa taisteluihin Muammar Gaddafia vastaan Libyassa. Sen jälkeen he palasivat Britanniaan ja jatkoivat omaa elämäänsä, kunnes poika tappoi yli 20 ihmistä konsertissa. Miksi heidän toimiinsa ei puututtu?

Valitettavasti kyseessä ei ole yksittäistapaus, vaan länsimaissa elää ja on elänyt runsaasti islamisteja. Heidän annetaan oleskella melko vapaasti ja paikoin heidän toimintaansa jopa tuetaan. Lepsuilu islamistien kanssa on kuitenkin hengenvaarallista peliä. Poliittinen islam on turmiollinen ideologia, jonka pesäkkeitä ei saa jättää kytemään.

Lähi-idässä ja Afrikassa maltilliset muslimit ja ei-uskonnolliset ihmettelevät, miksi länsimaissa asuvat poliittisen islamin edustajat ovat niin radikalisoituneita ja tiukkapipoisia. Lähi-idässä ja Afrikassa kun islamistien määrä ja kannatus on koko ajan vähenemässä naisten koulutuksen nousun myötä. Monissa islamilaisissa maissa islamistit hallitsevat kansalaisia käyttämällä voimaa ja väkivaltaa. Uskoakseni tämä on syy sille, että niin harva alueen ihminen tuntee vetoa poliittista islamia kohti.

Länsimaissa islamistit tutustuvat muiden maiden islamisteihin ja käyttävät lännen vapautta ja resursseja toteuttaakseen omia toiveitaan. Menneisyydessä islamistit ovat yleensä saaneet turvaa länsimaissa, jossa ovat radikalisoituneet ja palanneet kotimaahansa tehden siitä entistä turvattomamman. Lukuisat poliittisen islamin johtajat toimivat tästä esimerkkinä: Khomeini, Sayyid Qutb, Muḥammad ’Abduh, Fethullah Gülen, Jamāl al-Dīn al-Afghānī, Osama Bin Laden… Kaikki asuvat tai ovat asuneet lännessä, ja aloittaneet myöhemmin voimakkaan vastarinnan tekemisen länsimaalaista sekularismia ja vapaata kulttuuria vastaan.

Länsimaat osallistuvat itse islamistien “ruokkimiseen” harjoittamalla politiikkaa, joka mahdollistaa radikaalin islamin vahvistumisen. Historia tuntee lukuisia esimerkkejä, joissa länsimaassa asuvien islamistiryhmittymien on annettu vahvistua ja heidän toimintaansa on jopa tuettu.

Tämä on tarkoituksenmukaista. Länsimaat pyrkivät tällaisella toiminnalla säilyttämään ässän hihassaan Lähi-idän sisäpolitiikkaan. Kun Lähi-idässä kansalaiset kyllästyvät tiettyyn diktaattoriin (joka on yleensä länsimaiden liittolainen) ja nousevat kapinoimaan häntä vastaan, länsi ei sitten tuekaan demokratian kehittymistä, vaan tukee ja kasvattaa vastavoimaa, usein yhtä totalitääristä hallitsijapyrkyriä, joka jää kiitollisuudenvelkaan.

Esimerkkejä on runsaasti. Jo kylmän sodan aikana Yhdysvallat kasvatti Afganistanin islamistit Neuvostoliittoa vastaan ja tukivat heitä taisteluissa “yhteistä vihollista” vastaan. Vaan sodan päättymisen jälkeen nämä samaiset islamistit eivät olleetkaan enää uskollisia entiselle tukijamaalleen, vaan muodostivat Talibanin, myöhemmin al-Qaidan, tuhosivat koko Afganistanin, sekä toteuttivat suurimman koskaan lännessä tehdyn terrori-iskun.

Myös Iranin shaahi oli lännen liittolainen. Kun kansalaiset yrittivät syrjäyttää hänet, Pariisissa asuvaa Khomeinia kannustettiin shaahia vastaan. Niin hän sitten lensi Ranskasta Air Francen koneella “vapauttamaan” Iranin sillä seurauksella, että maa on enää suuri vankila kaikille toisinajattelijoille. Arvatenkin myös hyvät suhteet länteen ovat enää muisto vain.

Turkin Erdoganin ykkösvihollinen Fetullah Gülen, niin ikään islamisti, elää hulppeasti Yhdysvalloissa, jossa hän saa täysin vapaasti kasvattaa kannatusjoukkojaan ja harjoittaa poliittista toimintaansa. Mikäli Erdogan totalitarisoituu entisestään, en pidä ollenkaan epätodennäköisenä, että Yhdysvallat tukee Güleniä nykyistä hallitsijaa vastaan saadakseen valtaan heille suotuisan henkilön. Obama ja muut länsimaalaiset johtajat nostivat aikoinaan Erdoganin jalustalle ja pitivät hänen ajamaa “maltillista” poliittista islamia hyvänä esimerkkinä koko muslimimaailmalle. Mutta kun Erdogan sai riittävästi valtaa, hänen “demokraattinen” naamarinsa tippui ja todelliset kasvot paljastuivat.

Tämä käärmeen kasvattaminen omassa taskussa on vaarallista politiikkaa. Kuten historia osoittaa, kiitollisuudenvelka unohtuu siinä samassa kun valta kasvaa riittävän suureksi. Lisäksi islamistit ehtivät lietsoa paikallista muslimiväestöä poliittisen islamin suuntaan, usein dramaattisin seurauksin.

Tarkoituksenmukainen poliittinen peli ei ole kuitenkaan ainoa syy sille, että islamistien annetaan rauhassa oleilla länsimaissa. Taustalla on myös aitoa sinisilmäisyyttä (ja lepsuilua). Euroopassa on uskonnonvapaus, mikä on yksi tärkeimmistä arvoistamme. Se on hieno juttu. Mutta varsinkaan vaikuttajat, ehkä hienotunteisuuttaan, eivät uskalla tuomita poliittista islamia. Pelätään, että tuomitseminen lietsoo rasismiin. On kuitenkin korkea aika erottaa poliittinen islam, eli islamismi, ja maltillinen uskonnon harjoittaminen toisistaan.

Kohteliaisuus muita uskontoja kohtaan näkyy esimerkiksi valtiollisissa tilaisuuksissa, joihin vieraaksi kutsutaan aina tietyn uskonnon (esimerkiksi islamin) tärkeimmät ja tiukimmat edustajat, sen sijaan että kutsulla palkittaisiin maltillisia harjoittajia.

Lisäksi turvapaikka saatetaan myöntää henkilölle, joka on syyllistynyt islamin nimissä vakaviin rikoksiin kotimaassaan. Näitä esimerkkejä on runsaasti. Kun sitten lähtömaa (Egypti, Irak, Afganistan…) vaatii rikoksentekijää palautettavaksi tuomiolle, vedotaan milloin mihinkin ihmisoikeuspykälään ja annetaan rikollisen oleskella vapaasti Euroopassa. Tämä on vaarallista erityisesti siksi, että islamisti todennäköisesti käännyttää muita valitsemalleen väkivallan tielle oleskelunsa aikana.

Islamistien ja islamilaispuolueiden päämääränä on perustaa islamilainen valtio, rajoittaa demokraattisia elementtejä, kaventaa naisten tasa-arvoa jne. He pitävät länsimaiden demokratiaa vaarallisena vihollisena. Onkin ristiriitaista, miksi niin moni poliittisen islamin edustaja asuu lännessä. Heille olisi runsaasti tarjolla valtioita, joissa poliittinen islam vallitsee. Tällaisia ovat esimerkiksi Pakistan, Afghanistan, Turkki, Irak, Jemen, Syyria, Libanon, Algeria ja Somalia. Myös vauraat Saudi-Arabia ja Iran ovat oiva paikka asua kaikille niille, jotka haluavat elää sharia-lain alaisuudessa.

Siksi länsimaissa ei pitäisi sallia sharia-puolueita ja poliittista islamia saarnaavia imaameita. Jos terrori-iskuilta halutaan tulevaisuudessa välttyä, pitäisi entistä tiukemmalla kädellä valvoa kaikkia poliittisen islamin kannattajia. Saudi-Arabia, Iran, Isis, al-Qaida ja Turkin Erdogan syyttävät toinen toisiaan terrorismin tukemisesta. Miksi emme uskoisi heitä? On runsaasti todisteita, että kukin näistä ryhmistä tukevat terrorismia ihmiskuntaa vastaan.

Iskut lännessä ja Lähi-idässä jatkunevat niin kauan, kun suurvallat jatkavat interventioitaan sekä diktaattorien tukemista Lähi-idässä. Yhteistyö maltillisten muslimien kanssa sekä demokraattisten elementtien tukeminen paikallisesti ovat paras lääke terrorismin kitkemisessä.

Lainsäädäntöä on päivitettävä niin, että jo terrorismista epäiltyjä voidaan asettaa tiukkaan viranomaisvalvontaan. Suomen ja muiden länsimaiden pitäisi sitoutua hajottamaan kaikki poliittista islamia ajavat ryhmittymät omalta maaperältään, samankaltaisin sopimuksin kuin mitä tehtiin natsismia vastaan toisen maailmansodan jälkeen. Nyt aina kun sattuu terrori-isku, luemme otsikoista tekijän olleen “poliisin tuttu” ja “terrorismista epäilty henkilö”. Viranomaiset ovat hampaattomia niin kauan kuin lainsäädäntöä ei päivitetä. Poliittisten puolueiden pitäisi tehdä yhteistyötä islamisteja vastaan sen sijaan, että keskittyvät äänten kalasteluun eri leireistä.