Blogi: Heikki Porkka, to 26.09.2019 11:01

Tunteet ovat tarpeen, mutta faktat ovat tärkeämpiä

 

Tunteet liikuttavat ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten poliittisiin kantoihin.
Vasemmistopuolueet, joihin myös vihreät asemoituu, ovat aina osanneet tunteisiin vetoavan politikoinnin.

Viime vuosina tunteiden avulla vaikuttamisesta on tullut selkeä osa politiikan tekoa myös keskusta-oikeistoa edustavissa suomalaispuolueissa.

Toissapäivän (24.9.2019) eduskunnan istunnossa, jossa käsiteltiin kansalaisaloitetta lasten ja nuorten koulukiusaamiseen liittyen, tunteet ryöpsähtivät valloilleen myös perussuomalaisten edustajan puheen aikana.
Perussuomalaiset mainitsen erikseen, koska puolue ei halua asemoitua vasemmisto- tai oikeistopuolueeksi vaan vakuuttelee olevansa asiakeskeinen ryhmä, joka liikkuu sujuvasti aiheesta riippuen vanhentuneeksi katsomallaan vasemmisto-oikeisto -akselilla.

Periaatteellisessa mielessä politiikan pitäisi perustua faktoihin, sillä yhteiskuntaa ei voi kehittää hyvään suuntaan sen mukaisesti, miten tunteet ohjaavat poliittista päätöksentekoa. Tämä ei puolestaan tarkoita, etteivätkö tunteet saisi näkyä puhujien esiintymisessä.

Hyvä eduskuntapuhe pitää sisällään pelkästään faktoja, mutta niiden esittäminen ei estä tunteiden näkymistä ja kuulumista. Tunteiden näkyminen on puheessa erinomainen tehokeino, mutta vain silloin, kun tunne on aito.

Tunteilla teeskentely sen sijaan luo puhetta seuraavalle kiusallisen olotilan. Kuulijalle muodostuu tällöin käsitys, jonka mukaan puhujalla on enemmän henkilökohtaista pyrkyä kuin aitoa halua edistää koko kansakunnan hyvinvointia ja turvallisuutta.

Aivan toinen asia on, kun puhutaan tunteista ja kansakunnan yhteishengen luomisesta.

Kansakunnan sisään rakentuva yhteishenki on aina riippuvainen siitä, millä tavalla kansalaisten enemmistö kokee (tuntee) kuuluvansa yhteiskuntaan.
Tämä ei tarkoita, että kaikki tienaavat yhtä paljon, tai että kaikki ovat kroonisesti yhtä onnellisia, vaan se tarkoittaa, että kaikilla on mahdollisuus elää kohtuullisen hyvää elämää.

On täysin selvää, että henkisesti tervein ja rauhanomaisin yhteiskunta saavutetaan, kun sen rajojen sisällä asuvilla ihmisillä on samankaltainen arvomaailma ja yhteiskunnassa on laki, joka kohtelee samalla tavoin kaikkia kansalaisia.

"Monikulttuurinen yhteiskunta" (eufemismi islamin sisäänajolle länsimaiseen yhteiskuntaan), joka on ollut jo vuosien ajan länsimaiden poliittisen eliitin ja massamedian tavoitteena, on luonut kaikkialle levottomuutta ja turvattomuutta.

Monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisen myötä läntinen Eurooppa on kokenut kymmeniä terrori-iskuja ja saanut taakakseen alati kasvavan seksuaalirikollisuuden vaivan.
Levottomat lähiöt ja gettoutuminen ovat monikulttuurisen yhteiskunnan tavaramerkkejä.

Ruotsi on paraatiesimerkki monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Entinen kansankoti kärsii nykyisin ampumisista, kranaatti-iskuista, autopaloista, koulupaloista, raiskauksista ja kasvaneesta terroriuhasta sekä pitää sisällään kymmeniä no go -alueita, joille palokunta tai ambulanssi ei voi mennä ilman poliisin turvaa.

Ruotsalaista yhteiskuntaa on tuhottu nimenomaan tunteisiin vetoavalla politiikalla, jonka myötä kaikki faktat monikulttuurisuuskehityksen ikävistä seurauksista haudattiin samalla, kun kehityksen arvostelijoita ryhdyttiin nimittelemään ulkomaalaiskammoisiksi rasisteiksi ja natseiksi.

Suomi on matkalla tismalleen samaan suuntaan, joka on sinänsä merkillistä, koska naapurimaan karmea esimerkki on ollut jo pitkään nähtävillä ja päättäjien tiedossa.

Mikä on tarinan opetus? Se, että politiikan täytyy aina perustua faktoihin. Tunteet voivat tulvahdella, mutta mikäli yhteiskunta kulkee eteenpäin enemmän tunteiden kuin faktojen voimalla, seuraa siitä auttamatta heikko yhteiskunta, jolla ei ole kriisikestävyyttä eikä näin ollen kaunista tulevaisuutta.

Yllä kerrotut tunteisiin liittyvät asiat ponnahtivat mieleen, kun kuuntelin pitkästä aikaa kappaleen ”Mu isamaa on minu arm”

Laulun sanat on kirjoittanut Viron kansallisrunoilija, Suomen ystävänä tunnettu Lydia Koidula. Runo julkaistiin vuonna 1866, mutta sen sanoma ei ole vanhentunut päivääkään syntymänsä ajankohdasta.
Sävellyksen runoon teki Aleksander Kunilaid. Kappale esitettiin ensimmäisen kerran Tarton laulujuhlilla vuonna 1869.

Gustav Ernesaks sävelsi runon uudelleen vuonna 1944, samana vuonna, jolloin Neuvostoliitto miehitti Viron [50 vuoden ajaksi].
Miehittäjä kielsi Viron alkuperäisen kansallislaulun, Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, esittämisen ja sen seurauksena Lydia Koidulan runosta, Mu isamaa on minu arm, tuli maan epävirallinen kansallislaulu vuosikymmenten ajaksi.

Vaikka et pitäisi kuoromusiikista, suosittelen katsomaan videon aivan viimeiseen sekuntiin, suosionosoituksiin asti. Katso ihmisten ilmeitä ja eleitä.

Laulussa on yhdistävää voimaa, niin vahvaa voimaa, että virolaiset lauloivat itsenäisyyden takaisin.
On tietysti väärin sanoa, että pelkkä laulaminen toi itsenäisyyden, mutta hengen luojana kansallismieliset laulut ovat olleet olennainen osa Viron pitkää taistelua itsenäisyytensä puolesta.
Nykyisin Viron kansallismieliset laulut ylläpitävät omalta osaltaan kaunista isänmaallista henkeä, jota Suomessa on pyritty karkottamaan kansalaisten mielistä jo usean vuosikymmenen ajan.

Harmin paikka, että Suomessa on menetetty taito juhlia koko kansakunnan voimalla rakkautta omaa isänmaata kohtaan.

Politiikan vasemmalla laidalla isänmaallisuutta pidetään lähes natsismina. Ja kuten muistetaan, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi vuoden 2017 maaliskuussa, että "kansallismielisyyden noususta ei ole koskaan seurannut mitään hyvää".
Sanoillaan Orpo langetti synkän varjon kaikkien isänmaallisten suomalaisten päälle, varsinkin niiden, jotka taistelivat ja menehtyivät isänmaan puolesta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa laajasti koettu pelko isänmaallisuudesta on nähtävästi seurausta "neuvostoajasta", jonka seurauksena internationalistiset voimat ovat kaapanneet vallan massamedian avustuksella. Orastavaa toivoa näkyy horisontissa, sillä kansallismieliset liikkeet ovat olleet Euroopassa vahvassa nousussa. Kuinka pitkälle nousu riittää, sen näyttävät tulevat vuodet.

Heikki Porkka to 26.09. 11:01

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Kultamunat ovat kuoriutuneet - Pisa-tutkimus paljastaa

ti 01.10. 14:12

Folkrockia, raamatullista sanomaa, äärimieliä, elokapinaa ja maailmanparannusta

ma 30.09. 10:33

Suomi-media, poliitikot ja rasismi

ke 04.09. 11:31

Raakut ja rasistit Ylen uutisoinnissa

ti 27.08. 22:00

Yle on epäluotettava media

ke 31.07. 11:59

EU-vaaleista Suomessa, Virossa ja vähän muualla

ma 10.06. 11:03

EU-vaalit, maahanmuutto, monikulttuurisuus ja poliittinen vastuu

pe 07.06. 10:17

Islamofobia, Yle, SDP, punavihreät ja Iltalehti

ti 04.06. 17:17

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03. 13:04

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03. 12:06

blogit

Vieraskynä

Tp-Utva historian polttopisteessä

to 03.10.2024 15:30

Juha Ahvio

Paavi Leo XIII:n linja

su 25.05.2025 22:15

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Uhraavatko globalistit seuraavaksi Suomen?

su 12.01.2025 00:48

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoossa torjutaan segregaatiota - 25% vieraskielisiä

to 03.04.2025 19:38

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Matt Goodwinin uusimmat shokkiluvut Ison Britannian väestönvaihdosta

to 03.07.2025 14:24

Heikki Porkka

Kultamunat ovat kuoriutuneet - Pisa-tutkimus paljastaa

ti 01.10.2024 14:12

Tapio Puolimatka

Onko sukupuoli-identiteetti-ideologiasta tullut uusi valtionuskonto?

to 24.04.2025 11:23

Olli Pusa

Käännytyslaki ratkaisevassa vaiheessa

pe 28.06.2024 10:23

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44