Berliinissä asuva toimittaja Pertti Rönkkö ihmettelee twitterissä kenen asiaa Facebook ajaa. Hän kommentoi eilisiltana seuraavasti: 

”Facebookin sensuuripolitiikka alkaa vaikuttaa yhä oudommalta sen bannatessa käyttäjiä, jotka linkittävät Die Welt-lehden islamismia ja natsi-ideologiaa käsittelevän artikkelin. Kenen asialla Facebook on? Miksi Facebook suojelee islamisteja?”

Facebook antoi Rönkölle vuorokauden kirjoituskiellon Die Welt –lehden linkin jakamisesta ja artikkelin lyhyestä referoinnista. Facebook bannasi muitakin Weltin artikkelin jakaneita, mutta perui myöhemmin bannit ja myönsi tehneensä virheen, mutta antoi Rönkölle bannin.

Facebookin noudattama linja edustaa ideologista perintöä, jollaisen oletin jo jääneen kauas taakse natsismin tappion ja kommunistisen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.

Ikävää linjaa edustaa myös Yleisradio, joka ei ole ollut enää pitkään aikaan maksajiaan tasapuolisesti palveleva uutismedia.

Euroopan osalta Yleisradio palvoo EU-komissiota, Yhdysvaltojen kohdalla Yleisradio vaikuttaa olevan demokraattisen puolueen äänitorvi.

Suomen asioiden uutisointia seuratessa on hyvä huomioida Ylen toimitusten perusasenne, sillä sen perusteella ymmärtää (ei hyväksy) miksi Yle ylenkatsoo kaikkia niitä, jotka kritisoivat EU:n päätöksentekoa ja pyrkimystä kohti liittovaltiota. Selkeimmin Ylen toimitusten ”vihapuheen” kohteeksi joutuvat kuitenkin ne, jotka pitävät Donald Trumpia hyvänä presidenttinä sen vuoksi, että hän pyrkii toteuttamaan vaalilupauksensa.

Konsensus-Suomessa kauhua herättää poliitikko, joka pyrkii pitämään vaalilupauksensa!

Kuten moni on havainnut, keskustan ja kokoomuksen useat edustajat ovat yhtäkkiä ryhtyneet maahanmuuttokriitikoiksi vaatien erilaisia tiukennuksia maahanmuuttopolitiikkaan. Varsin hassu juttu, sillä kummallakin puolueella on ollut lähes neljä vuotta aikaa kiristää maahanmuuttopolitiikkaa.

En viitsi toistaa sitä vakavien rikosten määrää, jonka keskusta ja kokoomus ovat tuottaneet löperön maahanmuuton avulla, mutta eivät kai suomalaiset niin tyhmiä ole, että astuvat jälleen samaan lankaan kuin kaikissa aiemmissa vaaleissa. Kuten muistetaan, myös viime eduskuntavaalien alla kummankin puolueen ehdokkaissa oli useita ”maahanmuuttokriittisiä”, joilta vaalilupaukset unohtuivat jo hallitustaipaleen alussa.

Sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuttopolitiikan kannalta keskustaa ja kokoomusta pahempia ovat punavihreät (sdp, vas, vihr), joiden valtaan pääsy tarkoittaisi entistä avoimempia rajoja ja nykyistäkin avokätisempää maahanmuuttopolitiikkaa, joiden seurauksena sisäinen turvallisuus heikkenee radikaalisti.

Kevään vaaleja ajatellen on hyvä ymmärtää, että rajat ovat rakkautta ja että ilman rajoja ei ole myöskään aitoa vapautta.

Kerroin eilisessä blogissa Facebook-banneista, joiden perimmäisen syyn oletan olevan aivan muualla kuin kommentissa, joka syyksi ilmoitettiin. Alla on kursiivilla kirjoitettuna toinen fb-teksti eilispäivältä (8.1.2019), jolla uskon olevan yhteyttä saamaani kirjoituskieltoon.

Yleisradion uutistoimitus priorisoi

Kansainvälinen media, esimerkiksi Saksassa ja Britanniassa, uutisoi Vaihtoehto Saksalle –puolueen liittopäiväedustajan kohtaamasta brutaalista väkivallasta ensimmäisen kerran eilen (7.1.2018) illalla.

Tästä linkistä pääsee lukemaan brittiläisen Mirror-lehden 7.1.2019 klo 23:02 päivätyn kirjoituksen, jossa on myös ikävän näköinen kuva sairaalassa makaavasta Frank Magnitzista. 

Yleisradion toimituksessa on tiedetty tapauksesta sadan prosentin varmuudella jo varhain aamulla, mutta Yle ei maininnut aamun televisiouutisissa sanallakaan koko asiaa.

Sen sijaan Yle kertoi kaikissa aamun tv-uutisissa oikeudenkäynnistä, jossa syytettyjen penkillä istui amerikkalainen miesnäyttelijä, jota syytetään nuoren miehen kikkelin koskettelusta. Kyse on epäilystä, toisin sanoen näyttelijää ei ole vielä tuomittu vaan asia on vasta oikeuskäsittelyssä, jonka jatko-osa on maaliskuun alussa.

Kummalla asialla oletatte olevan enemmän merkitystä suomalaisille ja eurooppalaiselle poliittiselle ilmastolle? Tunnetun saksalaisen vaihtoehtopuolueen poliitikon kohtaama raaka väkivalta vai amerikkalaisnäyttelijän mahdollinen kikkelinkoskettelu?

Saksa on Euroopan talousveturi ja Suomen hallituksen toinen esikuvamaa [Ruotsin lisäksi]. Saksan talouden kehittymisellä on merkitystä koko Euroopalle, sen sijaan amerikkalaisen miesnäyttelijän tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei taida olla minkään valtakunnan merkitystä suomalaisten elämään.

Aina, kun parlamentaarikkoon kohdistuu vandalismia tai väkivaltaa länsimaaksi laskettavassa valtiossa, tarkoittaa se automaattisesti sitä, että demokratia on uhattuna.
Länsimaisessa demokratiassa yhteiskuntaa muutetaan parlamentissa, ei katutappelujen ja väkivallan voimin. Jos sille tielle lähdetään, tarkoittaa se aina heikkojen ja vähemmistöjen sortoa.

Kuten muistetaan, suomalaismedian reagointi oli merkillisen vaisua, kun Laura Huhtasaaren kodin ikkuna rikottiin presidentinvaalikampanjan aikana.

En tiedä mitä asiaa Yle ajaa, mutta kovin kyseenalaiselta sen uutisoinnin valinnat ovat vaikuttaneet jo hyvin pitkään.
Toimittajat varmaan tuntevat ja tiedostavat vastuunsa, sillä veronmaksajien rahoilla toimivan median toimittajilla on vastuu nimenomaan kansalaisten suuntaan, ei minkään poliittisen liikkeen tai aatteen edustajille. Kansalla on tapana aika ajoin vaatia rahalleen vastinetta, joka kannattaa Ylessä huomioida, vaikka toveripiirissä olisi tällä hetkellä kuinka lämmin keskinäinen tunneilmasto.

Ylen nettisivuille ilmestyi vasta tänään 8.1.2019 klo 11:24 uutinen saksalaispoliitikkoon kohdistuneesta vakavasta pahoinpitelystä.

Viive suhteessa kansainväliseen mediaan on 10 - 12 tuntia!!

Miettikää, kuinka pikaista ja laajaa olisi uutisointi ollut, jos väkivalta olisi kohdistunut vasemmiston tai kristillisdemokraattien edustajaan ja väkivallan tekijöiksi olisi epäilty ”äärioikeistoa” tai uusnatseja?

Väitän, että aihe olisi ollut Yle-uutisten pääaihe kansainvälisten uutisten osalta.

No, Yle on osoittanut jo satoja kertoja, että sillä ei ole aikomustakaan toimia kuten neutraalin ja tasapuolisen median kuuluu. Sen sijaan Yle pyrkii opastamaan suomalaisia ajattelemaan oikein.

Yle yritti jo aiemmin valehdella, että ilmastonmuutos on suurin yksittäinen huolenaihe, joka painaa eurooppalaisten mieltä. Kyse oli eurobarometrista, jonka tuloksiin Yle viittasi.

Perinteiseen malliin Ylen jakama tieto oli tarkastettava enkä yllättynyt lainkaan, että ilmastomuutos ei suinkaan ollut eurooppalaisten suurin huolenaihe.

Mitä Yle yritti peitellä? Sitä, että MAAHANMUUTTO on eurooppalaisia eniten askarruttava asia ja ilmastonmuutos on listalla vasta viides.
Ilmastonmuutoksen edelle, sijalle neljä tuli maahanmuuttoon kytkeytyvä terrorismi.
Yle joutui myöhemmin korjaamaan uutistaan, kun siitä huomautettiin.

Vähemmän yllättäen Yle ei ole viime aikoina toitottanut maahanmuuton huolettavan kaikkien eniten eurooppalaisia, mutta Yle on toistuvasti paasannut ilmastonmuutoksesta, johon esimerkiksi suomalaiset eivät liiemmin kykene vaikuttamaan, oli ilmastonmuutos ihmisen tuottamaa tai ei.

Sen sijaan maahanmuuttoon suomalaiset voivat vaikuttaa tulevissa vaaleissa erittäin paljon, mutta juuri sitä Yle ei halua painottaa, koska pyrkii ohjaamaan suomalaiset äänestämään puolueita, jotka suosivat yleistä EU-mantraa ja haitallista maahanmuuttopolitiikkaa.

Vanha tosiasia on, että kaikki uutisointi ja viestintä, josta jätetään tietoisesti pois merkittäviä asioita tai jopa valehdellaan, on propagandaa puhtaimmillaan.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja Ylen harjoittama valeuutisointi ei ainakaan helpota, joten kannattaa olla tarkkana sen kanssa, mitä uskoo toimittajien puheesta.
Jos tietoa ei voi tarkistaa ulkomaisista tiedotusvälineistä tai jostain muusta luotettavaksi katsomastaan lähteestä, kannattaa asennoitua varauksellisesti saamaansa tietoon.

Nykypäivänä ei voi enää varmuudella erottaa mikä media on oikeasti luotettava, mikä ei. Tästä syystä suosittelen lämpimästä usean lähteen varmistusmetodia ennen kuin lähtee julistamaan yhtään asiaa totuutena.

Parempi katsoa kuin katua, on hyvä motto uutisia etsiessä ja niitä kertoessa.