Ruotsi ja Suomi tunnetaan valtioina, joissa evankelis-luterilaisen kirkon, median ja poliitikkojen vakaana tahtona on ollut jo vuosien ajan joulun perinteiden tietoinen rikkominen ja monikulttuurisuuden ( = islamin rantautumisen) pakkosyöttö.

Suomen erityispiirteenä on lisäksi puna-aatteen voimakas esiin nostaminen. Oikeastaan kyse on Neuvostoliiton romahduksen jälkeisestä ”kulttuurimarxilaisten marssista läpi instituutioiden”, kun laitavasemmistolaista ideologiaa edustavat henkilöt ovat ujuttautuneet ministeriöiden ja valtamedian sekä kulttuurin kentän päättäville paikoille.

Tänä vuonna(kaan) joulun aika ei tuottanut pettymystä länsimaisen yhteiskunnan perusteiden, rehellisyyden, sananvapauden ja sivistyksen takana olevien perinteiden kunnioittamisen tuhoamiseen tähtäävällä polulla.

Ruotsissa TV4:n aamustudiossa joulupullien leivontaperinteitä kansalaisille esitteli huivitettu musliminainen.

Muslimit eivät vietä joulua, joka on kristillinen juhla. Muslimimaailman perinteisestä joulunvietosta tiedetään, että esimerkiksi Somaliassa ja Bruneissa julkiset joulujuhlat on erikseen kielletty. Somalia on sataprosenttisesti islamilainen valtio, Brunein asukkaista noin 70 prosenttia tunnustaa islaminuskoa.

Suomessa Yleisradion televisioimassa joulukirkkolähetyksessä puolestaan ”saarnasi” äärivasemmistolainen Karri ”Paleface” Miettinen.

Hänet tunnetaan radikaalivasemmistolaisista lausunnoistaan sekä vandalismiin ja väkivaltaan kiihottavista musiikkivideoistaan ja äärivasemmistolaisista tovereistaan, kuten Paavo Arhinmäki, Riku Rantala ja Teivo Teivainen, jotka ovat esiintyneet hänen videollaan, samalla, jossa esiintyy myös irakilaistaustainen muslimimies, joka surmasi suomalaisvanhuksen Puotilan kappelin läheisessä puistossa.

Muslimien tavoin joulua eivät vietä myöskään juutalaiset, joista tuhannet ovat muuttaneet pois Euroopasta. Toisin kuin valtamedia on yrittänyt vuosien ajan väittää, juutalaiset eivät pakene uusnatseja tai mystistä äärioikeistoa vaan muslimien väkivaltaa ja murhanhimoa. Lisäksi tiedetään, että useissa länsieurooppalaisissa maissa, kuten Britanniassa ja Saksassa, nimenomaan vasemmiston piirissä podetaan kroonista juutalaisvihaa.

Esimerkiksi Ranskan ja Ruotsin juutalaisten tasainen siirtyminen Israeliin, tai ainakin pois Ranskasta ja Ruotsista, on ollut jo muutaman vuoden tiedossa.

Saksassa palestiinalaiset ovat ylistäneet julkisessa mielenilmauksessa suosikkikaksikkoaan, Allahia ja Adolf Hitleriä. Fakta, josta on videomateriaalia todisteena.

Suomalainen valtamedia ei uutisoinut. Miten olisi käynyt, jos Hitleriä huudelleet ja käsiään ojennelleet olisivat olleet ”äärioikeistolaisia” valkoihoisia länsimaisia miehiä? Oletettavasti Ylen, Helsingin Sanomien ja iltapäivälehtien ykkösuutinen olisi ollut äärioikeiston Hitleriä tukenut mielenilmaus.

Hitlerin kirja Taisteluni (Mein Kampf) on suosittu kirja islamin piirissä, ei koraanin veroinen, mutta kappalemyynti lasketaan ainakin sadoissa tuhansissa, oletettavasti miljoonissa.

Tosiasiat huomioiden on paradoksaalista, että Suomessa ja muualla Euroopassa muslimit nostetaan toistuvasti otsikoihin kertomaan, kuinka heihin [muslimeihin] kohdistuu ennakkoluuloja!

Suomalaiselle medialle, poliittiselle eliitille ja muslimiväestölle pitäisi kertoa tuhansien esimerkkien myötä, että kyse ei ole ennakkoluuloista vaan todellisuuteen perustuvasta asenteesta ja sen tiedostamisesta, että islam ja sen myötä monet muslimit, ovat nykyisin länsimaiden pahin sisäinen turvallisuusuhka.

Ne, joilla on riittävästi elämää takana, voivat miettiä hetken millaista oli aika ennen islamin invaasiota, 1900-luvun puolella ennen irakilaisten, afgaanien, somalien ja muiden islaminuskoisten kiihtyvää rantautumista Suomeen.

Utopistisissa ajatuksissa voi elää niin pitkään, kun toteuttaa utopiaa vain päänsä sisällä. Siinä vaiheessa, kun utopia siirtyy kansalliseksi ja kansainväliseksi yhteiskuntakokeiluksi, ollaan vaarallisella tiellä.

Valitettavasti Suomi on nyt utopistien ohjaamalla reitillä, jonka lopputulosta ei ole vaikea ennustaa.

Historia kertoo vakuuttavalla tavalla, että nykyinen meno johtaa pirulliseen tulevaisuuteen.
Unelmahöttöisen maailmanparannuksen ajan pitäisi olla peruuttamattomasti ohi, mutta ikävä totuus on, että Suomi ja suomalaisten enemmistö nukkuvat edelleen toisin kuin useat muut eurooppalaiset valtiot, joissa kansalaiset ovat havahtuneet suurin joukoin vastustamaan kehitystä.

Joulun hartain toive on, että Suomen kansan enemmistö herää vihdoin viimein todellisuuteen, joka tarkoittaa, että kansalaiset kykenevät näkemään tosiasiat valtamedian harhaanjohtavan uutisoinnin läpi. Kun asioiden todellinen laita valkenee, osaa jokainen järjissään oleva henkilö tehdä johtopäätöksen siitä, miten Suomi saadaan jälleen tielle, jonka päässä odottaa turvallisempi ja suomalaisystävällisempi isänmaa.

PS. Seuraavassa blogitekstissä kerron Juha Sipilän hallituksen itselleen asettamasta turvallisuuspoliittisesta tavoitteesta, siitä, miten se on toteutunut, sekä muutamien tarkkojen faktojen avulla ja yleisluontoisesti siitä, mitä hallituksen holtiton ja epävakaa turvallisuuspolitiikka on tuottanut viimeisen vajaan neljän vuoden aikana.