Yleisradion aamussa (20.12.2018) käytiin keskustelua juutalaisvainosta ja Ruotsin epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Ja koska kyse on Ylen ohjelmasta, on luonnollista, että ydinasiaa kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa.

Juutalaisiin kohdistuvasta uhasta keskustelivat studiossa toimittajan ohella yleisen kirkkohistorian dosentti ja juutalainen opettaja. 

Aika yllättäen vahvimmin sivupolulla seikkaili juutalaisten edustaja, sillä hän painotti toistuvasti vain äärioikeiston (uusnatsien) uhkaa, joka on Suomessa marginaalista, jopa mitätöntä. Opettajan kunniaksi on kuitenkin todettava, että hän nosti median esiin virheellisen ja pimittävän tiedon tarjoajana. Hän viittasi Israeliin liittyvään uutisointiin, jonka vuoksi ihmisille on muodostunut vääristynyt kuva asioiden kulusta.

Kirkkohistorian dosentti sen sijaan mainitsi juutalaisten uhkaajina myös muslimit (islamistit) ja vasemmistolaiset. Hän painotti erikseen, että ei tarvitse puhua edes äärivasemmistosta vaan juutalaisvihaa ilmenee hänen mukaansa esimerkiksi brittien työväenpuolueen Labourin sisällä.

Labour on sosialidemokraattinen puolue, josta tulevat mieleen Ruotsin sosialidemokraatit, joiden historia pursuaa rotuoppia, samantyyppistä puhdasrotuisen ihmisen kehittämistä, josta puhutaan vihaiseen sävyyn natsien yhteydessä.

Ylen aamussa Ruotsin nykyistä tilaa sivuttiin kirjallisuusosuudessa, jossa kirjailija Antti Tuuri kertoi havainneensa paljon ongelmia Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaan liittyen. Tuuri vertaili länsinaapuriin menneinä vuosina muuttaneita suomalaisia ja viime vuosina Ruotsiin muualta tulleita todeten, että suomalaiset sopeutuivat, tekivät työtä ja kouluttivat jälkikasvunsa toisin kuin nykyisten "uusruotsalaisten" kohdalla on käynyt.

Kymmenen pistettä Tuurille siitä, että hän ei hyväksy mantraa, jonka mukaan Ruotsiin muuttaneet suomalaiset olivat sopeutumattomia ja väkivaltaisia juoppoja.

Ikävä kyllä, Tuuri suuntasi nykyisten ongelmien syyn ainoastaan ruotsalaisten niskaan kyseenalaistamatta sitä, että turvaa saaneiden joukossa on valtavasti henkilöitä, joilla ei ole pienintäkään halua sopeutua länsimaiseen yhteiskuntaan.

Tuurin mukaan ruotsalainen yhteiskunta ei ole panostanut riittävästi tulijoiden opiskeluun ja työllistymiseen, integroitumiseen. Menemättä syvemmälle Tuurin käsitykseen, on todettava Ruotsin olevan sillä tavoin syyllinen yhteiskuntansa rappiotilaan, että maa on toteuttanut avointen ovien politiikkaa.

Melko pielessä Tuurin näkemys on opiskelumahdollisuuksien tarjoamisen ja työllistymisen suhteen, sillä todellisuudessa kyse on siitä, että useiden tulijoiden kyky oppia on hyvin heikko. Kun henkilön oppimiskyky on huono tarkoittaa se myös sitä, että mahdollisten ammattien kirjo supistuu melko kapealle sektorille. Kun tämän päälle hyväksytään tosiasia, jonka mukaan moni uusruotsalainen ei edes halua sopeutua länteen, pitäisi hölmöimmänkin ymmärtää, millaisiin toimenpiteisiin ruotsalaisten olisi pitänyt ryhtyä jo vuosia sitten.

Rasismikorttia heilutteleville suosittelen tutustumista Ruotsin maahanmuuttajavaltaisten koulujen oppimistuloksiin.

Sosialidemokraattinen puolue on Ruotsin suosituin puolue. Sen piirissä on tunnettu vahvaa sympatiaa Lähi-idän arabikansoja ja islamia kohtaan.

Ruotsin haitallisen maahanmuuttopolitiikan juuret lepäävät sosialidemokraattisessa puolueessa, erityisesti kaudessa, jolloin Olof Palme toimi puolueen puheenjohtajana. Ja kuten Suomen maahanmuuttopolitiikan vaiheisiin tutustuneet tietävät, Suomen haitallisen maahanmuuttopolitiikan juuret ovat sosialidemokraattisessa puolueessa (sdp).

Sdp aloitti nykyiseen tilanteeseen johtaneen maahanmuuttopolitiikan valmistelun työministeriössä 1980-luvun puolessa välissä. Valmistelevana virkamiehenä toimi sosialidemokraattien aktiivi Risto Laakkonen (ei mäkihyppääjä), joka sai vahvaa tukea kansliapäällikkönä vaikuttaneelta Pertti ”Kalevin veli” Sorsalta.

Tarja Halosen noustua Suomen presidentiksi kiihdytettiin maahanmuuttopolitiikkaa täsmälleen Ruotsin mallia noudattaen. Suomi sai mitä tilasi, sillä maahanmuuttajia rantautui juuri niiltä alueilta, joiden edustajat ovat osoittaneet heikointa integroitumiskykyä Ruotsissa ja muualla Länsi-Euroopassa. 

Ylen aamussa kirkkohistorian dosentti yhdisti islaminuskoisten maahanmuuton juutalaisvihan selkeään kasvuun. Sen sijaan yksikään studiossa istuneista ei kertonut, että Adolf Hitlerin kirja Mein Kampf (Taisteluni) on muslimien keskuudessa suosittu kirja ainakin Lähi-idässä, Turkissa ja Bangladeshissä.

The Guardian-lehden maaliskuussa 2005 julkaiseman uutisen mukaan Hitlerin kirjaa oli myyty Turkissa yli 100 000 kappaletta viimeisen kahden kuukauden aikana. 

BBC:n uutisen (27.11.2009) mukaan  Mein Kampf on suosittu kirja myös Bangladeshissä, jossa sitä on ostettu esimerkiksi muslimien paastokauden Ramadanin päättymisen jälkeisessä Eid-juhlassa (Id al-Fitr –juhla) annettavaksi lahjaksi. 

Helsingin Itiksen markkinointipäällikkö tarinoi Eid-juhlaan liittyen, Yle 6.7.2016: 

”– Juhla on nimenomaan perhejuhla, joten perheen pienimmät on huomioitu. On vaikea sanoa, kuinka paljon saamme uusia asiakkaita. Normaalisti mainoskampanja vetää Itikseen 3 000–4 000 uutta asiakasta, sanoo Itiksen markkinointipäällikkö Anna Homén.”

Mein Kampf ei ole Lähi-idän islamilaisen maailman suosituin kirja, sillä murhanhimoista vihaa vääräuskoisia kohtaan sisällään pitävä koraani on kirjojen ylivoimainen ykkönen. Islamin mukaan vääräuskoisia ovat kaikki muut paitsi muslimit, esimerkiksi ateistit, kristityt ja juutalaiset.

Hitlerin Mein Kampfin hankkiminen on varsin helppoa, koska se kuuluu Lähi-idän alueen kirjakauppojen normaaliin myyntivalikoimaan. Kirja on erityisen suosittu palestiinalaisten keskuudessa.

Hamas puolestaan tunnetaan palestiinalaisalueella vaikuttavana terroristijärjestönä, joka ei peittele ihmisoikeuksia rikkovia käytäntöjään sekä Israel- ja juutalaisvastaisuuttaan:

1. Hamasin vuonna 1988 kirjoitettu ja voimassa oleva peruskirja tukee Israelin valtion tuhoamista ja islamilaisen valtion perustamista.

2. Gazan kaista, jota Hamas hallitsee, on julistanut homoseksuaalisuudesta kuolemanrangaistuksen.

3. Amnestyn mukaan Palestiinalaishallinnon harjoittama "vankien kidutus on laajamittaista ja laittomat tappamiset jatkuvat”. Amnestyn saamien tietojen mukaan kansalaisia teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä.

4. Hamasin lait noudattelevat shariaa syrjien naisia esimerkiksi perintöasioissa ja avioeroissa. Raiskaukset, perheväkivalta ja kunniamurhat ovat yleisiä.

5. Euroopan unioni (EU), Kanada, Yhdysvallat, Japani ja Israel luokittelevat myös poliittisen Hamasin terroristijärjestöksi. Hamasin aseellinen osasto liitettiin terroristijärjestöjen listalle vuonna 2001 ja poliittinen siipi vuonna 2003.

Euroopan unionin yleinen tuomioistuin poisti yllättäen Hamasin terroristijärjestöjen listalta 17.12.2014. Tuomioistuin väitti, että Hamas on joutunut terroristijärjestöjen listalle vaillinaisten ja epämääräisten tietojen perusteella.

Hamas ei kuitenkaan ollut muuttanut peruskirjaansa tai kumonnut ihmisoikeuksia polkevia shariaan perustuvia lakeja tai lopettanut homoihin kohdistuvaa vainoa.

Yhdentoista vuoden kokonaisvaltaisen listalla olon jälkeen EU:n tuomioistuin huomasi yhtäkkiä, että Hamas on normaali islamilainen järjestö!

Tuomioistuin antoi päätöksellään hiljaisen hyväksyntänsä ihmisoikeuksien polkemiselle ja terrorismille.

Näin siis, vaikka sen [Hamasin] peruskirjan tavoitteena ovat naapurivaltion tuhoaminen ja islamilaisen valtion perustaminen.
Hamas on kuin ISIS pienemmässä mittakaavassa. Hamas murhaa, kiduttaa ja terrorisoi, aivan kuten tekee ISIS. Kummankin organisaation tavoitteena on islamilaisen valtion perustaminen.

Tuomioistuimen päätöksen jälkeen EU-komission tiedottaja kuitenkin kertoi, että EU pitää edelleen Hamasia terroristijärjestönä.
EU-komission edustaja totesi, että kyse ei ole poliittisesta päätöksestä vaan teknisestä lakiasiasta.

Tammikuun 19. päivänä 2015 julkaistun tiedotteen mukaan EU-komissio valitti EU-tuomioistuimen päätöksestä. Valitusprosessin aikana Hamas pysyi terroristiorganisaatioiden listalla. 

Hamasin uusimmassa, keväällä 2017 esitellyssä ohjelmassa järjestö ei enää vaadi Israelin tuhoamista, mutta ei tunnusta Israelia valtiona. Uusin ohjelma ei kuitenkaan korvaa Hamasin vuonna 1988 hyväksyttyä peruskirjaa (perustuslaki), jossa vaaditaan Israelin tuhoamista!

EU:n 5.8.2017 julkaistussa asiakirjassa (Euroopan unionin virallinen lehti) kerrotaan 4.8.2017 tehdystä Neuvoston päätöksestä, jonka mukaan Hamas on edelleen listalla, jossa luetellaan henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, jotka yhdistetään terrorismiin.

Asiakirjan lopussa olevan liitteen toisessa kohdassa (II), ryhmät ja yhteisöt, järjestysnumerolla kahdeksan lukee ”Hamas”, mukaan lukien ”Hamas-Izz al-Din al-Qassem”. 

Mitä tästä hämmentämisestä voi päätellä?

EU-tuomioistuimen yritys poistaa Hamas terrorilistalta paljasti, että unionin sisällä on ideologisia [vasemmistolaisia ja liberaaleja?] henkilöitä ja ryhmiä, jotka eivät vastusta terrorismia, jos terrorismin kohde on sopiva.

Länsimaailma, erityisesti Euroopan unioni, on osoittanut lukuisia kertoja alistuvansa islamin edessä.

Onko öljyllä ja sen ympärillä liikkuvalla bisneksellä niin suuri arvo, että länsimainen sivistysyhteiskunta ihmisarvoineen ja oikeudenmukaisuuksineen kalpenee sen rinnalla?

Vai onko EU:n kyvyttömyydessä kyse erityisesti vasemmiston vuosia suosimasta ideologisesta toiminnasta, jolla on historialliset juuret kommunismissa ja natsismissa?

Historiasta on tunnettua, että Lähi-idän islamilaisen maailman, natsien ja länsimaisen vasemmiston välillä on ollut yhdistävä side ja yhteisiä vihollisia, kuten Yhdysvallat, Israel ja juutalaiset.

Eurooppalainen moderni arvopohja, jota EU edustaa ja josta pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) ovat usein puhuneet, ei tue sitä käsitystä, joka itselläni on länsimaiselle yhteiskunnalle sopivasta arvopohjasta.

Oman arvokäsitykseni mukaan hyvää täytyy suojella pahaa vastaan. Tämä puolestaan ei onnistu tyhjiä puhumalla vaan laatimalla lait ja asetukset, joiden avulla pahan tulo estetään vaikka väkisin, jos muu ei auta.

EU on osoittanut viime vuosien aikana täydellisen kyvyttömyytensä suojella omia kansalaisiaan. On täysin varmaa, että itsenäiset valtiot eivät olisi päästäneet rajojensa yli kymmeniä tuhansia henkilöitä, joiden todellisesta identiteetistä ja motiivista ei tiedetä mitään. Yksikään kansalaisiaan suojeleva itsenäinen valtio ei salli omiensa sortoa vieraiden toimesta samalla tavoin, mikä on toteutunut Euroopan unionin kaikissa läntisissä jäsenmaissa.

EU:n läntisen alueen jäsenvaltioissa on suhtauduttu piittaamattomasti ja ylimielisesti kansalaisten turvallisuuteen antamalla jo etukäteen vaaralliseksi tiedettyjen miesten vaeltaa vapaana yhteiskunnassa.

Suomen osalta yksikään johtava poliitikko ei voi väittää, että ei ole osannut odottaa mitä tuleman piti, kun seksuaalirikollisuustilasto alkoi piipittää punaista syksyllä 2015. Ruotsin, Tanskan ja Norjan tarjoamat lukuisat ikävät ja surulliset esimerkit olivat kaikkien nähtävissä jo ennen syyskesällä 2015 alkanutta invaasiota. 

Ei voi olla niin, että nimenomaan ne, joiden tehtävä on huolehtia kansalaisten turvallisuudesta ja yhteiskunnan hyvinvoinnista, kuuluvat ryhmään, joka sulkee silmänsä todellisuudelta.

Tai näköjään voi, sillä Suomen hallitus ja suurin osa eduskunnan oppositiosta ovat osoittaneet moneen kertaan, että todellisuutta ei kyetä myöntämään, jos se sotii omaa mielipidettä ja tavoitetta vastaan. Kansalaiset ovat jo tähän mennessä joutuneet maksamaan aivan liian kalliin hinnan poliitikkojen välipitämättömän ja todellisuuspakoisen toiminnan vuoksi.

Suomessa on vanha viisas sanonta, talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan. Samaan kategoriaan kuuluu toinen viime vuosina paljon käytetty sanonta, maassa maan tavalla [tai maasta pois]. Ne eivät ole syntyneet tyhjästä vaan kansan kokemuspohjaisen viisauden seurauksena.

Suomalaisten ei ole pakko sietää itselleen haitallista politiikkaa, mutta muistaa täytyy, että ainoa rauhanomainen ja laillinen tapa muuntaa sietämätön politiikka siedettäväksi, on suosia vaaleissa henkilöitä ja puolueita, joiden tietää edustavan jotain muuta kuin sietämätöntä politiikkaa.