Viime päivinä on useissa uutisoinneissa nostettu esiin huoltosuhteen heikkeneminen tulevina vuosina. Sen sijaan hyvin vähälle on jäänyt muutamien merkittävien tosiasioiden huomioiminen.

1. Maahanmuuton laatu, mittareina tulijoiden ammatti-, kieli-, luku- ja kirjoitustaito

2. Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien huono integroitumiskyky, ts. halu sopeutua länsimaiseen yhteiskuntaan kokonaisvaltaisesti (kulttuuri, lait, säännöt)

3. Suomeen saapuneiden maahanmuuttajien työllistyminen kulttuuritaustan perusteella

4. Yhteiskunnan demografisen muutoksen seuraukset, josta löytyy runsaasti esimerkkejä Euroopan eri valtioista, esimerkiksi Britanniasta, Ranskasta ja Ruotsista

5. Suurten ikäluokkien kuoleman jälkeinen aika, jolloin pienemmät ikäluokat saavuttavat eläkeiän

Kokoomus, sdp, vasemmistoliitto, vihreät, keskusta ja rkp seisovat vankkumattomasti nykyisen kaltaisen ja entistä runsaamman maahanmuuton takaajina.

Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, Suomeen on suuntautunut varsin paljon maahanmuuttoa parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Viimeisen noin 25 vuoden aikana ulkomaalaistaustaisen väestön määrä koko maassa on yhdeksänkertaistunut (9 x), Tampereella 10,7-kertaistunut, Vaasassa 10,5-kertaistunut, Turussa 9,5-kertaistunut, Helsingissä yhdeksänkertaistunut (9 x) ja Oulussa yhdeksänkertaistunut (9 x).

Nykyisen, suomalaisten enemmistön tukeman poliittisen linjan seurauksena, on enää epäselvää, mikä kaupunki selviää voittajana kisasta saavuttaen ensimmäisenä 25 prosentin ulkomaalaistaustaisten väestöosuuden?

Tämän hetken ylivoimainen voittajaehdokas on Helsinki. Sen osalta ennustetaan (sivu kolme) vieraskielisen väestön määrän kasvavan vuoteen 2030 mennessä 164 000 – 170 000 henkeen, joka olisi noin 23 prosenttia Helsingin koko väestöstä.
Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvien arvioidaan nousevan suurimmaksi kieliryhmäksi.

Ennusteen mukainen kehitys tarkoittaa sitä, että islamin vaikutusvalta vahvistuu Helsingissä entisestään. Uusvihervasemmiston (vihr, vas, sdp, kok) ja rkp:n tahdon mukaisesti.

Länsimainen, islamilainen ja afrikkalaiset kulttuurit kohtaavat laajamittaisemmin kuin nykyisin. Lopputulos tiedetään jo muun läntisen Euroopan esimerkkien, kuten Britannia, Ranska, Ruotsi ja Saksa perusteella, mutta johtavien poliitikkojen linja säilyy edelleen vankkumattomasti.

Onko nykyinen maahanmuuttopolitiikka suomalaisten ja integroituneiden maahanmuuttajien edun mukaista sekä yhteiskuntarauhaa ja turvallisuutta edistävää politiikkaa?

Vastaus on yksiselitteinen, ei ole.

Maahanmuuttoutopistit ovat jankuttaneet vuosikausia, että Suomi oppii muiden virheistä.

Mielenkiintoinen väite sitä taustaa vasten, että merkittävien maahanmuuttajaryhmien edustajat, kuten irakilaiset, afgaanit ja somalit, työllistyvät erittäin huonosti.

Sen sijaan irakilaiset ja afgaanit keikkuvat suvereenisti esimerkiksi seksuaalirikostilastojen kärjessä. Somalien kulttuurisiin kuvioihin on liittynyt tyttöjen sukuelinten silpomista, väkivaltaista jengitoimintaa ja selkeää haluttomuutta sopeutua länsimaisiin tapoihin.

Oppimiskyvystä ja älykkyydestä en viitsi kirjoittaa, koska älykkyyteen viittaavien tosiasioiden kertominen on ollut Suomessa yksi pahimmista synneistä jo useiden vuosien ajan.

Ehkä edellinen lause antaa kuitenkin vihjeen siitä, että juuri niiden ryhmien useilla edustajilla, joita Suomeen on saapunut runsain mitoin, ei ole ”kaikki haulit himassa” lähimainkaan yhtä hyvin kuin kantaväestön edustajilla keskimäärin.

Geeniperimälle ihminen ei voi mitään, ei myöskään sille, jos kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä.
Sen sijaan aina tulisi muistaa, että maahanmuutolle voidaan tehdä juuri sellaisia asioita kuin halutaan, sillä maahanmuutto ei edelleenkään ole luonnonvoima, jolle ihminen ei voi mitään.