Yleisradion aamun uutisissa kerrottiin, että seuraavan kahden viikon aikana suomalaiset mediatalot kampanjoivat ”vastuullisen journalismin puolesta”.

Miksi luotettavaksi itseään väittävän median täytyy jatkuvasti kampanjoida vastuullisuutensa puolesta?

Sitä miettiessä voi pohtia kuinka vastuullinen uutisoija Yleisradio on ollut viime vuosina esimerkiksi seuraavien aiheiden suhteen:

a. ruotsalaisen yhteiskunnan todellinen tilanne, jolla on suora yhteys maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen

b. Donald Trumpin positiiviset saavutukset amerikkalaisten kannalta

c. Saksan sisäinen tila, jolla on suora yhteys maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen

d. Britannian sisäinen tila, jolla on suora yhteys maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen

e. Ranskan sisäinen tila, jolla on suora yhteys maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen

f. rajavalvonnan tilanne EU-alueella

g. Italian tapahtumat, joissa afrikkalaiset turvapaikanhakijat tai laittomasti maassa olevat ovat murhanneet italialaisia nuoria naisia (tyttöjä)

h. uudet ja jo ”edesmenneet” taudit, joita maahanmuutto tuo muassaan

i. todisteet siitä, millä tavoin islaminuskoisista maista saapuvien tulo rikastuttaa Suomea ja ylipäätään länsimaisiksi ajateltavia yhteiskuntia

j. vihreiden versus perussuomalaisten esille tuonti uutisissa ja ajankohtaislähetyksissä

k. kansallismielisten nimittely äärioikeistolaiseksi, laajassa kuvassa kaikkien muiden paitsi punavihreää arvomaailmaa edustavien henkilöiden ja puolueiden halventava / vihjaileva nimittely

l. Aku Louhimiehen maaninen jahtaaminen, vaikka konkreettiset todisteet sotivat useita Ylessä esitettyjä väitteitä vastaan.

Yllä mainitut ovat vain esimerkkejä laajasta asioiden kirjosta, jota Yleisradion toimittajat ja toimitukset eivät kykene esittelemään puolueettomasti ja tasapainoisesti.

Hämmästyttävää oli lisäksi into, jolla Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimitus osallistui Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Uutisointi on tietysti pakollista, mutta niin yksipuolista ja puolueellista uutisointia en muista nähneeni sitten neuvostoaikojen, jolloin Ylen toimitukset kilpailivat siitä, kuka valehtelee parhaiten suuren ja mahtavan loistokkuudesta.

Yhdysvaltain presidentinvaalien lisäksi Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus on hävinnyt lähes kaikki esille nostamansa vaalit. Ruotsin parlamenttivaalit, Saksan useat vaalit, Italian parlamenttivaalit, Brasilian presidentinvaalit, Itävallan parlamenttivaalit, Unkarin parlamenttivaalit, Puolan parlamenttivaalit, nämä ja muutamat muut, kuten esimerkiksi Hollannin parlamenttivaalit, joiden suhteen Yle toteutti valikoivaa uutisointia unohtaen kertoa selkeästi, että maahanmuuttokriittisyys valtasi lisää alaa, koska valtaa pitävä puolue kaappasi itselleen teemoja Geert Wildersin puolueelta.

Miten niin Yle on hävinnyt yllä mainitut vaalit? Tämän ymmärtää, kun seuraa toimittajien viestintää ennen ja jälkeen vaalien. Ilmeet, eleet, sanavalinnat, äänenpainot ja tiettyjen henkilöiden nimittely puhuvat omaa kieltään toimittajien toiveiden romahtamisesta.

Miten on mahdollista, että valtiollisen median sisällä tuntuu vallitsevan niin yksituumainen henki, jonka mukaan kaikki muut paitsi punavihreät arvot ovat takapuolesta?

Merkittävänä selittävänä tekijänä on toimittajien koulutus ja tietysti se, millaisia ihmisiä valikoituu toimittajakoulutukseen.

Neuvostovuosina toimittajakunta piti sisällään kirkasotsaisia kommunisteja, nykyisin toimittajaopiskelijoiden suuri enemmistö edustaa kirkasotsaista punavihreyttä, jota voi hyvällä syyllä kutsua uuskommunismiksi.

Siinä missä entisajan kommunistit ihailivat neuvostoliittolaista monikulttuurisuutta, joka todellisuudessa tähtäsi monokulttuurisen neuvostoihmisen luomiseen, punavihreät ylistävät nykyisin monikulttuurisuutta, joka tulee lopulta johtamaan röyhkeimmän ja fyysisesti vahvimman valtaan, tietynlaiseen ahdasmieliseen monokulttuuriin, jonka ensi askelia Suomi on tallustellut jo hyvän aikaa.

Ja siinä missä kommunistit ylistivät ideologiaansa rauhan aatteeksi, muslimit ja heitä ihailevat punavihreät puhuvat rauhan uskonnosta.

Historia ja nykyisyys ovat osoittaneet, että kommunismi on ollut maailman kiduttavin, murhaavin ja sortavin poliittinen ideologia ja että islamin sisällä on sodittu yhtäjaksoisesti jo satoja vuosia eikä loppua ole näkyvissä.

Kommunismin myötä Suomeen tuotiin kestävä valehtelun ja kaksinaamaisuuden kulttuuri, islamin myötä Suomi on jatkanut samalla linjalla saaden lisämausteeksi samoja ongelmia, joita muslimit aiheuttavat toisilleen lähtömaissaan.

Vastuulliseksi itseään väittävän median piiristä on vaikea löytää julkaisua, joka edes yrittäisi kertoa koko totuuden siitä, millaiseksi Suomi ajan oloon muuttuu, jos islaminuskoisten maahanmuutto ja hyysääminen jatkuvat nykyisellä mallilla.

Suomi on yksi osa länsieurooppalaista tuhon politiikkaa noudattavaa ketjua, vaikka mahdollisuus olisi toimia täysin toisella tavalla. Mikään maailman laki ei pakota Suomea ottamaan vastaan itselleen haitallista maahanmuuttoa, joka on jo tähän mennessä todistanut olevansa katastrofaalista talouden kannalta ja äärimmäisen vaarallista turvallisuuden näkökulmasta.

Lopuksi kysymys vastuulliseksi itseään väittävälle medialle, miksi markkinoitte olevanne vastuullisia, miksi ette vain yksinkertaisesti ole sitä [vastuullisia]?