Parivaljakko Li Andersson – Jussi Halla-aho välinen keskustelu sujui poliittisesti ajatellen ennakko-odotusten mukaisesti Marja Sannikan ja Sanna Ukkolan luotsaamassa viihdeohjelmassa (14.9.2018).
Vastakkain olivat utopistista internationalismi-sosialismia edustava Andersson ja sisäistä (Suomi-) solidaarisuutta painottava, jalat maassa -realismia edustava Halla-aho.
Siinä missä Andersson halasi koko maailmaa eikä piitannut siitä, kuka lystin maksaa ja miten maksaa, Halla-aho esitteli realismiin perustuvan kantansa, jonka [kannan] noudattaminen takaisi kaikille suomalaisille (ja ruotsalaisille ja tanskalaisille ja saksalaisille jne.) hyvän yhteiskunnan.
Historiaa tuntevan ihmisen ei ole vaikea oivaltaa kumman kantaa suomalaisten järisyttävän enemmistön pitäisi edustaa, jos kansakunta haluaa ylipäätään säilyttää olemassaolonsa.
Li Anderssonin edustama internationalismi on kaikkien maailman sosialistien ”kattoaate”, joka tähtää rajattomaan maailmaan. Päämäärän saavuttaminen on mahdollista vain yhteiskunnallisessa asetelmassa, jossa ihmiset ajattelevat samansuuntaisesti kaikista merkittävistä asioista.
Lopullisessa internationalistisessa maailmanvaltiossa ylintä valtaa käyttäisi ”maailmanhallitus”.
Kuten jokainen järjissään oleva ymmärtää, internationalismin päämäärän mahdollisesti toteutuessa on pieni ihminen entistä pienempi ja avuttomampi vallankäyttäjien mielivallan edessä.
Jokainen internationalismia tarjoileva sukupolvi unohtaa ideologisessa kiimassaan ihmiseen liittyvän inhimillisen totuuden, jonka mukaan internationalismi ei tule koskaan valtaamaan maailmaa, jossa merkittävä osa ihmisistä uskaltaa ajatella omilla aivoillaan.
Neuvostoliitto yritti yhdenmukaistaa kansalaistensa ajattelua ja nyt EU pyrkii päämääräänsä samantyyppisellä metodilla saaden massiivista tukea vasemmalle kallellaan olevalta medialta. Euroopan unionissa suositaan enenevässä määrin sensuuria, kirjoituskieltoja ja käräjillä istumista vain siksi, että ihmiset ajattelevat ”väärin”.
Politiikassa alueiden hallintaan ja / tai valtaamiseen pyritään monin tavoin. Päälinjana voidaan pitää
1) suostuttelua ja neuvottelua,
2) taloudellista pakottamista, erilaisia sanktioita, joiden avulla vastahankaiset pyritään samaan polvilleen,
3) muunlaista pakottamista ja väkivaltaa, joka tarkoittaa äärimmilleen vietynä sotaa.
Nykypäivän internationalistit toimivat kuten entisajan sosialistit. Ideologian päämäärän, rajattoman maailman tavoitteluun, johon pyritään a) valehtelemalla, b) omia lakeja ja sääntöjä rikkomalla sekä c) pakottamalla ja uhkailemalla, on siirrytty EU:n johdossa jo aika päiviä sitten.
Anderssonin ja Halla-ahon keskustelussa kiintyi huomio erityisesti kahteen asiaan:
1) edellä mainittuun, Anderssonin edustamaan utopistiseen internationalistiseen ajatteluun, "maailmanhalaukseen", ja
2) siihen, että todellisuudessa yhtä lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet ovat internationalistisen ajattelun suhteen Anderssonin linjalla, hylkäämässä kansallisvaltioon perustuvan sisäisen solidaarisuuden politiikan, jonka lippua pitävät korkealla ainoastaan perussuomalaiset poliitikot.
Internationalismia edustavat väittävät aina ajavansa parempaa demokratiaa ja puhuvat toistuvasti eriarvoisuudesta ja syrjäytymisestä painottaen samalla ”kaikkien mukaan ottamista”.
Tosiasiassa internationalismi on elitistien aate, jonka oivaltaa, kun miettii sosialistivaltioiden valtarakenteita.
Internationalismin tavoittelu ei ole tuonut yhteenkään valtioon vaurautta JA vapautta, vaan aivan päinvastoin, useimmissa sosialistivaltioissa kansalaisten olot ovat kurjat eikä vapaudesta, ajattelun ja / tai tekemisen, kannata edes puhua.
Sosialismi on jaetun kurjuuden aate, jolla ei ole mitään tekemistä vapauden kanssa, kun tarkoitetaan kansalaisten aitoa vapautta. Eliitti sen sijaan porskuttaa ja voi hyvin.
Yllä kerrotut asiat huomioon ottaen on vaikea ymmärtää, miksi suomalaiset keskusta-oikeistolaiset puolueet ovat langenneet sosialistisen harhaopin pauloihin.
Olisiko eräänä merkittävänä syynä sosialistien ja islamin edustajien usein historiassa ja nykyisyydessä käyttämä sana ”rauha”?
Sosialistit ovat aina väittäneet edustavansa rauhan aatetta, islamin edustajat puolestaan rauhan uskontoa. Historian faktat kertovat aivan päinvastaisia asioita.
EU:n kannattajat mainostavat rauhaa yhtenä merkittävimmistä tekijöistä, jota unioni on pystynyt ylläpitämään ja ”luomaan”.
Kun katsoo läntiseen Eurooppaan, ei voi ymmärtää miksi EU-fanaattiset puhuvat rauhasta samaan aikaan, kun ovat tuottaneet maanosaan satoja tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä kulttuureista, joiden edustajilla ei ole pienintäkään halua sopeutua länsimaiseen yhteiskuntaan.
Eivätkö poliittiset johtajat ymmärrä millaiseen lopputulemaan internationalistinen politiikka tulee jälleen johtamaan, jos radikaalia suunnanmuutosta ei tehdä välittömästi.
Eihän voi olla niin, että kaiken taustalla kummittelee joku taho, joka ajaa tietoisesti väkivallan politiikkaa, jonka loppupisteenä on perinteinen sota tai uusimuotoinen, Lähi-idästä tuttu krooninen kaupunkisota Euroopan eri kolkissa?
Turvattomuuden, tosiasiallisen tai pelkän tunteen, kasvu on merkki siitä, että kantaväestö kokee asioiden kehittyvän täysin väärään suuntaan.
Kansalaisten turvattomuuden tunteen kasvu perustuu realismiin. Kun kotiseudun kaduilla ei voi enää kulkea vilkuilematta toistuvasti olan yli, kun tietyntyyppiset jengit pulpahtelevat säännöllisesti esiin, kun kansakunta kokee terrori-iskun ja tunnistaa naisrauhan katoavaisuuden ulkomaalaisten toteuttamien raiskausten määrän järkyttävän kasvun myötä, pitäisi kehitykseen reagoida päättäväisesti ja riittävällä volyymilla.
Ikävä kyllä, Suomen eduskunnassa istuu aivan liikaa Li Anderssonin kaltaisia maailmaa halaavia utopisteja sekä taloudellisista pikavoitoista haaveilevia ahmatteja, joille elämän ainoaksi johtotekijäksi on muodostunut rahankeruu hinnalla millä hyvänsä.
Anderssoneja ja ahneita ei kiinnosta tavallisen suomalaisen tila, heille ideologia tai ahneuden avulla hankittu omaisuus määrittävät elämän arvon.
Ehtiikö Suomi tulevina vuosina liian pitkälle ”Ruotsin tiellä”, sen päättävät kansalaiset kaikissa seuraavissa vaaleissa. Rehellisesti on sanottava, että pahalta näyttää.
Petteri Orpo ja Kai Mykkänen naisten ja tasa-arvon asialla?
ma 24.09.2018 20:15 Blogit
Sosialidemokraattien (SDE) suosio jyrkässä laskussa Virossa
ma 23.04.2018 13:07 Blogit
Oldies but goldies, 13, Tony Halme ja punavihreä hiljaisuus
pe 22.09.2017 14:08 Blogit
Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.
Kirja-arvio: Pilvikädet, M.A. Meretvuo
to 13.12.2018 23:30
Sananvapaus on uhattuna Suomessa
to 06.12.2018 13:01
Anna-Liina Kauhanen ja looginen itsestäänselvyys
to 13.12.2018 23:41
Tapahtuneiden tosiasioiden edessä
ma 10.12.2018 23:34
Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"
pe 07.12.2018 05:29
Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18
Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13
Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa
su 09.12.2018 15:21
Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44
Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?
pe 24.08.2018 09:42
Viimeinen blogi vapaan sanan hautajaiset USARISSA?
to 13.12.2018 23:46
Itsekkyyden naamiaiset
ma 02.07.2018 00:54
Viimeisen muurin takana on totuus
ke 14.02.2018 10:55
Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys
to 20.09.2018 16:44
Facebook ja sananvapaus - mahdoton yhtälö?
to 13.12.2018 19:52
Ilmastokiima
pe 14.12.2018 12:26
Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53
Yle asennekasvatuksen asialla
to 23.08.2018 14:57
Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin
la 08.12.2018 18:28
Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla
pe 27.04.2018 12:59
Kokonaisuuden hahmottaminen
ti 17.10.2017 12:43
Vanhoja kirjoja
to 13.12.2018 23:43
Taas se Impivaara
ma 06.08.2018 22:40
(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)