Perussuomalaiset saivat Halla-ahon ilmoituksen mukana aidon muutosvaihtoehdon, jonka myötä puolueella on mahdollisuus kasvaa Suomen suurimmaksi.

Olen tuntenut elämäni varrella kymmeniä poliitikkoja, mutta toista yhtä luotettavaa ja positiivisesti perinteisestä poliitikosta poikkeavaa kuin Jussi Halla-aho en ole koskaan aiemmin kohdannut.

Ensin hiukan historiaa.

Asuin Espanjassa keväällä 2004, kun muslimit iskivät Madridissa. Terrori-iskussa kuoli 191 ja loukkaantui 2 050 ihmistä. Palomiehenä toiminut naapurini osallistui pelastustöihin yhtäjaksoisesti yli vuorokauden ajan. Hänellä oli vankka mielipide iskun tekijöistä ja heidän edustamastaan kultista, mutta jätän sen painokelvottomana kertomatta.

Terrori-iskun jälkeisinä viikkoina ja kuukausina Espanjassa elettiin tiukan kontrollin aikaa. Asuinpaikkani lähin tunnettu kaupunki oli rannikolla sijaitseva Cartegana, jonka vanhan keskustan kujilla liikuskeli ennen iskua runsaasti Pohjois-Afrikasta laittomasti Espanjaan tulleita tummia miehiä.

Madridin junapommien jälkeen tummien pummien lauma katosi kuin taikaiskusta. Ainoatakaan ei näkynyt edes sataman alueella, joka oli heidän toinen suosikkipaikkansa.

Poliisit kiertelivät iltaisin taajamissa tutkimassa tyhjiä liikehuoneistoja, kulkijoilta kysyttiin henkilöpapereita ja kaupunkien ulosmenoteille suuntaavat autot pysäytettiin ja sisätilat tutkittiin.

En nähnyt koskaan kenenkään tekevän vastarintaa tai ryhtyvän edes väittelemään poliisien kanssa. Syynä lienee se, että Espanjan poliisi toimii usein melko ripeästi ja kysyy vasta sen jälkeen, miksi kysymyksiin vastaaminen tai papereiden näyttäminen tuottaa hankaluuksia.

Suomalainen neuvottelutaktiikka, jossa maanitellaan ja jaaritellaan, ei ole hyvä tapa, kun turvallisuusuhka on korkealla tasolla.

Muslimiterroristien tekemä Madridin pommi-isku nousi mieleen, kun pari vuotta sen jälkeen keskustellessani aiheesta poikani kanssa, hän kysyi tiedänkö henkilöä nimeltä Jussi Halla-aho. Vastasin etten tiennyt, jolloin poika kehotti tutustumaan.

Luettuani internetistä Halla-ahon kirjoituksia ja kansalaisten kommentteja, kirjauduin vastikään avatun Hommaforumin jäseneksi. Halla-ahon tekstit avasivat jo raollaan olleet silmäni apposen ammolleen.

Samaan aikaan, kun Hommaforumilla kerrottiin faktoja monikulttuurisuuden tuhovoimasta, maalasi valtamedia suomalaisille kauniita kuvia monikulttuuriyhteiskunnan rikkaudesta ja hyödyllisyydestä.

Mediassa oltiin monikulttuurisen yhteiskunnan ihanuudesta niin yksituumaisia, että ensimmäistäkään poikkipuolista sanaa ei esitetty.

Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen totesi vuosia sitten hälytyskellojensa alkavan soimaan, jos jostain asiasta vallitsee täydellinen yksimielisyys mediassa. Ruokanen on kellojensa kanssa oikeassa, vaikka hän ei taida kuulua maahanmuuttokriittisiin.

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa suurelle yleisölle melko tuntematon Halla-aho keräsi 2977 ääntä, joka oli reilu 20 prosenttia perussuomalaisten listan kaikista äänistä. Toiseksi eniten ääniä saaneen lukema oli 912. Halla-ahon suosion nosteessa perussuomalaiset sai neljä edustajaa Helsingin kaupunginvaltuustoon. Edelliskaudella puolueella oli vain yksi valtuutettu.

Jussi Halla-ahon vaalimenestyksen seurauksena media heräsi toden teolla. Marginaali- ja muoti-ilmiönä pidetyn Halla-ahon oli aiemmin oletettu katoavan historian hämärään tähdenlentojen tavoin.

Valtamedian ja punavihreiden poliitikkojen herjauskiima kuljetti kuitenkin Halla-ahon valtakunnanjulkkikseksi. Median sekä erityisesti punavihreiden naisten ja feministimiesten toiminta aiheutti efektin, joka on toiminut toistuvasti Halla-ahon poliittisen näkyvyyden ja viestinnän eduksi.

Monien rankkojen vaiheiden jälkeen Halla-aho sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa suuren äänisaaliin, 15 074 ääntä, jolla hän oli koko maan kuudenneksi eniten ääniä saanut ehdokas.

Erikoista Halla-ahon vaalikampanjassa oli, että sen rahoitukseen osallistui 910 yksityistä henkilöä, jotka lahjoittivat yli 60 000 euroa vaalityöhön.

Olin mukana Halla-ahon pienessä, mutta pippurisessa kampanjatiimissä, josta ei intoa puuttunut. Ryhmässä oli vain viisi henkilöä, Halla-ahon lisäksi Matias Turkkila ja minä sekä kaksi superammattilaista, toinen graafikko ja toinen nettimarkkinoinnin osaaja, joista kumpikaan ei halua nimeään julkisuuteen. Ainoa puolueaktiivi oli Turkkila, kaikki muut ryhmän jäsenet olivat puolueisiin sitoutumattomia maahanmuuttopolitiikasta huolestuneita kansalaisia.

Eduskuntatyö ei alkanut kovin ruusuisesti, sillä sdp:n edustajat käyttivät kaikki keinonsa ja onnistuivat kampeamaan Halla-ahon pois hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Apuna painostuksessa demarit käyttivät mediassa toimivia tovereitaan.

Halla-aho oli koko eduskuntakautensa ajan median vihakirjoitusten ja -puheiden kohteena, mutta poliitikon linja ei muuttunut. Sen sijaan maine tinkimättömänä ja älykkäänä henkilönä kasvoi jatkuvasti samalla, kun yhä useampia kansalaisia alkoi ihmetyttää voiko kukaan olla niin paha ihminen, että toimittajat katsovat oikeudekseen sättiä häntä päivästä toiseen.

Epäuskon vallattua mielen, moni ryhtyi lukemaan Halla-ahon Scriptaa. Säännönmukainen seuraus tutustumisesta oli ihmetys siitä, kuinka valheellisen ja väärän kuvan valtamedia on muokannut Halla-ahosta.

Median vihakirjoitukset, erityisesti Yleisradion ja Helsingin Sanomien törkeä käytös siivittivät Halla-ahon vuonna 2014 Suomen toiseksi korkeimmalla äänimäärällä, 80 772, Euroopan parlamentin jäseneksi.

Perjantaina 30.12.2016 Jussi Halla-aho kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa olevansa mahdollisesti ehdolla perussuomalaisten puheenjohtajavaalissa kesällä 2017.

Valtamedian negatiivissävytteinen spekulaatio alkoi välittömästi. Vanha tuttu sävel alkoi soida: ”Jos Halla-aho valitaan, puolue hajoaa” tai ”Halla-aho aiheuttaa hallituskriisin” tai ”Halla-aho edustaa monomaanisesti vain yhtä asiaa”.

Yhtä aikaa Halla-ahon vaarallisuuden toitottamisen kanssa media aloitti silmiinpistävän Soini-hypetyksen.

Vanha sanonta, ”karavaani kulkee ja koirat räksyttää”, pitää jälleen kutinsa, sillä kesäkuussa 2017 perussuomalaisilla on mahdollisuus valita Jussi Halla-aho puheenjohtajakseen.

Halla-ahon viestistä voi päätellä hänen olevan muutoksentekijä, joka pyrkii luomaan perussuomalaisista todellisen vaihtoehdon poliittiselle kentälle.

Muutos tarkoittaa esimerkiksi parempaa jäsenistön kuulemista, demokraattisempaa päättämistä, moniäänisempää toimintakulttuuria ja hallitusohjelmassa jo aiemmin sovittujen maahanmuuttopoliittisen asioiden toimeenpanon nopeuttamista.

Mahdollista on tietysti myös hallituksen hajoaminen, jos kokoomus ja keskusta eivät suostu edistämään aiemmin hallitusohjelmassa sovittuja maahanmuuttopoliittisia tavoitteita.

Jos Halla-aho valitaan, kiihkeimpien kannattajien on hyvä muistaa, että muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Hold your horses eli mielen malttia tarvitaan.

Ei kuitenkaan pidä mennä asioiden edelle, sillä yksittäinen kirjoittaja tai yksikään media ei valitse perussuomalaisten puheenjohtajaa vaan sen tekee puolueen jäsenistö.

Suomalaisten enemmistö on odottanut ja toivonut Eurooppaa ja Suomea myllertävään kansainvaellukseen muutosta jo pitkään.

Muutos vaatii oikeat tekijät, joten perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokouksessa on pelissä myös Suomen tuleva suunta, jonka soisi edustavan linjaa, jossa oma kansa on ykkönen.