MTV3 kertoi yhdessä ja toisessa uutisessa, että sen vaalikoneen perusteella Laura Huhtasaaren näkemykset vastaavat presidenttiehdokkaista parhaiten suomalaisten ajatuksia. Hänen kanssaan eniten samanmielisiä oli noin 40 prosenttia vastaajista.

Huhtasaaresta poiketen presidentti Sauli Niinistön vastaukset sopivat parhaiten yhteen vain kymmenen prosentin kanssa. Toisena - ja kaukana Niinistön edellä - oli yllättäen demareiden Tuula Haatainen 25 prosentillaan.

Uutinen on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä sen ja gallup-kyselyiden välillä on huutava ristiriita. Esimerkiksi viimeinen Ylen julkaisema kannatuskysely lupasi Niinistölle peräti 80% kannatuksen kun Huhtasaari joutui tyytymään neljän ja Haatainen kahden prosentin kannatukseen.

Ristiriidan syitä pohtiessani löysin ainakin neljä mahdollista selitystä. Esitän ne seuraavassa lyhyesti perustellen.

Ensimmäinen selitysehdotukseni on mediavalta.

Kuten hyvin tunnettua, ei lehdistömme käsittele Perussuomalaisia silkkihansikkain, vaan pyrkii demonisoimaan sen äärioikeistoksi. Koska kyseisellä nimityksellä - tai pikemminkin sellaiseksi kutsutulla kansallisella äärivasemmistolla - on huono kaiku, ei puolueen ehdokaskaan kiinnosta monia äänestäjiä.

Haataiselle taas ei ole löytynyt ainakaan suurimmista medioistamme juurikaan palstatilaa. Tähän vakuttanee se, että hänelle aukesi ehdokkuus vasta ns. raskaan sarjan demarivaikuttajien kieltäydyttyä. Näkymättömyydestä on tunnetusti aika vaikea tehdä kampanjaa.

Toinen selitysehdotukseni on sovinismi.

Jos olisin feministi, ehdottaisin ilman muuta, että kannatuslukemissa näkyy suomalaisten sovinismi, eivätkä he siksi halua kannattaa Huhtasaarta tai Haataista. Epäilen kuitenkin, että Tarja Halosen valinnan jälkeen tämän vaihtoehdon todennäköisyys taitaa olla aika vähäinen. Otin sen kuitenkin tässä esille siksi, että näin pääsemme kolmanteen vaihtoehtoon.

Kolmas selitysehdotukseni on nimittäin Halosen kauden toistumisen pelko.

Tästä kirjoitin jokin aika sitten erillisen blogikirjoituksen. Siinä totesin, että "Niinistön korkeassa kannatuksessa näkyvät myös Tarja Halosen kauden opetukset. Koska Niinistö on hoitanut tehtävänsä kohtuullisen hyvin, kuten HS:n toimittajakin jutussaan totesi, halutaan häntä kannattamalla varmistaa, ettemme saa kansakuntamme keulakuvaksi uutta kävelevää katastrofia."

Tämän seurauksena sen enempää Huhtasaari kuin Haatainenkaan eivät saisi ihmisten parissa juurikaan kannattajia, vaikka itse kävelevällä katastrofilla ei tarkoitettaisikaan heitä itseään. Uskon kuitenkin, että tämä selitys liittyy enemmän Huhtasaaren kuin Haataisen potentiaalisiin äänestäjiin. Näin siksi, etten usko demareiden edelleenkään ymmärtävän viimeisen oman presidenttinsä kauden katastrofaalisuutta.

Neljäs selitysehdotukseni on Huhtasaaren uskonnollinen maailmankuva.

Tästäkin pelkästään Huhtasaareen liittyvästä selityksestä olen kirjoittanut jo aiemmin. Totesin tuolloin, että "Huhtasaaren tietämättömyys/ymmärtämättömyys tieteellisestä tiedosta estää hänen äänestämisensä minkäänlaisissa vaaleissa."

Uskon evoluution kieltämisen estävän monia rationaalisia ihmisiä - ja sellaisiahan suomalaiset yleisesti ottaen ovat - ottamasta Huhtasaarta vakavasti, vaikka tämän poliittiset kannat sinänsä vastaisivatkin heidän omia näkemyksiään. Nähtäväksi jää, pääseekö Huhtasaari tästä itse aiheuttamastaan stigmasta yli näissä vaaleissa.

Viides selitykseni on perussuomalaisten toistuvat tonttuilut.

Tarkoitan esimerkiksi monien puolueen aktiivitoimijoiden (esimerkki) paljon julkisuutta saaneita toilailuja. Vaikka ne ovatkin yksittäisten ihmisten törttöilyjä, pitää - ensimmäiseen vaihtoehtoon liittyen - lehdistömme huolen, että ne tulevat kaikkien tietoon.

Siksi olen usein kirjoittanut, että näiden usein maahanmuuttajakriittisten ihmisten käytöksestä ei ole kuin haittaa heidän ajamalleen poliittiselle agendalle. Ja juuri tällä hetkellä aina moitteettomasti käyttäytyneelle Laura Huhtasaarelle.
 

* * *

Lopuksi on todettava, että vaikka Huhtasaari tai Haatainen eivät saisikaan kuin parin prosentin kannatuksen, saavat he kuitenkin vaalitilaisuuksien ja etenkin TV:n vaalikeskustelujen kautta paljon näkyvyyttä itselleen ja ajamilleen - kansan ison osan näkemystä vastaaville - asioille. Siten molemmat pystyvät nostamaan sekä omaa poliittista uraansa, että puolueensa kannatusta.

Etenkin perussuomalaisten kannalta puolueen nykyistä valtavirtaa edustavan Huhtasaaren näkemysten suosio on rohkaisevaa ja viittaa siihen, että heidän puolueensa on Halla-ahon johdolla asettunut kiistatta kansan tahdon ajajaksi. Ehkä vielä paremmin ja ainakin uskottavammin kuin Soinin aikana koskaan.

Siksi puolueen on hyvä lähteä rakentamaan tulevaisuuttaan oman aatemaailmansa pohjalle. Onhan varsin todennäköistä, että viimeistään eduskuntavaaleissa kansa löytää omat aatteensa myös äänestyspaikalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidenttiehdokkaidemme arvot punertavat
Sauli Niinistön suosio ja kävelevä katastrofi
Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus