Suomen hallitus on lähdössä rahoittamaan Etelä-Eurooppaa niin sanotun elvytysrahaston muodossa, vaikka osa oppositiosta ja jopa itse hallituspuolueiden edustajista on sitä vastaan. Jos ja kun lähdemme mukaan, syntyy meille suomalaisille nettovastuita yhteensä 3,4 miljardia euroa, josta noin puolet on lahjarahaa saajamaille eli varmasti toteutuvaa maksuosuutta. Se tarkoittaa reilua 600 euroa per kansalainen, josta 300 euroa puhtaana lahjoituksena.

Pakettia on Suomessa perusteltu sillä, että EU:n ongelmamaiden talouden ylläpitäminen on eduksi meidän vientiteollisuudellemme. Siksi on mielenkiintoista seurata, miten nämä maat käyttävät rahojaan.

Yksi suurista saajamaista tulee olemaan Kreikka, jonka osuus alkuperäisen suunnitelman mukaan on yli 30 miljardia euroa. Sillä se sijoittuu avunsaajien listalla viidenneksi - ja väkilukuun suhteutettuna vieläkin korkeammalle.

Eilen saimme ensimakua helleenien prioriteeteista. He nimittäin ovat päättäneet ostaa 18 ranskalaista Rafale-hävittäjää ja rekrytoida 15 000 uutta sotilasta armeijaansa. Hankinnan hintaa ei asiasta kertoneessa uutisessa kerrottu, mutta Suomen 60 hävittäjän hankintaan on varattu 10 miljardia ja niiden elinkaarikustannuksiksi arvellaan Wikipediassa 25 - 40 miljardia euroa. 

Tästä suoraan laskien Kreikan 18 hävittäjän hankinnat Ranskasta kustantaisivat noin kolme miljardia ja kokonaiskustannuksena 7,5 - 12 miljardia euroa. Ja tämän päälle siis vielä 15 000 sotilaan palkkakulut - jotka tekevät 5 000 euroa/kk kokonaiskustannuksen mukaan laskettuna hiukan vaille miljardin per vuosi.

Minulle on epäselvää, millä tavalla tällainen kreikkalaisten varainkäyttö edesauttaa suomalaisen vientiteollisuuden ponnisteluja valuutan hankkimiseksi maallemme. Samoin olen ymmälläni siitä, miten vientiteollisuuttamme auttaa se, että italialaiset päässevät tulevaisuudessa nykyistä nuorempina eläkkeelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Euroopan Federalistinen Unioni
Onko Kreikan kriisi nyt ohi?