Ranskassa tapahtui jälleen islamin motivoima terrori-isku. Siinä 18-vuotias moskovalaissyntyinen henkilö tappoi opettajan, joka oli kertonut koulussa ilmaisunvapaudesta. Opetusvälineenä oli pilakuva Muhammedista ja opettaja oli ennen sen näyttämistä antanut muslimeille luvan poistua luokasta, jotta hän ei loukkaisi heidän tunteitaan.

Murhan jälkeen poliisi ampui tekijän kuolleeksi, mutta se ei palauta murhattua opettajaa henkiin. Tämä saattaa herättää tyytyväisyyttä joissakin piireissä. Siitä huolimatta Ranskan poliittinen johto on yksiselitteisesti tuominnut teon. 

Presidentti Macron vetosi kansansa yhtenäisyyteen sanomalla, että "sananvapauden vastustaminen ja siihen liittyvä väkivalta eivät tule voittamaan. He eivät tule jakamaan meitä."

Entinen presidentti Francois Holland puolestaan sanoi, että "enemmän kuin koskaan, meidän on oltava yhtenäisiä barbaarisuuden ja sananvapauden vastustamisen edessä." Charlie Hebdo -lehti puolestaan julkaisi näkemyksensä, jonka mukaan "vain poliittisen vallan päättäväisyys ja kaikkien solidaarisuus voi kukistaa tämän fasistisen ideologian".

Siinäpä se sitten olikin. Puhetta riittää, mutta tekoja paljon vähemmän. Macron, Hollande tai edes Charlie Hebdo -lehden toimitus eivät asettaneet pienintäkään vastuuta maan muslimeille tai heidän johtajilleen islamistisen väkivallan lopettamiseksi. Eivätkä varsinkaan tehneet esitystä "fasistisen ideologian" potentiaalisten kannattajien maahantulon vähentämisestä tai heidän palauttamisestaan kotimaihinsa.

Mahdotontahan se tietenkin olisikin, koska Ranskan väestöstä on Wikipedian mukaan noin 5-10% muslimeita. Se tarkoittaa 3,3 - 6,6 miljoonaa ihmistä, jotka tunnustavat samat uskonnolliset perusprinsiipit kuin tässä puheena oleva terroristikin. Ja joista merkittävä osa on valmiita väkivaltaan kokiessaan tunteitaan loukatun.

Jos ja kun ruotsalaisen yhteiskunnan vähittäinen sortuminen paljolti islamilaisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksena ei kelpaa maamme hallitukselle varoitukseksi lepsun turvapaikkapolitiikan riskeistä, kelpaisiko sellaiseksi "ranskalainen" islamismi? Eli voisiko maatamme johtava viisikko yrittää ymmärtää niitä perimmäisiä syitä, miksi Ruotsissa on niin paljon räjäytyksiä, ampumisia, raiskauksia ja tuhopolttoja ja Ranskassa islamistisia terrori-iskuja. Sekä tehdä asian käsitettyän Suomen maahanmuuttopolitiikkaan sellaisia muutoksia, joilla samankaltainen kehitys meidän kotimaassamme kävisi mahdotomaksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa
Strasbourgin tapaus saattoi pelastaa Macronin
Macronin hallitus toimii, vaikka taakka on Suomea pienempi