Tuore selvitys: Pakkoavioliitot rantautuvat Suomeen turvapaikanhakijoiden mukana

Tyypillisesti yhteys kulttuurisiin tekijöihin ja kunniaan liittyviin väkivaltakysymyksiin

Kotimaa to 19.10.2017 10:28

Pakkoavioliittojen määrästä ei ole Suomessa tarkkaa tietoa eikä virallisia tilastoja, mutta "ilmiö" on todellisuutta yhtä lailla Suomessa kuin muualla Euroopassa, oikeusministeriön tiedotteessa todetaan.

Pakkoavioliitto koskettaa ennen kaikkea nuoria naisia ja tyttöjä ja sillä onkin, kuten myös lapsiavioliitoilla, usein tyypillisesti yhteys kulttuurisiin tekijöihin ja tätä kautta myös kunniaan liittyviin väkivaltakysymyksiin.

Pakkoavioliittoja solmitaan kuitenkin myös muista kuin kulttuuri- ja kunniakäsityksiin liittyvistä syistä. Taustalla voivat vaikuttaa muun muassa turvapaikanhakijoiden oleskeluluvan saamiseen liittyvät tai taloudelliset syyt.

Nämä kaikki käyvät ilmi "Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa" -selvityksestä, jonka Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti laati oikeusministeriön pyynnöstä.

Selvitys perustuu asiantuntijakeskusteluihin sekä poliisi- ja tuomioistuintilastoista poimittuun asiakirja-aineistoon. Yhteensä 18 eri asiantuntijatahoa valikoituivat mukaan sillä perusteella, että pakkoavioliittoihin liittyvien asioiden tiedettiin kuuluvan ko. tahon työnkuvaan tai toimivaltaan tai toimijalla arvioitiin muutoin olevan kokemusta ilmiöstä.

Selvityksessä huomautetaan, että länsimaissa vapaaehtoisuutta ja tasa-arvoa pidetään jo niin itsestään selvinä avioliiton solmimisen lähtökohtina, ettei avioliittoon pakottamista pidettäisi edes mahdollisena.

Vaikka Suomen rikoslaista (39/1889) ei löydy rikosnimikettä avioliittoon pakottaminen, teko voisi tulla meillä rangaistavaksi ihmiskauppana (RL 25:3), törkeänä ihmiskauppana (RL 25:3a) tai pakottamisena (RL 25:8). Rangaistavaa on paitsi varsinainen pakottaminen, myös henkilön luovuttaminen, kuljettaminen, vastaanottaminen ja majoittaminen hänen saattamisekseen pakkoavioliittoon.

"Rikoslainsäädäntöä täydennettiin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan kansainvälisen ns. Istanbulin sopimuksen voimaanpanon yhteydessä siten, että rikoslakiin lisättiin nimenomainen maininta pakkoavioliitoista. Tällä saatiin parannettua naisten oikeuksia rikoslain puitteissa, mutta pakkoavioliittojen estämiseksi tarvitaan muitakin keinoja kuin rikoslakia", ministeri Häkkänen muistuttaa.

Koska oikeus avioitua haluamansa kumppanin kanssa tai olla kokonaan avioitumatta on turvattu ihmisoikeutena, avioliittoon pakottaminen on aina myös ihmisoikeusloukkaus.

Selvityksen mukaan ihmisoikeusloukkauksena pakkoavioliittoihin liittyvä suojeluvelvoite on yksiselitteisesti valtiolla.

"Pakkoavioliitoilla poljetaan naisten oikeuksia ja puututaan yksilön perustuslailliseen oikeuteen elää vapaata elämää. Avioliittoon pakottaminen on rikos, jolle ei tule osoittaa yhtään ymmärrystä Suomessa", toteaa oikeusministeri Antti Häkkänen tiedotteessa.

Selvityksen mukaan on useita syitä, joiden vuoksi rikokset eivät tule edes poliisin tietoon. Avioliittoon pakottaminen tapahtuu tyypillisesti läheis- tai luottamussuhteessa. Kynnys tehdä rikosilmoitusta lähiomaisesta ja perhe tai sukuyhteisön menettämisen pelko estävät usein uhrin oma-aloitteista hakeutumista viranomaisten tai tukipalveluiden pariin.

Tieto pakkoavioliitosta tai sitä koskevasta epäilystä voi tulla järjestöön tai viranomaiselle uhrilta itseltään, tämän läheiseltä tai esimerkiksi toiselta viranomaiselta. Useat haastatelluista asiantuntijoista nostivat esille toisen asteen oppilaitokset ja niissä toimivat eri alojen ammattilaiset (opettajat, terveydenhoitajat, psykologit ja kuraattorit) tahoina, jotka ovat useimmin yhteydessä pakkoavioliittoon liittyvistä asioista.

Toinen keskeinen toimija, jonka työssä pakkoavioliitot tulevat Suomessa näkyviksi, on lastensuojelu. Selvityksessä tuli esille myös lastensuojelussa herännyt huoli silpomistapauksista.

Selvityksen mukaan myös Maahanmuuttovirastolla on keskeinen rooli pakkoavioliittojen tunnistajana. Viraston mukaan erilaisia pakkoavioliittotilanteita tulee esille niin turvapaikkapuhutteluissa kuin perheenyhdistämistilanteissa.

Merkille pantavaa on se, että vaikka pakkoavioliitot ovat jo tuttuja suorittavassa ja valvovassa viranomaistyössä sekä järjestöjen toiminnassa, pakkoavioliitot ja niihin liittyvät ongelmat eivät selvityksen mukaan näyttäisi juurikaan olevan ajankohtaisia "ilmiön kannalta" keskeisissä ministeriöissä.

Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan ”pakkoavioliittoihin liittyvä problematiikka ei ole Suomessa ollut opetussektorin asia. Oppilaitoksista ei ole tullut yhteydenottoja tähän asiaan liittyen, ei ministeriöön eikä opetushallitukseen tai opettajien ammattijärjestöön (OAJ)”.

Myöskään sosiaali- ja terveysministeriössä, jonka vastuulla on muun muassa lastensuojelu sekä turvapaikanhakijoiden terveydenhuolto, ei saadun viestin perusteella työskennellä kovin aktiivisesti pakkoavioliittojen parissa eivätkä pakkoavioliitot olleet tuttuja myöskään THL:n turvapaikanhakijoista vastaaville asiantuntijalääkäreille.

Tilanne onkin ristiriidassa sen kanssa, että pakkoavioliitot tulevat usein näkyviksi turvapaikka- ja perheenyhdistämisasioissa, toisen asteen oppilaitoksissa ja lastensuojelussa.

Kontaktoiduista kolmesta ministeriöstä (UM, STM ja OKM) ainoastaan ulkoministeriössä pakkoavioliitot näyttivät olevan aktiivisemmin esillä. Siellä pakkoavioliittojen kanssa työskennellään muun muassa silloin, kun vastoin tahtoaan ulkomaille naitettua Suomen kansalaista pyritään palauttamaan takaisin maahan. Selvityksen mukaan vaikutti siltä, että ulkoministeriössä ainakin yksittäisillä virkamiehillä on jo kokemusta ja valmiuksia pakkoavioliittoihin liittyen.

Selvityksessä kiinnitetään huomiota myös siihen, että avioliittoon pakottaminen ei yleensä johda rikosprosessiin.

Selvityksen asiakirja-aineisto vahvisti sen ennakko-oletuksen, että rikosprosessissa pakkoavioliitot ovat edelleen lähes täysin vieras ilmiö. Näyttäisi siis siltä, että pakkoavioliittoja koskevat jutut tai niitä koskeva tieto ei etene viranomaiskoneistossa.

Oikeusministeri Häkkäsen mielestä rikosten ilmoittamiseen tulee kannustaa, sillä vain sitä kautta niihin voidaan kunnolla puuttua.

Erityisen huomioitavaa selvityksessä on myöskin se, että haastateltavat eivät useinkaan halunneet nimetä määrättyjä maantieteellisiä alueita, yhteiskuntia tai kulttuureja, joilta tulevia ihmisiä pakkoavioliitot koskevat. He pikemminkin korostivat vaan sitä, että on syytä puhua pakkoavioliitoista "ilmiönä", ei tietystä ihmisryhmästä, kulttuurista tai uskonnosta.

Yksilöt ja perheet suhtautuvat kaikissa yhteisöissä joka tapauksissa avioliittoa ja perhettä koskeviin käsityksiin vaihtelevasti ja toiseksi kansalaisuuskysymyksessä on kuitenkin kyse lopulta siitä, mistä maista meille kulloinkin tulee ihmisiä. Siksi tällä hetkellä selvityksen mukaan esillä ovat erityisesti Syyria, Somalia, Afganistan ja Iran.

25-sivuisessa selvityksessä yritetään varovasti esittää, että pakkoavioliittoihin liittyvää problematiikkaa ei saa leimata tietyn tai tiettyjen ihmisryhmien ongelmaksi:

"Päinvastoin, jos/kun pakkoavioliitot yhdistetään kulttuurisiin tekijöihin ja uskontoon, vieraat kulttuurit voidaan nähdä entistä enemmän uhkana länsimaisille arvoille. Tällöin myös pakkoavioliittoja koskevaa sääntelyä saatetaan lähestyä pikemminkin vähemmistöjen kontrolloinnin kuin uhrin suojaamisen näkökulmasta."

Selvityksessä korostetaan, että haastateltavien mukaan pakkoavioliittojen erilliskriminalisointi olisi tärkeää, mutta "rangaistuslähtöiset" rikollisoikeudelliset keinot eivät poista ilmiötä. "Haluttuun lopputulokseen" selvityksen mukaan päästään vain yhdessä muiden "palvelupainotteisten" toimenpiteiden - koulutuksen, tiedon ja tuen - kanssa.

Haastateltujen näkemys oli, että vaikka yksittäisillä toimijoilla saattaa jo olla osaamista, yleisesti ottaen viranomaisilla ja ammattilaisilla on riittämättömät tiedot pakkoavioliitoista ja niihin puuttumisesta.

Selvityksessä painotetaan, että avioliittoon pakottaminen on nimenomaisesti kriminalisoitu monessa Euroopan maassa (esim. Norja 2003, Itävalta 2006, Belgia 2007, Tanska 2008, Saksa 2011, Sveitsi 2013 sekä Ruotsi ja IsoBritannia 2014) jossain määrin toisistaan poikkeavin lainsäädäntöteknisin ratkaisuin.

Itsenäistä kriminalisointia on perusteltu ennen kaikkea symbolisilla syillä: teon kriminalisointi viestii selvästi ja vastaansanomattomasti siitä, ettei avioliittoon pakottaminen ole missään olosuhteissa tai perusteilla hyväksyttävä. Usein on myös vedottu Istanbulin sopimuksen asettamiin vaatimuksiin.

Erilliskriminalisointia vastaan puhuvana seikkana on toisaalta tuotu esiin se, että pakkoavioliittojen kaltaisten, kulttuurisidonnaisten tekojen kriminalisointi voi leimata etnisiä vähemmistöjä, jotka ovat usein jo muutenkin altavastaajan asemassa yhteiskunnassa.

Selvitys antoi selviä viitteitä siitä, että pakkoavioliitot koskettavat Suomessakin siis lapsia ja kyse on pääsääntöisesti maahanmuuttajataustaisista lapsista.

Lapsiavioliitot ovat viime aikoina olleet Suomessa esillä erityisesti turvapaikanhakijoihin liittyvässä keskustelussa.

Hakijoiden joukossa on toisinaan aviopareja, joissa molemmat tai useammin toinen puolisoista on alaikäinen. Puolisoiden väliset ikäerot vaihtelevat ja voivat olla isotkin. Ongelmia liittyy niin avioliittojen tunnustamiseen kuin alaikäisen puolison asemaan vastaanottokeskuksissa.

Maahanmuuttovirasto on valmistelemassa alaikäisistä puolisoista omaa, kattavampaa ohjetta. Ohje valmistunee syksyn 2017 aikana.

Oikeusministeriössä selvitetään parhaillaan alaikäisten avioliittoa koskevien säännösten mahdollisia muutostarpeita. Selvitys valmistunee syksyn 2017 aikana.

Tytti Salenius to 19.10. 10:28

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03. 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03. 08:51

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03. 23:04

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02. 12:33

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02. 17:41

videot