Kirjoittaja on reservin majuri Raimo Hynynen

Vuosikausien suunnittelu on saatu päätökseen ja Suomelle on päätetty hankkia uudet F-35 hävittäjät tämän vuosikymmenen loppuun mennessä jolloin Hornetit poistuvat, ellei ainakin osan niistä käyttöikää jatketa. Mistä me tiedämme poistuvatko Hornetit, jos maailman tilanne alkaa kriisiytyä esimerkiksi 2028? Kuriositeetttinä kriisiytymiseen liittyen, että strategian tutkimuslaitoksen Stratforin perustaja George Friedman on kirjassaan The Storm Before the Calm: America's Discord, The Coming Crisis and the Triumph Beyond arvioinut USA:n  joutuvan vaikeaan tilanteen lähinnä kansan jakautumisen takia 2025 - 2030 tienoilla. Käytännössä  Kiina vaikuttaa niin USA:han kuin maailman tilanteeseen eniten tuotannon sinne siirtymisen ja maan taloudellisen nousun takia. 

Mitä lähivuosina USA:n ja Suomen yhteinen ja tiivistyvä puolustus tarkoittaa. Tätä pohdittaessa ja arvioitaessa on toisaalta ymmärrettävä, että sotilaallisen kriisin tullessa tilanteet ja suhteet muihin maihin voivat joiltakin osin muuttua hyvin nopeasti. Kuka olisi osannut sanoa jatkosodan alussa, että suomalaiset tulevat kääntämään aseet saksalaisia aseveljiä vastaan. Tulevat tekemään maihinnousun Tornioon. Suurta maailmanlaajuista sotaa ei ratkaistu silloin Suomen ja Neuvosto-Venäjän rintamalinjoilla eikä tulla ratkaisemaan seuraavallakaan kerralla jos Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. Niin nyt kuin tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on hyvä seurata maailman sotilaallista kehitystä tärkeimmiltä osilta, mikä tarkoittaa niin suurvaltojen sotilaallisia painopisteitä, mahdollisia saarto- ja painostustoimia kuin myös joitakin erityiskohteita kuten Iranin ydiasehanke ja Turkin nousu merkittäväksi sotilaalliseksi toimijaksi Lähi-idän suunnalla. 

Suomi kuului Ruotsiin lähes 600 vuotta. Suomi oli sodassa Venäjän kanssa lähes 100 vuotta. Suomi oli Ruotsin etuvartio Venäjää vastaan ja on vielä nytkin. Suomi ei ajanut maavoimiaan alas kuten Ruotsi teki kommunismin sorruttua Venäjällä. Suomella on vahvat maavoimat ja tykistö, kuten myös Venäjällä. Suomen maavoimista joskin myös ilmavoimista ja niiden käytöstä ollaan kiinnostuneita suurvaltoja myöten USA:ssa ja Venällä. Onko itse asiassa niin, että hävittäjähankinta merkitsee tulevaisuudessa selkeästi enemmän kokonaiskuviossa kuin hankittavien koneiden tekniset ominaisuudet. Yleisradion jutussa 20.11.2021 onkin pohdittu sitä kuinka hävittäjähankinta vaikuttaa Suomen yhteistyöhön eri maiden välillä. 

Seuraavassa pohditaan ja arvioidaan sitä mitä tiivistyvä yhteistyö USA:n kanssa voisi tarkoittaa mikäli maailman tilanne huomattavasti kiristyy tulevina vuosina. Tärkein tulee olemaan USA:n ja Kiinan väliset suhteet joskin merkittävän kriisin lähteitä löytyy Kiinan havitteleman Taiwanin lisäksi esimerkisi Iranin ydinasehankkeesta ja Venäjän länsirajan suunnasta kuten esimerkiksi Ukrainasta. Tarkastelussa keskitytään Suomeen, Venäjään ja hävittäjähankinnan takia USA:han. 

Venäläisten ajatteluun vaikuttaa erittäin paljon se, kuinka sinne on tultu lännen suunnasta satojen vuosien ajan. Jopa suomalaiset ovat käyneet valtaamassa Moskovan Jaakko De la Gardien johdolla Venäjän suuren sekasorron aikana.

Ennen Hitlerin hyökkäystä kohden Moskovaa 1941 venäläiset halusivat turvata luoteista suuntaa. Stalin ja Hitler sopivat etupiirijaon jossa Suomi kuului Stalinin etupiiriin. Suomalaiset kieltäytyivät erityisesti ulkoministeri Eljas Erkon vaikutuksen takia neuvottelemasta Hangon tai edes Hangon kolmen itäpuolisen saaren luovuttamisesta Neuvostoliitolle. Sen tavoitteena oli Pohjois-Virossa ja Hangon alueella olevien rannikkotykistön voimin estää vihollisen laivaston pääsy itään uhkaamaan Leningradia. Talvisodan jälkeen Stalin sai havittelemansa tukikohdan Hangosta.

Mikä on nykyisin Venäjän asevoimien painopiste Suomen suunnalla. Asiaa täytyy tarkastella sen pohjalta mitä aluetta Venäjä haluaa nyt turvata, tai miltä alueelta se hyökkäisi Suomen rajoilta kaakon – luoteen suuntaan. Koko Venäjän asevoimien kannalta Suomen lähellä tärkeimmät alueet sijaitsevat Kuolan niemimaalla. Siellä on Pohjoinen laivasto ja useita arktisia prikaateja kuten myös sotilaslentokenttiä. Venäjän kannalta sen tärkein sotilaallinen voima pohjoisessa on laivaston sukellusveneissä. Sukellusveneissä olevat strategiset ydinohjukset yltävät USA:han asti ja tätä voimaa Venäjä pyrkii suojelemaan suurin resurssisatsauksin. Lännellä on kattava sukellusveneiden seurannassa tarvittava valvontaverkosto pitkin Norjan pohjoista rannikkoa erityisesti Lofooteilta Kirkkoniemeen asti. Tällä välillä on lähes 20 lentokenttää, joita Naton sukellusveneiden valvontakoneet käyttävät. Miksi Venäjän sukellusveneitä valvotaan ja miksi Nato eli lähinnä USA laittaa huomattavan määrän resursseja Venäjän sukellusveneiden valvontaan. Syy on varsin yksinkertainen eli USA:n tavoitteena on estää Venäjän sukellusveneiden pääsy lähelle sen rannikkoa. Ammuttaessa korkealle nouseva ballistinen ohjus alle 2000 km päästä, sen torjuntaan käytettävä aika on niin lyhyt ettei sitä voida tehokkaasti torjua. Koska USA on erittäin kiinnostunut Pohjois-Norjan rannikosta, niin se haluaa sitä puolustettavan kriisissä/sodassa ainakin Suomen käsivarren lounaispuolisella alueella. Näin oli kylmän sodan aikana ja on edelleen. Norja onkin ottanut uudelleen käyttöön käsivarren lounaispuolella olevan puolustuslinjan,  Frøy-linjan.

USA:n halutessa estää venäläisten sukellusveneiden pääsy Atlantille ja lähelle USA:n rannikkoa, niin lienee hyvä arvioida mitä Venäjä mahdollisesti tulisi tekemään suuren kriisin tai sodan ollessa näköpiirissä tai jo jollain tavoin alkaneen. Se halunnee käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, jotta sen alukset voisivat päästä USA:n muodostamien sulkulinjojen läpi. Mikä olisi resurssien käytön ja hyödyn kannalta Venäjälle suuressa sotilaallisessa kriisissä todennäköisesti joko edullisin tai yksi edullisempia tapoja heikentää lännen uhkaa niin Kuolan tukikohtien pommitusten osalta kuin vaikeuttaa USA:n tekemää venäläisten sukellusveneiden seurantaa. Alla kolme päävaihtoehtoa, joita  Venäjä harkinnee:

1. Venäjä etenee Kiirunan tasalle ja perustaa sinne hajautetun tutka- ja ilmatorjunnan tukikohta-alueen 

2. Venäläisten tukikohta Suomen puolella reitin varrella Kiirunan suuntaan ja

3. Venäläisten tukikohta Tromssan – Altan välillä Norjassa

Sekä venäläisten valitsema puolustusajatus Kuolan alueen turvaamisesta että Naton valitsema toimintamahdollisuuksien turvaaminen riippuu kokonaistilanteesta. USA oli valmis kolmanteen maailmansotaan Kuuban kriisin aikana lokakuussa 1962 venäläisten tuodessa ohjuksia Kuubaan. Venäläiset antoivat periksi ja kriisi oli ohi muutamassa viikossa ja sen aikana ei sodittu. Israelin, Syyrian ja Egyptin välinen Jom Kippur sota kesti noin 3 viikkoa syksyllä 1973. Myöskään silloin USA ja venäläiset eivät sotineet vaikkakin kumpikin nosti myös silloin ydinaseiden käyttövalmiutta.  Tilanteen kehittyminen, jossa USA:ta ja sen liittolaisia vastassa olisi Kiina, Venäjä ja Iran ja heidän liittolaiset, todennäköisesti kestäisi useita vuosia. Yksin Ukrainan kehityksestä ei tule suurta sotaa. Ei vaikka Venäjä ottaisi laajalti Itä-Ukrainan. Ei myöskään siitä vaikka Israel joko yhdessä tai USA:n kanssa iskisi Iranin ydinteknologian laitoksia vastaan. Tavalla tai toisella Kiina tarvitaan mukaan. Vasta Kiinan mukaantulon myötä seuraava suuri maailmanlaajuinen sota voisi alkaa. Mitä Venäjä voisi tehdä jopa ainakin kuukausia ennen Kiinan mukaantuloa maailmanlaajuiseen kriisiin. Esitetyistä vaihtoehdoista kustannus – hyötynäkökohtia arvioitaessa olisi todennäköisin tukikohdan toteuttaminen Suomen länsirajalla joko sotimalla tai neuvottelemalla. Tätä USA ei tahtoisi Suomen tekevän neuvottelemalla vaan haluaisi Suomen tekevän sitkeää vastarintaa Venäjän hyökätessä. Koska Venäjän hyökkäys tulisi yllättäen, kuten Suomen Puolustusvoimain entinen komentaja on sanonut, niin käytännössä Suomen ilmavoimat olisi tärkein voima joka voisi hidastaa Venäjän hyökkäystä Sodankylän pohjoispuolella Suomen länsirajalle. 

Norja on valinnut F-35 koneet ja heillä on jo niitä käytössä. Suomella tulee olemaan operatiivisessa käytössä 2027 ensimmäinen osa F-35:sta. Niiden ensimmäinen pääkenttä on joko Kuopion lähellä Rissalassa tai Rovaniemellä. Suomella on Hornetit käytössä ainakin vuoteen 2030 asti. Mikäli maailman tilanne alkaa voimakkasti kiristyä 2020-luvun jälkipuoliskolla, niin voisi arvioida, että vähiten käytettyjen Hornettien elinkaarta jatketaan muutamalla vuodella. 

Norja, USA, Ruotsi ja muutamat muut Nato-maat harjoittelevat Kalotin alueella ilmavoimilla useita kertoja vuodessa käytännössä. Harjoitusten tavoite on valmistautua estämään Venäjän maavoimien etenemistä lännen suuntaan. Nyt kannattaa esittää kysymys onko Venäjän hyökkäys Suomen länsirajalle Kolarin – Enontekiön välillä torjuttavissa mikäli Venäjä hyökkää yllättäen esimerkiksi 4 prikaatin voimin jonain normaalina viikonloppuna tai jopa jonkin juhlapyhän tai pitkän viikonlopun aikana. Kuinka paljon olisi Suomen suhteellinen osuus torjunnassa 3-4 ensimmäisen päivän aikana. Kuinka paljon erityisesti ilmavoimien tappioita Suomi olisi valmis kärsimään. Ehkä kaikkein tärkein kysymys olisi kuinka paljon apua saataisiin Norjan, Ruotsin ja muiden maiden ilmavoimilta kahden ensimmäisen sotapäivän kuluessa. Talvisodan kokemusten perusteella tiedämme, että Ruotsin valtio ei lähtenyt auttamaan Suomea joskin vapaaehtoisia tuli Pohjois-Suomeen. Myöskään USA:lta ei tullut materiaalista apua vaikka sitä useaan kertaan pyydettiin. Tilanteessa jossa Venäjä hyökkäisi Pohjois-Suomessa, kriisi olisi maailman laajuinen. Sotaa Pohjois-Suomessa kannattaa pohtia useaan kertaan ja myös selvittää  eri vaihtoehtoja. 

Kylmän sodan aikana Pääesikunnassa oli selvitetty varsin paljon sotaa Pohjois-Suomessa.  Kenraali Ermei Kannisen näkemys pohdinnoista oli, että venäläiset ja Naton joukot olisi jätetty keskenään taistelemaan pohjoisessa. Suomi olisi keskittynyt turvaamaan asevoimillaan Suomen ydinaluetta. Miten tämä alue olisi mennyt maantieteellisesti, sitä Kanninen ei ollut kertonut julkisuudessa. Se on myös tänä päivänä Suomen turvallisuuspolitiikan, ulko- ja puolustuspolitiikan tärkein tehtävä. Toisaalta Venäjän hyökätessä Pohjois-Suomessa, se olisi loistava testikenttä verrattaessa niin ilmavoimien kuin ilmatorjunnan todellisia kyvykkyyksiä Venäjän ja lännen välillä. Voidaan esittää kysymys kuinka monta F-35 konetta Suomen kannattaisi menettää vertailtailtaessa ilmavoimain taistelukykyä. Tähän vaikuttanee myös se onko USA valmis korvaamaan konetappiot toimittamalla lisäkoneita. Saksasta saimme lisää Messerchmitt hävittäjiä kun tappiota tuli. Suomen ilmavoimien kannattaa selvittää tämä asia monien muiden asioiden, kuten asetäydennysten lisäksi ennakkoon hyvissä ajoin. Jätettäessä sodan aikana tapahtuvat menetykset huomioimatta, joudutaan tyytymään hätäratkaisuihin, jotka heikentävät Suomen puolustuskykyä ja myös mahdollisuuksia neuvotteluilla saavuttaa Suomen kannalta suotuisa ratkaisu. Suomen päätös valita F-35 hävittäjät tarjoaa varsin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin jos valinta olisi ollut ruotsalaiset Gripen. Toisaalta neuvotteluosapuolena on USA, jolle Suomi on kuitenkin vain pieni murunen sen  maailmanlaajuisissa operaatioissa. Tehdyn hävittäjäpäätöksen jälkeen riippuu hyvin paljon niin Suomen ulkopolitiikan kuin Puolustusvoimain neuvottelijoista USA:n virkaveljien kanssa. kuinka paljon Suomi voisi saada todellista tukea puolustukselle Pohjois-Suomessa. Kylmän sodan aikana Naton suunnitelmissa oli ollut, että Pohjois-Suomeen lähetetään Saksasta sissipataljoona tuhoamaan pohjoisen siltoja ja hidastamaan venäläisten joukkojen etenemistä länteen. Siltojen tuhoaminen pystytään toteuttamaan nykyisin ohjuksilla hyvinkin kaukaa. Yksi vaihtoehto on, että tämä olisi apu jonka länsi antaisi Suomelle. Maailman tilanne on edelleen menossa epävakaisempaan suuntaan.  Tärkein tekijä on Kiinan nousu taloudellisesti USA:n rinnalle joskin sotilaallisesti Kiina on vielä selkeästi USA:ta jäljessä. Sen ja USA:n välillä ratkaistaan seuraava suuri maailmanlaajuinen kriisi tai sota mikäli sellainen tulee vuoteen 2050 mennessä. Ratkaisua ei tehdä Suomen Lapissa tai edes Kalotin alueella. Näin, olipa Suomella käytössä F-35 ja maailman huippuluokkaa olevat järjestelmät ilmavoimien operaatioissa.       

Raimo Hynynen, reservin majuri