Koko kirjoitus on suora lainaus dosentti Timo Eskolan erinomaisesta facebook kirjoituksesta 24.1.2022:

Päivi Räsäsen oikeudenkäynnin ensimmäinen istuntopäivä on ohi. Tapahtuma on esillä kaikissa medioissa ja YLE seuraa oikeudenkäyntiä hetki hetkeltä. Räsänen ei ollut päästä istuntoon kymmenien journalistien ja valokuvaajien piirittäessä häntä. Tapahtuman historiallisuus ei jää kenellekään epäselväksi.

Ensimmäinen päivä oli tavallaan mielenkiintoinen, mutta tavallaan pieni pettymys. Syyttäjä todellakin tyytyi toistamaan julkisuudessa jo aiemmin olleita syytteitä ja vieläpä siinä muodossa, jossa ne olivat esiintyneet Valtakunnansyyttäjän toimiston tiedotteessa. Edeltävä keskustelu ja Räsäsen oma palaute ei ollut vaikuttanut muotoiluihin, vaan oikeudessa kuultiin, hämmentävää kyllä, myös samat virheelliset ja suorastaan valheelliset lainaukset, joita Räsänen oli kommentoinut jo edeltä. Syyttäjänvirasto lienee ajatellut, että on tuomarien, ei heidän itsensä asia korjata mahdolliset puutteet syytteissä. Arkijärjen mukaan viranhaltijan olisi ollut syytä pelätä itse syytteitä harhaanjohtamisesta. Syyttäjän toimintavapaus jopa väitteiden totuudellisuuden suhteen näyttää olevan yllättävän suuri.

Istunnossa kiinnostavinta ei ollutkaan syyttäjän esiintyminen, vaikka tämä tietysti oli käsittelyjärjestyksen mukaan paljon esillä. Syyttäjä esittelee syytteensä ja hänen tavoitteenaan on viedä syytteet läpi sekä saada Räsänen tuomituksi. Siitähän syyttäjälle palkkaa maksetaan. Tältä osin kiinnostavaa oli kenties vain se, että esille nousi kaksi rajua, tosin ennakoitua väitettä. Ensimmäisen mukaan ihmisen ja hänen tekonsa välille ei saa tehdä eroa. Toisen mukaan kristillisen moraalin mukainen kanta on sellaisenaan solvaava ja siten laiton.

Itse oikeudenkäynti on erityisen kiinnostava siksi, että nyt Räsäsellä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus puolustautua ja vastata syytöksiin omien tekstiensä ja vakaumuksensa pohjalta. Median julkisuusoikeudenkäynnissä sellaista mahdollisuutta ei ole hänelle suotu. Siksi mielenkiinto tulee kohdistumaan kahteen asiaan: miten puolustus vastaa syyttäjän esittämiin väitteisiin – ja mitä tuomarit tulevat sanomaan asiasta. Syyttäjä ei nimittäin ole tuomari.

Myös oikeudenkäynnin luonne historialliset mitat saavana tapahtumana lyötiin lukkoon ensimmäisenä käsittelypäivänä. Syyttäjä todella esitti, kuten totesin, että pelkkä kristillisen moraalin mukainen kielteinen kanta homoseksuaalisuuden harjoittamiseen ansaitsee tuomion. Homoseksuaalisuuden harjoittamista ei syyttäjän mukaan saa sanoa synniksi.

Istunnon erikoisiin piirteisiin kuuluu se, että syyttäjä kipuilee epäjohdonmukaisuuteen asti Raamatun ja teologian edessä. Hän on istunnossa sanonut, että Raamattu ei ole tarkastelun kohteena – ja lukenut tämän jälkeen tekstiä suoraan Raamatusta. Hän on todennut, että Paavali ei ole tässä oikeudenkäynnissä syytettynä – vain kieltääkseen seuraavaksi Räsäsen tavan lainata apostolin tekstiä. Syyttäjä sen paremmin kuin tuomaritkaan eivät voi väistää teologian arviointia tämän jutun yhteydessä. Tai sitten tuomarien täytyy sulkea suuri osa syyttäjän esiintymisestä pois käsittelystä.

Jos nyt siis Paavali ja Uusi testamentti laajemminkin sanovat homoseksin harjoittamista synniksi, ja kaikki suuret kirkkokunnat Suomessa opettavat samoin, onko tavallisesta kristillisestä ihmiskäsityksestä tulossa meillä laiton? Lukija ja tapauksen seuraaja alkanee vähitellen ymmärtää, miten ratkaisevan taitekohdan edessä yhteiskuntamme on. Syyttäjä yrittää murtaa – ei enempää eikä vähempää – koko kristillisen käsityksen seksuaalisuuden synneistä. Lisäksi hän pyrkii sanelemaan kirkoille, mitä ne saavat julistaa synnistä ja armosta.

On vaikea edes ajatella, mitä tapahtuisi, jos syyttäjän kanta voittaisi kaikissa oikeusasteissa. Raamattuun perustuvasta moraalista tulisi kertaheitolla laiton myös ev.lut. kirkossa. Tulkaa kaikki -liike ja sateenkaariväki saisivat näkemyksensä kirkon toiminnassa läpi ainoana lain mitat täyttävänä näkemyksenä seksuaalisuuden harjoittamisesta. Arvoliberaalista kannasta tulisi nopeasti kirkon ainoa hyväksyttävä ja epäilemättä myös valvottu ja rangaistuksin varmistettu kanta.

Räsäsen oikeudenkäynti ei kosketa vain yhtä kristittyä. Jälkikristillisyyden keskellä ja arvokonfliktin ytimessä olemme samalla kirkon eksistenssiä koskevien suurten voimien edessä. Mikäli oikeusistuimet päättävät nyt muuttaa kristillisyyden suuntaa ja kirkon asemaa Suomessa, seuraukset voivat olla järisyttävät. Ennustan, että siinä tapauksessa ev.lut. kirkko nykymuodossaan hajoaa.

Dosentti Timo Eskola