Taloudesta jotain ymmärtävät ihmiset tietävät, että vasemmistoliiton Li Anderssonia ei voi millään mittarilla kutsua taloustietäjäksi. Jos Andersson tai muut vasemmistoliittolaiset ymmärtäisivät taloudesta jotain, he eivät olisi sosialisteja ja uuskommunisteja.

Anderssonin talouspoliittisesta näkemyksestä saa riittävän käsityksen, kun tiedostaa, että hän on itse ilmoittanut (SK, 20.4.2015) olevansa sosialisti ja vasemman laidan vasemmistoliittolainen.

Varsin hupaisalta kuulostaa, että Andersson kertoo lisäksi olevansa marxilainen, jonka tärkein arvo on vapaus. Krhöm, aivan samalla tavalla (vapaus) perustelivat sosialismiaan, kommunismiaan ja marxilaisuuttaan 1960 - 80 -luvuilla suomalaiskommunistit, joiden esikuva oli Neuvostoliitto.

Vapaus on vasemmalla laidalla täysin eri käsite kuin aitoa vapautta kannattavien ihmisten keskuudessa.

Sosialismin, sosialistisen talouspolitiikan ja sosialistisen vapauden esimerkkimaita ovat 1990-luvun alussa romahtanut Neuvostoliitto, väkivallan ja taloudellisen ahdingon kierteessä syöksyvä Venezuela ja totalitarismin mallimaa Pohjois-Korea.

Sosialismin ja kommunismin järkyttävän väkivaltaisesta historiasta ja toistuvista taloudellisista katastrofeista huolimatta nousee kansalaisten keskuudesta vuosikymmen toisensa jälkeen uusia sosialisteja, jotka keksivät uudelleen polkupyörän suistuakseen samaan ojaan kuin kaikki aiemmat aatteen ihmiset.

Asia ei olisi lainkaan niin vakava, jos sosialistit olisivat ainoat aatteensa ojaan suistamia. Valitettavasti sosialistit ovat aina ja kaikkialla, missä ovat päässeet valtaan, luoneet yhteiskunnan, joka on luonteeltaan totalitaristinen eli kaikkien aitoa vapautta rakastavien kannalta kammottavin mahdollinen yhteiskunnallinen kyhäelmä, jossa toisinajattelijat pannaan ojennukseen, mielisairaalaan, vankilaan tai ojan penkalle niskalaukausta odottamaan.

Jos ei Anderssonia voi parhaalla tahdollakaan kutsua talousneroksi ja vapauden esitaistelijaksi, ei hänen puoluetoveriaan Hanna Sarkkista kannata pyytää energiapoliittiseksi asiantuntijaksi.

Sarkkinen on esittänyt blogissaan tuulivoimapropagandaa, jonka tiedollinen anti on yhtä korkealla tasolla kuin Ultra Bra –yhtyeen utopistinen kuvitelma tuulivoiman autuudesta.

Sarkkisen kirjoitus löytyy Uuden Suomen ja Oulun Uutisten blogeista. Otsikkona on Faktaa ja fiktiota tuulivoimasta.

Blogikirjoitus on kuin suoraan tuulivoimalobbarin käsikirjasta kopioitu propagandaisku, jollaista voi kuulla ja nähdä myös Yleisradion ja Helsingin Sanomien vihervasemmistolaisilta toimittajilta.

Kirjoituksen todellinen suola löytyy kommenteista, joissa varsinkin henkilö nimeltä Janne Salonen lanaa varsin tyylipuhtaasti Sarkkisen käsitykset tuulivoiman autuudesta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Sarkkinen ei ole itse ymmärtänyt mitä kirjoittaa vaan on niellyt tuulivoimalobbarien propagandan sellaisenaan.

Lainaan alle Salosen kommentin, jossa hän käy läpi muutamia Sarkkisen väitteitä. Tummennetut kohdat ovat Sarkkisen blogikirjoituksesta, muu kursivoitu teksti on Salosen käsialaa:

”Aivoihin sattuu tällainen kritiikitön STY:n kliseiden toistelu ja täydellinen ymmärtämättömyys edes sähköverkon toiminnan alkeista, en edes tiedä mistä alkaisi.

Otetaas tämä:

"Suomessa tuulee eniten syksyllä ja talvella. Seuraavien kuukausien aikana tuulivoimalat jauhavat sähköä suurella teholla."

Noin viikko sitten tuulivoimatuotanto vaihteli yhden päivän aikana enemmän kuin mitä yksi ydinreaktori pystyy tuottamaan sähköä. Siis verkosta tipahti päivän aikana Olkiluodon reaktorin verran sähköä pois, ja tämä on tuulivoimalle normaalia toimintaa.

Vaikka talvikuukausina tuulee yleensä enemmän kuin kesäkuukausina, ei pakkasjaksoilla tuule. Tyynellä -25 -asteisena pakkasyönä sähkönkulutus on suurimmillaan ja tuulivoimatuotanto nolla. Siihen ei auta yhtään, jos marraskuussa on tuullut kun helmikuussa on tyyntä.

"Tällä hetkellä alalla työskentelee lähes 6000 henkeä..."
Leikitään hetkeksi että väite pitää paikkansa. Tällöin yhden työpaikan hinnaksi tulee valtiontukena 42 000 euroa.

Koska väite ei pidä paikkaansa, tuki työpaikkaa kohden on noin 100 000 euroa.

"Tuulivoima aiheuttaa terveyshaittoja!
Asiaa on tutkittu..."

Haastan kansanedustajan esittämään yhden Suomessa tehdyn vertaisarvioidun tutkimuksen, jossa asia on todennettu. Ai ei ole, niin arvelinkin. Päinvastaisia vertaisarvioituja tutkimuksia on esitelty mm. tällä palstalla useita.

Ensi vuonna pääomasijoittajat saavat 250 miljoonan euron tulonsiirron veronmaksajilta syöttötariffina, sitä seuraavana summa nousee jo 300 miljoonaan vuodessa. Tämän päälle TEM on tarjoamassa jopa miljardiin nousevaa uutta tuulitukea. Ilmeisesti yritystuki on vasemmistoliiton mielestä kannatettava asia.

Ps.
Kerrotko Sarkkinen ihan omin sanoin, miten sähköautojen akut toimivat kaksisuuntaisina varastoina ja miten purkaminen vaikuttaa niiden elinikään ja sitä myötä lisää ympäristövaikutuksia? Ajattelitko oikeasti, että tyynenä pakkasyönä sähköautojen akut imetään tyhjiin ja että ne ladataan sitten joskus kun taas tuulee?”

Jotta totuus avautuu mahdollisimman kokonaisvaltaisena, on syytä muistaa, että vasemmistoliitto on keskustan rinnalla pelkkä statisti, mitä tulee tuulivoimaan liittyvään poliittiseen päätöksentekoon.

Keskustan ikiliikkuja Mauri Pekkarinen on mies, joka takasi tyttärelleen ja tämän puolisolle Taamir Fareedille valtion eli veronmaksajien pussista maksettavat muhkeat tulot vuosiksi eteenpäin. Pekkarisen vävy (Taamir Fareed) toimi yhtenä valtioneuvoston asiantuntijoista, kun pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa laadittiin, jonka lisäksi hän on ollut Taaleritehdas-pääomasijoitusrahaston tuulivoimajohtaja sekä pienomistaja.

Pekkarisen toiminnasta kertoivat Iltalehti vuonna 2013 ja Iltasanomat vuonna 2015.

Iltalehden artikkelin mukaan Mauri Pekkarinen on vakuuttanut syyskuussa 2011, että hänen lähipiirissään ei ole ainoatakaan kansalaista, joka olisi ”ollut tai olisi tänään mukana omistajana tai sijoittajana tuulivoimabisneksessä”.

Todellisuudessa Pekkarisen vävy (Fareed) perusti jo vuonna 2008 tuulivoiman lobbaukseen keskittyvän Ges Partners –yhtiön, jossa Pekkarisen tytär merkittiin hallituksen varajäseneksi.

Vuonna 2013 Janne Salonen kirjoitti Pro Kimitoön – Kemiönsaaren puolesta –nettiportaalissa  seuraavaa:

”Taaleritehtaan tuulivoimajohtaja Taamir Fareed jäi kiinni suorasta valheesta. Fareedin mukaan ”EU-velvoite painaa ja meillä pitä olla vuoteen 2020 asti rakennettu 2500 MW tuulivoimaa”. Tosiasiassahan Fareedin appiukkon Mauri Pekkarisen ministerikautena päätettiin 2500 megawatin tukemisesta, EU ei ota kantaa paljonko Suomeen rakennetaan tai ei rakenneta tuulivoimaa. Tuulitariffien ansiosta Taamir Fareedin työnantaja, Taaleritehdas, on kerännyt 190 miljoonaa euroa kotimaisilta ja kansainvälisiltä sijoittajilta tuulivoimainvestointeihin.

Kyseessä on noin 200 miljoonan euron vuosittainen puhallus veronmaksajilta tuulivoimainvestoijille.”

Vanha totuus on jälleen se, että suomalaiset saavat aina juuri sitä mitä äänestäessään tilaavat. Kuinka monta kertaa keskustan ja vasemmistoliiton kannattajat antavat tulevaisuudessa pettää itseään? Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hamaan maailman tappiin asti.

Kansakunta, jossa osa kansalaisista perustaa energiapoliittiset näkemyksensä Ultra Bra –yhtyeen tunteikkaisiin sanoituksiin sekä valtamedian, vihervasemmiston ja lobbarien propagandaan, ei taida lopulta olla lainkaan niin fiksu kuin erilaiset tilastot ja kansainväliset vertailut kertovat.

Energiapolitiikkaan ja ilmastopolitiikkaan liittyvän kähminnän sekä ulkomaalaispolitiikan ja siitä seuranneen sisäisen turvallisuuden heikkenemisen ja poliittisten puolueiden (kok, sdp, kesk) lähipiirilleen verovaroilla varmistaman vok-bisneksen perusteella Suomen eduskunnan voisi nimetä uudelleen.

Oma ehdotukseni on Suuri Puhallus.