Porin vanhan ajan popmusiikkifestivaalin (Pori Jazz) yhteydessä järjestetyllä SuomiAreenalla on käyty kehumassa perinteistä mediaa ja poliisin hyvyyttä. Asialla ovat olleet perinteisen median edustajat ja poliisin johtohenkilöt.

Poliiseista kehut ansaitsee kenttämiesten ja –naisten enemmistö, poliisijohdon toimet sen sijaan edustavat linjaa, joka ei aina ole suomalaisille eduksi.

Perinteisen median tilasta kertoo parhaiten se, että päätoimittajilla on valtava tarve kertoa kuinka luotettavia heidän edustamansa uutisvälineet ovat.

Yle-uutisten päätoimittaja Riikka Venäläinen totesi Ylen haastattelussa:

”Kyllä ne on ne perinteiset vahvuudet eli faktan tarkistus, luotettavuus, oikea tieto, pyritään antamaan tasapainoinen kuva, ei valikoida faktoja, ei luoda mielikuvia, vaan pyritään antamaan mahdollisimman niinkun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta, niin se on se perinteisen median vahvuus.”

MTV:n Merja Ylä-Anttila puolestaan sanoi, että ”suomalainen tiedotusväline ja meidän laatumediat on erittäin hyviä, niihin voi luottaa. Ja mikä on se ero näihin valemedioihin, on se, että jos, ja kaikille tulee virheitä, et jos niitä tulee, ne oikastaan”.

Varsin laimean SuomiAreenan aikana kiinnittyi huomio kansanedustaja Ari Jalosen (uv) Iltalehden toimittaja Mika Koskisen tekemässä haastattelussa esittämään kauhisteluun, jossa hän (Jalonen) väitti Laura Huhtasaaren (ps) haukkuneen presidenttiä.

Todellisuudessa Huhtasaari ei haukkunut presidentti Sauli Niinistöä vaan kritisoi eduskunnassa pitämässään ryhmäpuheenvuorossa Niinistön puuttumista perussuomalaisten puheenjohtajiston valintaan.

Huhtasaaren kommentti oli aiheellinen, sillä presidentti puuttui sisäpolitiikkaan ja puoluepolitiikkaan, jotka eivät kumpikaan kuulu presidentin toimialueeseen. Presidentti antoi lausuntonsa tehokkaasta katumisesta julkiselle tiedotusvälineelle, joten sitä voidaan pitää virallisena kannanottona.

Moittiessaan Huhtasaarta kansanedustaja Jalonen nosti presidenttiin kohdistuneen kritiikin esimerkiksi siitä, millainen ryhmä perussuomalaiset nykyisessä koostumuksessaan on. Jalosen tarkoitus oli osoittaa perussuomalaiset räyhäporukaksi, joka ei kunnioita maan päämiestä.

Jalonen ei ole ainakaan sananvapauden sankari, sillä kritiikin säilän pitää osoittaa vaikka presidenttiä, jos siihen on selkeä syy, kuten tällä kerralla oli.

Kiinnostavaa olisi tietää, mitä mieltä kansanedustaja Jalonen on Matti Vanhasesta (kesk), Merja Kyllösestä (vas) ja Pekka Haavistosta (vihr) ja varsinkin niistä puolueista, joita kyseiset presidenttiehdokkaat edustavat. Kolmikko on ottanut Huhtasaaren kanssa saman kannan Niinistön puheisiin.

Uuden Suomen artikkelin mukaan Matti Vanhanen on todennut: ”–En olisi presidenttinä vastaavalla tavalla ottanut kantaa. […] Asiat, jotka kuuluvat eduskuntaan, pysyvät siellä.”

Pekka Haavisto on sanonut samasta asiasta seuraavaa: ”–Hallituksen pitää nauttia nimenomaan eduskunnan luottamusta ja hallitukseen menevät puolueet testaavat sitä eduskunnalla. Silloin minusta ei ole sopivaa, että presidentti ottaa kantaa yhden yksittäisen puolueen puheenjohtajaan henkilönä.”

Vasemmistoliiton Merja Kyllönen puolestaan kritisoi Niinistöä väärästä kohteen valinnasta:

”–Olisin pitänyt fiksumpana sitä, että presidentti olisi ottanut kantaa siihen, oliko asiallista vai asiatonta, että hallitus jatkoi toimintaansa ilman, että käynnistettiin edes keskusteluja ja perustettiin uutta hallitusta.”

Kolmikko Vanhanen, Kyllönen, Haavisto esitti mielipiteensä julkisesti Porin SuomiAreenalla.

Kansanedustaja Ari Jalosen käyttämän logiikan mukaan keskusta, vasemmistoliitto ja vihreät ovat hallituskelvottomia räyhäpuolueita, koska niiden edustajat kehtaavat ”haukkua” julkisesti presidentin toimintaa.

Jos Huhtasaaresta tulee perussuomalaisten presidenttiehdokas, löytyy ehdokkaiden joukosta vähintään neljä henkilöä, jotka suhtautuvat kriittisesti Niinistön puheisiin. Saattaa olla, että Niinistön aisan yli hyppimistä ihmetteleviä on jopa viisi, jos Paavo Väyrynen saa kerättyä tarvittavat kannattajakortit ajoissa.

Presidentinvaalista on kehkeytymässä mielenkiintoisempi tapahtuma kuin vielä keväällä vaikutti. Niinistön suosio on varmuudella saanut raskaan kolauksen, joten kaikki on mahdollista. Tosin perinteinen media liputtaa impivaaralaisesti ja vanhakantaisesti Niinistön puolesta, koska median väki pelkää uudistumista, varsinkin, jos uudistumisen taustalla on kansalaisten tahto.

Maahanmuuttopolitiikan laajojen ongelmien vuosia kestänyt pimitys on ollut kauhistuttava näyttö median yksituumaisesta toiminnasta, jonka kärki suuntautuu kansalaismielipidettä vastaan.

Ratkaiseeko perinteinen media presidentinvaalit? Entä millainen merkitys presidentinvaalien kannalta on vaihtoehtomedioilla, jotka nostavat perinteistä mediaa rohkeammin kipeitä kysymyksiä koko kansan tietoisuuteen?

Edessä on monin tavoin mielenkiintoinen loppukesä ja syksy, joten kansalaisten kiinnostus politiikkaan säilynee korkealla tasolla.