Vihreä aate ja uskonto, ekologismi, muodostaa luonnossa olevan erityisen elämänvoiman palvonnalle omistautuneen 1800-luvun vitalismin ja luonnonvarojen sekä ravinnon rajallisuutta korostavan malthusilaisuuden synteesin. Tähän synteesiin liittyvät myös 1800-luvun saksalainen romantiikan eetos, rousseaulainen ”jalon villin” eli alkuperäiskansojen kultti sekä kauttalinjainen valistushenkisen modernin tieteellisen järjen vastaisuus.

Vihreän uskonnon ja aatteen ideologisia lähtökohtia ja yhteiskunnallisia tavoitteita valottavat hyvin Anna Bramwell teoksissaan Ecology in the 20th Century: A History (Yale University Press, 1989) ja The Fading of the Greens (Yale University Press, 1994) ja Lee Penn kirjassaan False Dawn: The United Religions Initiative, Globalism, and the Quest for a One-world Religion (Sophia Perennis, 2005) sekä lääketieteen tohtori ja epidemiologian dosentti Mikko Paunio kirjassaanVihreä valhe (Auditorium, 2015).

Vihreän aatteen muodostumisen kannalta keskeisiä vaikuttajia ovat olleet englantilainen väestö- ja taloustieteilijä Thomas Malthus (1766–1834), joka virheellisesti oletti maapallon väestön kasvavan liikaa tarjolla oleviin ravintoresursseihin nähden, amerikkalainen kirjailija ja idealistinen transsendentalistifilosofi David Thoreau (1817–1862) ja hänen tekorealistinen yksinkertaisen ja luonnonmukaisen elämän puolustukseksi tarkoitettu Elämää metsässä -teoksensa (1846), ekologiakäsitteen luoja ja rotuhygieniakäsitteen kehittelijöihin lukeutunut saksalainen evolutionisti Ernst Haeckel (1834–1919), joka tuli tunnetuksi evoluutiouskon tueksi laatimistaan valheellisen harhaanjohtavista ihmissikiön kehitysvaiheiden kaavioistaan, sekä mystistä eksistenssifilosofiaa edustanut ja modernin teknologian metafysiikkaa arvostellut saksalainen filosofi Martin Heidegger (1889–1976).

Vihreän ekologismin ja ideologian uskonnollisena ytimenä vaikuttaa teosofinen ja antroposofinen New Age -esoteerisuus. Tällaisen uskonnollisen okkultismin vaikutus globalistisen vihreän agendan muodostumisessa on ollut ilmeistä jo YK:n ensimmäisestä ja Tukholmassa vuonna 1972 pidetystä ympäristökokouksesta alkaen. Teosofis-antroposofisista ajattelijoista merkittävimmin vihreään ideologiaan ovat vaikuttaneet esoteerikot ja okkultistit Rudolf Steiner(1861–1925), Helena Blavatsky (1831–1891), sosialistifeministi Annie Besant (1847–1933) ja Blavatskyn tapaan vapaamuurariutta arvossa pitänyt ja Lucifer Trustia johtanut Alice Bailey(1880–1949). Tämän perinteen mukaista New Age -esoteerisuutta on YK:ssa vakaumuksellisesti vaalinut YK:n alipääsihteerinä toiminut Robert Muller (1923–2010).  

Näiden teosofisten okkultistien myötä vihreään aatemaailmaan ovat juurtuneet hindulainen panteismi ja monismi eli uskomukset kaiken ykseydestä ja kaiken jumalallisuudesta – jumaluus, ”Luciferin valo”, on meissä itsessämme – , sielunvaellusoppi, jälleensyntymisusko, astrologia, homeopatia, magnetismi ja muut salaoppien muodot. Teosofisen harrastuneisuuden peruspyrkimys on yhdistää kaikki maailman uskonnot yhdeksi maailmanuskonnoksi, jonka metafysiikka on kuitenkin ratkaisevalla tavalla juutalaisvastainen ja antikristillinen eli sekä Vanhan että Uuden testamentin Jumalan erityisen ainutlaatuisena sanallisena ilmoituksena täysin hylkäävä.

Vihreät arvostavat teosofis-antroposofista steinerkoulutusta, kuten esimerkiksi Suomen vihreiden johtohahmoihin lukeutuva ja vuoden 2018 vaaleihin vihreiden presidenttiehdokkaaksi nimetty Pekka Haavisto, jonka jotkut vihreät arvelevat olevan presidentti J. K. Paasikiven (1870–1956) reinkarnaatio ja siksi erityisen sopiva presidentin virkaan, kuten Mikko Paunio dokumentoiVihreä valhe -kirjansa sivuilla 36–39.

Vihreällä liikkeellä on vankat juurensa myös saksalaisessa esoteeris-teosofisessa ja ariosofisen juutalaisvastaisessa kansallissosialistisessa veri- ja maaperäaatemaailmassa. Adolf Hitlerin(1889–1945) johtamassa Kolmannessa valtakunnassa arvostettiin ja pyrittiin ohjelmallisesti toteuttamaan sellaisia ekovihreitä pyrintöjä kuten luomuravintoa, luonnonsuojelualueita, naturismia, pakanallisia alkuperäisuskomuksia, holistista tiedettä, eläinten oikeuksia, aurinkokulttia, kasvissyöntiä, kapitalismin- ja modernisminvastaista sosialismia, kaupungistumisenvastaisuutta, rotuhygieenistä eutanasiaa ja abortteja sekä Amerikan-vastaisuutta.

Tätä aatehistoriallista taustaa vasten arvioituna ei ole mitenkään yllättävää, että kun Saksan vihreä liike muodostui poliittiseksi tekijäksi 1970-luvun lopulla, Saksan vihreän puolueen johtoryhmään kuului kansallissosialistitaustainen August Haussleiter (1905–1989). Haussleiter muotoili paperille vuonna 1979 Saksan Offenbachissa pidetyssä perustamiskokouksessa Saksan vihreän puolueen keskeisen ohjelman, jonka myös muiden maiden kuten Suomen vihreät puolueet omaksuivat ohjelmakseen.

Antiamerikkalaisten ja kapitalisminvastaisten kansallissosialistihenkisten toimijoiden olikin helppo olla 1970-luvulla tällaisessa vihreässä ydinvoimanvastaisessa hankkeessa mukana ottaen lukuun etenkin sen tosiasian, että Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan silloisen vihreän liikkeen syntyä sponsoroivat vahvasti myös kommunistisen DDR:n salainen palvelu STASI ja Neuvostoliiton KGB. DDR ja Neuvostoliitto rakensivat vihreästä liikkeestä lännen sisällä toimivan kumouksellisen keihäänkärkensä läntistä ydinvoimaa ja varsinkin USA:n ydinaseistusta vastaan. Kansainvälisen rauhanliikkeen ohella juuri vihreä liike oli Neuvostoliitolle oleellisen hyödyllinen rintamaorganisaatio teollistuneen länsimaailman vastaisessa taistelussa kylmän sodan päivinä.

Natseja ja kommunisteja yhdisti vankka sosialistinen sekä vapaata markkinataloutta ja Yhdysvaltoja vihaava aate, jota STASI ja KGB käyttivät hyväkseen Saksan vihreää liikettä muovatessaan ja sen aktivistitoimijoita kouluttaessaan. Tämä vihreän liikkeen kommunistinen tausta on ilmennyt varsinkin kanadalais-amerikkalaisten vihreiden aktivistien 1970-luvun alussa perustamassa Greenpeace-organisaatiossa, jonka toiminta on muistuttanut selkeästi bolsevistis-vallankumouksellisen kaaderiorganisaation tehokkaan häikäilemätöntä aktivismia.

Neuvostokommunistien organisoima vihreä strategia kanavoitiin 1990-luvun alussa ja Neuvostoliiton virallisen olemassaolon lakkaamisen jälkeen Mihail Gorbatshovin johtamaan Green Cross International -järjestöön, joka on siitä lähtien toiminut yhteistyössä muiden YK-globalististen ja ekososialististen vihreiden hankkeiden kanssa. On siten täysin luontevaa, että monet suomalaisetkin kommunistit löysivät sittemmin poliittisen kotinsa nimenomaan vihreästä liikkeestä ja että Suomen vihreiden juuri valittu uusi puheenjohtaja Touko Aaltokin oli nuorempana tulenpunainen kommunistiradikaali. Vihreitä onkin varsin osuvasti kuvattu ”vesimeloneiksi”, päältä vihreiksi mutta sisältä punaisiksi.              

Yhdysvalloissa vihreää liikettä ja sen ideologiaa rakensivat toisen maailmansodan jälkeen eläintieteilijä Rachel Carson (1907–1964) Silent Spring -teoksellaan (1962), joka julisti malariantorjunnassa tehokkaan DDT-tuholaismyrkyn vastaista sanomaa ja lietsoi kemikaalikammoa; biologi Paul Ehrlich (1932–) kirjassaan Population Bomb (1968) ja Worldwatch-instituutin perustaja Lester Brown (1934–), jotka valheellisesti ja täysin virheelliseksi osoittautuneesti varoittivat malthusilaisesti maailman väestöräjähdyksestä ja siitä, että maapallon kantokyky ei ravinnollisesti eikä muutenkaan riitä yhäti kasvavalle ihmiskunnalle; demokraattipoliitikko Gaylord Nelson (1916–2005) ja hänen aloitteestaan ja Vladimir Leninin(1870–1924) 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi 22.4.1970 liikkeelle lanseerattu Earth Day -päivän ekovihreä juhlinta sekä ekoprofessori ja punavihreän presidentti Barack Obaman hallinnossa presidentin ympäristötieteellisenä neuvonantajana toiminut John Holdren (1944–), joka suositteli teoksissaan Ecoscience (1977) ja Earth and the Human Future (1986) maapallon väestömäärän pienentämistä ekototalitaaristen pakkolakien ja pakkoaborttien voimalla ja USA:n teollisuuden alasajoa ympäristön pelastamiseksi.

Englantilainen vihreä futuristi James Lovelock (1919–) on pitänyt lukuisissa teoksissaan kuten Gaia: A New Look at Life on Earth (1979) esillä niin kutsuttua Gaia-hypoteesia. Tämä nojaa biosentriseen Gaia-uskontoon, joka ohjelmallisesti haastaa erityisesti kristinuskon peruskäsityksen olevaisuuden luonteesta ja juutalais-kristillisen maailmankatsomuksen yleensä.Gaia-uskonnon mukaan maapallo on elävä organismi, jonka ihminen uhkaa kuitenkin sairastuttaa ja tuhota lopullisesti. Biosentrismin mukaan kaikki elämä on keskinäisriippuvaa, eikä ihmiselämä ole muita elämänmuotoja arvokkaampaa. Päinvastoin, ihminen on nyt ongelma. Tätä suurta ongelmaa vihreät haluavatkin ratkaista tehokkaasti abortein ja eutanasian avulla.

Italialainen Aurelio Peccei (1908–1984) puolestaan perusti vuonna 1968 futurologisen Rooman klubi -keskustelufoorumin. Rooman klubi julkaisi dramaattisen Kasvun rajat -katastrofiennustusraporttinsa vuonna 1972. Raportissa ennustettiin kaikella silloisella futurologisella vihreällä arvovallalla, että maapallon resurssit ovat loppumassa. Myöhempi kehitys on kuitenkin osoittanut, että nämäkin vihreät katastrofiennakoinnit maapallon luonnonvarojen loppumisesta menivät kaikki täysin pieleen. Rooman klubin ennakoinnit ovat olleet täysin valheellisia ja epärealistisia.

Peccei halusi edistää tietynlaista transhumanismia, jonka mukaan maapallon pohjoisen ja läntisen pallonpuoliskon taloudellinen varallisuus tulee tasata etelän kanssa maailmanrauhan edistymiseksi ja jonka mukaan suvereenit kansallisvaltiot ovat paha este maailman ympäristöuhkien ratkaisemisen kannalta. Peccei oli ylikansallisen YK-johtoisen maailmanhallituksen kannattaja ja talouskasvun ja kulutuksen vastustaja. Peccein mukaan maailman väestöä tulee pienentää ja suurin osa maapallon pinta-alasta tulee varata luonnonvaraisiksi alueiksi. Myös Peccein oppilas ja suomalaisen futurologian ja ydinvoimanvastustuksen johtava hahmo Pentti Malaska (1934–2012) kaavaili kaikki biologiset rajat ylittävää transhumanistista ihmiskoneiden ja globaalin tietoisuuden evolutiivista tulevaisuutta ihmiskunnalle. Antimodernistisen luontoromantiikan edustaman teknologianvastaisuuden ohella vihreään aatemaailmaan on siis vaikuttanut myös transhumanistinen utopiafuturismi.    

Kanadalainen YK-poliitikko ja esoteerinen miljonäärisosialisti Maurice Strong (1925–) ja hänen johtamansa Earth Council ja Earth Council Alliance ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä neuvostoliittolaisalkuisen Green Cross International -viherorganisaation kanssa. Näitä organisaatioita yhdistävät globalistisen punavihreän ekososialismin hankkeet muotoiltiin YK:n kestävän kehityksen Agenda 21:ksi ja tuotiin esiin YK:n Earth Summit -ympäristö- ja kehityskokouksessa Brasilian Rio de Janeirossa vuonna 1992 ja päivitettiin Agenda 2030:ksi YK:n kestävän kehityksen kokouksessa New Yorkissa vuonna 2015. 

YK:n Agenda 21 edustaa avointa pyrkimystä Peccein kannattaman maailmanhallituksen ohjaamaan ekososialistiseen totalitarismiin. Niin kutsuttuun kestävään kehitykseen katsotaan päästävän muun muassa määräämällä yksityinen maanomistus sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavaksi pahaksi ja poistettavaksi ongelmaksi, rajoittamalla radikaalisti energiankulutusta eli esimerkiksi yksityisautoilua rankasti rajoittamalla ja kodinkoneiden käyttöä älyverkon avulla valvomalla, kaikenlaista vapaata taloudellista yritystoimintaa raskaasti verottamalla, koulujen opetuksen sisältöä kontrolloimalla ja väestönkasvua pienentämällä abortein ja perheiden korkein sallittu lapsiluku määräämällä sekä eutanasian soveltamisella.  

Kansainvälinen ja YK-johtoinen Agenda 21:ä ajava vihreä liike pyrkii luomaan ylikansallisen globaalin maailmanhallitusjohtoisen kontrollijärjestelmän. Agenda 21:n tulevaisuuskuva on käytännössä se, että kukaan ei saa ostaa eikä myydä, jollei tämä toiminta tapahdu globalistisen keskusjohtoisen sosialistisen ”vihreän talouden” vaatimusten mukaisesti ja sen velvoitteisiin vakaasti uskomalla. Vihreän ekososialistinen Agenda 21 piirtää selkeästi eteemme samankaltaisen maiseman, joka on luettavissa Ilmestyskirjan luvun 13 jakeista 11–18.

Tällaisen Agenda 21:n mukaisen punavihreän ekososialistisen ja totalitaarisen tulevaisuuskuvan toteutumiseksi ja maailmanlaajuiseksi edistämiseksi on välttämättä tarvittu sellaista ainutlaatuisen dramaattista ja katastrofaalista uhkakuvaa, jonka pelotevaikutus on maailmanlaajan ylikansallinen. Tällaisen uhkakuvan virkaa on tehokkaasti toimittanut ja yhtä manipulatiivisen tehokkaasti mediassa levitetty uskomus siitä, että ihmisen toiminta on aiheuttanut globaalin ilmastonlämpenemisen ja että tällaiseen uhkaan voidaan vastata vain ylikansallisen keskitetysti ja länsimainen teollisuusyhteiskunta alas ajamalla ja maapallon väestön määrää radikaalisti pienentämällä.

Mutta Agenda 21:n ekososialistinen vihreä evankeliumi on valheellista ja harhaan johtavaa väärää profetiaa. Vihreiden ihmisvihamielinen ja antikristillinen ohjelma on vaarallista valhetta, koska se perustuu epätotuudelle. Vihreän totalitaarinen ekososialismi pyritään pakottamaan maailman kansakuntien kurkuista alas vetoamalla globaaliin välttämättömyyteen: ilmasto lämpenee, koska ihminen lisää toiminnallaan ja etenkin fossiilisten energialähteiden käytöllä ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämän tähden ihminen ja hänen taloudellinen toimintansa ja tällä hetkellä käytössä olevat tehokkaat fossiiliset energialähteet – sekä tietenkin hiilidioksidipäästötön ydinvoima – muodostavat suurimman uhan maapallolle ja muulle biosfäärille.

Mutta tämä väite ei pidä paikkaansa, vaan on valheellinen. Kaikesta punavihreän ekososialistisesta propagandasta huolimatta tosiasia on edelleen se, että tiedeyhteisön keskuudessa ei vallitse konsensusta oletetun ilmastonlämpenemisen syistä eikä varsinkaan siitä, että ihmisen toiminnasta aiheutuva hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä olisi ratkaiseva kausaalinen syy ilmaston lämpenemiselle. Perustelut tälle väitteelle löytyvät 3.6.2017 kirjoittamani USA:n presidentti Donald Trump hylkäsi Pariisin ilmastosopimuksen -blogin sisältämistä linkeistä ja kirjallisuusviitteistä sekä meteorologi Neil L. Frankin 9.6.2017 päivätystä ”It’s Said That ’97% of Climate Scientists Agree’ About Global Warming – But Do They?” CNSnews-uutissivuston artikkelista.  

Ekovihreässä uskossa ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen ja tämän uskon mukaisen globaalin politiikan ajamisessa on kyse kultinomaisesta uskonnollisuudesta. Tämän seikan totesi avoimesti myös Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n entinen puheenjohtaja Rajenda Pachauri YK:n pääsihteerille osoittamassaan erokirjeessään 24.2.2015. IPCC:n kiistelty puheenjohtaja Pachauri joutui eroamaan puheenjohtajantehtävästään seksuaalista ahdistelua koskeneiden syytösten vuoksi. Mutta erokirjeessään Pachauri – joka siis on johtanut vastaansanomattoman korkeimmaksi globaaliksi ilmastonmuutosauktoriteetiksi itse itsensä asettanutta IPCC:tä vuodesta 2002 vuoteen 2015 – kirjoittaa selkeän avoimesti ja suoraan näin:

”Minulle Planeetta Maan suojeleminen, kaikkien lajien säilyminen ja ekosysteemiemme kestävyys, on enemmän kuin missio, lähetystehtävä (…is more than a mission). Se on minun uskontoni ja dharmani.”

Hindulainen Pachauri viittaa suoraan sanskritinkieliseen hindulaiseen käsitteeseen dharmaan, joka tarkoittaa paitsi jumalallista olemassaolon lakia, velvollisuutta ja totuudellista hyvää myös meissä itsessämme olevan jumalallisuuden oivaltamista. Biosentrisen ekovihreän Gaia-uskonnon globaali edistäminen ”luonnonsuojelun” ja ”kestävän kehityksen” ja ”ilmastonmuutoksen torjunnan” varjolla toimii erittäin hyvin.

Ilmastonmuutoksen ihmisperäisyyttä koskevan uskomuksen globaalissa edistämisessä ei ole kyse luonnontieteestä mutta kylläkin uskonnollisuudesta ja tietynlaisen ideologisen maailmankatsomuksen edistämisestä ja jopa pakottamisesta ainoaksi oikeaksi, erittäin massiivisen julkisen rahoituksen ja ennen kaikkea massiivisen yksityisen rahoituksen tuella.

Vihreä liike väittää vaarallisen valheellisesti ja kolmannen maailman ihmisten kannalta tuhoisasti, että vettä ja energiaa on säästettävä, jolloin vettä voidaan kehitysmaissa suoda vain juomaksi, ei jokapäiväisen hygienian edellyttämään peseytymiseen. Tämä on tappavan tuhoisa näkemys.

Toimiva vesihuolto tarvitsee tehokkaan sähköhuoltoinfrastruktuurin, joka tarvitsee energiaa. Halvimmin ja tehokkaimmin tätä saataisiin fossiilisista polttoaineista, mutta tätä vihreät eivät salli, kuten eivät salli ydinvoimankaan käyttöä, vaan vaativat niin sanottujen uusiutuvien ja hajautettujen energialähteiden kuten biopolttoaineiden eli puun ja ulosteen sekä tuuli- ja aurinkovoiman käyttöä. Nämä ovat kuitenkin täysin riittämättömiä ja todella kalliita energiamuotoja. Biopolttoaineet kuten puun poltto altistavat afrikkalaisissa majoissa oleskelevat tappaville hengitysilmansaasteille.

Vihreä energiapolitiikka paitsi köyhdyttää myös tappaa ja on muutenkin epäterveellistä, varsinkin kehitysmaiden asukkaiden kannalta. Kehitysmaiden perusongelma ei ole ravinnon puute vaan se, että hygienian puute altistaa taudeille, joita ei voiteta pelkällä ravinnonsaannin parantamisella.

Maapallon energiaresurssit eivät myöskään lopu. Päinvastainen vihreä väite on vaarallisen valheellinen. Viime vuosien liuskevallankumous eli liuskeöljyn ja -kaasun poraaminen esimerkiksi uudella frakkaus- eli vesisärötysmenetelmällä on mahdollistanut erittäin laajojen uusien öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämisen. Myös metaanihydraattia ja kivihiiltä on runsaasti saatavilla. Fossiilisia polttoaineita kyllä riittää. Fossiilisten polttoaineiden tehokkaan laajamittaisella käytöllä kehitysmaihin voitaisiin rakentaa kattavat järjestelmät vesihygienialle ja sähkölle, joiden avulla ihmisten terveydentilan ja talouden kohentuminen tulisivat mahdollisiksi.

Mutta tällaista todellista asiaintilojen kohentumista vihreät eivät salli, vaan uskottelevat, että kehitysmaat eivät saa toistaa ”meidän virheitämme” eli eivät saa sähköistyä halvalla eivätkä teollistua eivätkä nostaa elintasoaan meidän taloudelliselle tasollemme eivätkä saa päätyä länsimaiden kanssa samalle hygieniatasolle fossiilisten energialähteiden voimalla. Tämä on valheeseen nojaava vihreää syrjintää ja rasismia.

Vihreän syyllistävä ja aivopesun luonteinen ilmasto- ja ympäristökasvatus kouluissa on koululaisia häiritsevää väkivaltaa mielenrauhaa järkyttävine katastrofeilla pelotteluineen. Koulujen pitää saada olla turvallisia ja vihreästä pelotteluhäirinnästä vapaita alueita, joissa saa rauhassa keskittyä todellisen luonnontieteen oppimiseen. Kouluissa jokaisen pitää saada olla turvallisesti ja häiritsemättä oma itsensä, joten myös kristittyjen ja muiden konservatiivista maailmankatsomusta edustavien perheiden ja kotien lapsilla pitää olla oikeus olla altistumatta vaarallisen valheellisen ja ihmiselle tuhoisan viheruskonnollisuuden utopiaradikaalien uskomusten häiriövaikutukselle.   

Vihreä aate on esoteerisen ihmisvastainen ja utopistinen kuoleman kultti, antikristillinen tuhon uskonto.