Moderni aika on täynnä salaliittoteorioita ja vainoharhaisuutta. Se tuli todistettua jälleen kerran, kun Uuvattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Elo ja varapuheenjohtaja Elovaara puhuivat keskiviikon (13.6.2017) Ylen A-studiossa epämääräisestä Tahosta, joka on kaapannut vallan.

Uuvatit eivät kykene hyväksymään nyt jo entisen puolueensa jäsenistön enemmistön kantaa ja mielipidettä siitä, että ”halla-aholaisen” maahanmuuttopolitiikan on oltava voimakkaammin näkyvissä hallituspolitiikassa. Kysehän ei ollut lopulta muusta kuin siitä, että Halla-aho vaati hallitusta noudattamaan omaa ohjelmaansa.

Melkoinen vallankaappaus.

Huvittavia ovat olleet myös ne purkaukset, joita Uuvatteihin liittyneet muutamat kansanedustajat ja poliittisessa virassa istuvat ovat antaneet. On vihjattu kodin polttamisesta ja natsien osallisuudesta. Kas kun ei kuunatsien ja pienten vihreiden miesten.

Huomattavaa on myös ollut se pelkuruus, jota Uuvattien todelliset taustatoimijat ovat osoittaneet loikan jälkeen. Uskon, että suomalaiset näkevät loikkaamisen ja pelkuruuden petoksena, joka kohdistuu voimakkaimmin persuja vuoden 2015 vaaleissa äänestäneisiin.

Uuvattien A-studiossa esittämien absurdien epäilyjen seurauksena mieleen nousi ajatus siitä, oletetaanko esimerkiksi minun kuuluvan Tahoon, salaseuraan, joka päättää perussuomalaisten jäsenistön puolesta ketkä pitävät valtaa persuissa.

Rehellisenä ja totuutta rakastavana ihmisenä oletan, että en ole Tahon edustaja. Käytän oletan-sanaa siksi, koska eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Taho olisi olemassa ja kuulun siihen tietämättäni. Taho voi olla niin salainen, että edes sen edustajat eivät tiedä siitä mitään.

Oman osuuteni salaisen Tahon toiminnasta toteutin kirjoittamalla muutamia faktoja, analyysejä ja arveluja Oikean Median blogiin ja fb-seinälleni, joka on julkinen, kaikkien halukkaiden luettavissa. Kirjoituksissa on joitain oletettuja asioita, jotka ovat niiden julkaisemisen jälkeen osoittautuneet todeksi.

Tekstit on kirjoitettu politiikkaa tarkalla silmällä ja korvalla seuratessa sekä luottaen pitkälliseen kokemukseen, jota on kertynyt vuosikymmenien ajan politiikan kuvioita sisältä ja ulkoa katsellessa.

Voi tietysti olla, että salaperäisen Tahon kuunatsit ovat operoineet nukkuessa aivojeni kanssa ja asentaneet poimujen sekaan lähettimen, jolla ohjaavat ajatuksia. Kaikki on mahdollista, jos omaa oikein hyvän mielikuvituksen ja psyykepuolella on hippusen verran taipumusta vainoharhaisuuteen.

Oikeastaan taitaa kuitenkin olla niin, että kyseessä on Uuvattien edustajien harjoittama projektio, omien ajatusten ja asenteiden heijastaminen puoluekokouksessa voittaneiden oletetuksi piirteeksi.

Projisoiva henkilö olettaa muiden olevan yhtä kieroja kuin itse on tai olisi, jos kokisi siitä olevan apua jossain valtapoliittisessa väännössä. Uuvatti ei itse ymmärrä projisoivansa, koska on vakuuttunut toisten samankaltaisuudesta itsensä kanssa.

Kauniiksi lopuksi.

Joitain tahoja (pienin kirjaimin, koska kyse on useista nimeltä mainitsemattomista tahoista) olen viime päivinä tavannut. Kyse ei ole poliittisista tahoista vaan aivan muunlaisista.

Useilta tahoilta saamani tiedon mukaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa olisi pitänyt tiukentaa huomattavasti viimeistään 2010-luvun alussa. Tilanteen kehittyminen erittäin ikävään suuntaan nähtiin jo silloin niissä piireissä, jotka ovat kosketuksissa haitallisten ja vaarallisten ilmiöiden kanssa.

Esimerkiksi sisäministeri, sosiaaliviranomaisten ylin johto ja poliisihallitus ovat olleet tietoisia kehityksen suunnasta, mutta linjaan ei ole tehty muutoksia vaan pikemminkin on tyydytty katsomaan vierestä, kun erilaiset yhteiskunnalliset uhkatekijät kasvavat haitallisen maahanmuuttopolitiikan myötä.

Edellä kertomani tarkoittaa, että riskien kasvamisesta ei ole piitattu vaan on edetty Brysselin (EU) ja Merkelin määrittelemän politiikan suunnassa oman kansan ahdingosta piittaamatta.

Tätä kutsutaan vastuulliseksi politiikaksi!! Vuoden 2019 eduskuntavaalit tulevat kertomaan kuinka vastuullisena kansalaiset pitävät sitä. Toisaalta vuoden 2019 vaalit kertovat ovatko suomalaiset edelleen höynäytettäviä hyväuskoja.

Tiedotus ja tosiasioiden kertominen mahdollisimman laajasti ovat nyt avainasemassa. Taistelu suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan puolesta jatkuu entistä tärkeämpänä elementtinä turvallisempaan yhteiskuntaan pyrkiessä.

Vanha sanonta, se mikä ei tapa, vahvistaa, pitää viime päivien tapahtumien jälkeen enemmän paikkansa kuin koskaan aiemmin. Kansakunnan monenlaisten kohtalonhetkien myllerryksessä ei voi heittää pyyhettä kehään.