Transhumanismi on viimeaikaisen teknologisen kehityksen myötä vahvasti tuulta purjeisiinsa saanut tieteellis-filosofinen ja luonteeltaan utopistis-futuristinen aatesuuntaus. Transhumanismi pyrkii ylittämään (trans-) ihmisyyden olemuksen sellaisena kuin ihmisyys on perinteisesti länsimaisessa ajattelussa mielletty.

Perinteisessä länsimaisessa ajattelussa ja varsinkin juutalaiskristillisessä perinteessä ihmisyys on ymmärretty joksikin erityisen arvokkaaksi ja ainutlaatuiseksi. Ihmisyydellä ja ihmisenä olemisella on nähty olevan myös luonnollisia rajoituksia, etenkin biologisia rajoituksia.

Kristillisen ymmärryksen ja maailmanselityksen mukaan inhimillinen kuolema on syntiinlankeemuksen seuraus. Ihmisenä olemisen, olemassaolon, eksistenssin, perusongelma on kristillisen käsityksen mukaan syntisen ihmisen katkennut Jumala-suhde, ihmisen kapinoinnin seurauksena katkennut suhde Luojaan, Elämään, kolmiyhteiseen Jumalaan ja Hänen hyvään ja pyhään tahtoonsa. Tämä perusongelma aiheuttaa sen, että ihminen on vieraantunut Jumalasta, Jumalan hyvistä luomisjärjestyksistä ja vieläpä itsestään ja kanssaihmisistäänkin.

Kristinuskon mukaan Jumalan luoman ihmisen perusongelma on synti eli Jumalan tahtoa vastaan rikkova kapinointi Luojaa vastaan. Sen sijaan transhumanismin mukaan kaikkivaltiasta Jumalaa, Luojaa, ei ole olemassa eikä synti eivätkä mitkään muutkaan kristillisen uskon mukaiset käsitteet ole todellisia. Ihmisen perusongelma ei ole synti, vaan heikkous ja biologinen rajoittuneisuus. Ihmisen tulee kaikin keinoin pyrkiä ylittämään itsensä.

Mistä transhumanismissa on ytimeltään kyse, selviää esimerkiksi seuraavista artikkeleista:

Bradford, Katarina, ”A Brief on the Transhumanist Movement”, Stand to Reason, 19.10.2015;Smith, Wesley J., ”The Trouble with Transhumanism”, The Center for Bioethics and Culture Network, Discovery Institute, 9.8.2011  ja saman kirjoittajan toinen samalla tavalla otsikoitu teksti.

Transhumanismi katsoo, että ihmisen olemassaolon perusongelma on fyysis-biologinen rajoittuneisuus. Transhumanismin mukaan rajat on poistettava ja ylitettävä. Ihmisestä on tehtävä rajaton olento. Ihmislajin biologiset reunaehdot ja rajoitteet on poistettava ja ylitettävä.

Transhumanismi pyrkii poistamaan kaikki heikkoudet ihmisestä, sekä aivotoiminnan eli mielen ja tunnemaailman alueilta että biologis-ruumiillisesti. Transhumanismi pyrkii ylittämään vanhenemisen ja kuoleman todellisuudet. Tavoitteena on – jälleen kerran – ”nuoruuden ja kuolemattomuuden lähteen” löytäminen, teknofuturistisen ikuisen elämän tavoittaminen. Transhumanismin ilosanoma ja tavoite on täsmälleen sama kuin sillä, joka aikoinaan julisti ihmiselle, että ”Ette suinkaan kuole…te tulette niin kuin Jumala tietämään…”, 1. Moos. 3:1–5.

Transhumanismi pyrkii teknomekanistisesti ohjaamaan ihmisen evoluution seuraavalle tasolle, jolla ihmisestä tulee ihmisen ja koneen synteesi, kyborgi. Tämän pyrkimyksen mukaisesti ihminen on rakennettava, luotava, uudeksi posthumaaniksi olioksi eli jälki-ihmiseksi. Tällaisen olennon on määrä olla vastustuskykyinen sairauksille, vanhentumaton, kuolematon, heikkouden tunteista vapaa, voimakas, vahva, kestävä ja täysin uusia tietoisuuden tasoja kokeva ja hallitseva olento.

Transhumanismin mukaan aivot, jotka ovat aineellista kudosta ja sähkökemiaa, ovat ihmisyyden ydin. Ihmisellä ei ole sielua eikä henkeä eikä Jumalaakaan, Luojaa, ole. Mikään oleva ei ole mitään varten eikä mitään luonnollisia tarkoituksia ole. Aineellinen ihmisruumis ei ole mitenkään erityinen. Ihmisruumis on biologinen kone, jota voidaan ja jota tulee säätää, korjata ja parannella ja jonka biologiset rajoitteet tulee ylittää. Ihmisellä ja hänen olemassaolollaan ei ole mitään annettua tarkoitusta. Valtavirtainen transhumanismi on ateistista, materialistista ja naturalistista.

Ihminen pyrkii vain selviytymään. Tämä on se darvinistinen arvo, jonka transhumanismi tunnustaa ja jonka edistämiseksi transhumanismi pyrkii tarjoamaan parhaat välineet. Ihmisen itsensä tulee ohjata omaa evoluutiotaan ja omaa selviytymistään ja luoda nykyistä parempi tulevaisuuden maailma. Hyvä, parempi, paras -asteikko määrittyy sen pohjalta, mikä edistää ihmisen selviytymistä ja rajattomuuden saavuttamista. Huonoa ja pahaa on kaikki sellainen, mikä estää näiden tavoitteiden saavuttamista.

Huonoa ja pahaa ja taantumuksellista menneisyyden maailmaa edustaa transhumanismin mukaan etenkin kristinusko, koska ylipäätään uskontojen ja varsinkin kristinuskon teologia ja metafysiikka ovat saaneet alkunsa toivottomuuden tunteesta ja ihmisen biologis-fyysisen rajallisuuden tunnustamisesta. Transhumanismin näkökulmasta kristinusko on moraalittoman epäeettistä, koska kristinusko ei pyri tekemään ihmisestä omaa jumalaansa olemisensa ja kuolemisensa rajat ylittämällä. Ihmisen on tultava itse omaksi jumalakseen ja koska kristinusko ei tätä halua edistää, on kristinuskon vaikutus poistettava yhteiskunnasta. Ihmisen on oltava vapaa luomaan itse itsensä juuri sellaiseksi kuin haluaa.

Transhumanismin mukaan koko ihmisyys pitää määritellä uudelleen. Ihmisen tulee teknologian avulla tavoittaa biologinen kuolemattomuus ja neurologinen kaikkitietävyys. Ihmisyys on muutettava geenimanipulaation ja eugeniikan, asiantuntijoiden johdolla suoritetun rodunjalostuksen, avulla. Ihmisaivot on yhdistettävä mikrosirun avulla tekoälyllisten tietokoneiden rajattomien tietoverkkojen sähköiseen datavirtaan, kuten pyrkivät tekemään transhumanistivaikuttajat Michio Kaku ja Raymond Kurzweil. Transhumanismin mukaan meidän pitää itse suunnitella genetiikkamme ja ruumiimme sekä jälkeläistemme ruumiit ja niiden tehokkaat ominaisuudet. Eläinten ominaisuuksiakin pitää voida yhdistää ihmiseen. Tämäkin on oikeaa ja tarpeellista rajojen ylittämistä.

Transhumanismia kannattava bioeetikko Kyle Munkittrick katsoo, että naiset tulee vapauttaa biologiastaan ja kohdun kahleesta ja synnyttämisestä ja lasten hankinta ylipäätään tulisi kokonaisuudessaan siirtää erilaisten lisääntymisteknologioiden avulla tapahtuvaksi. Lasten hankinta ja vanhemmaksi ryhtyminen olisi tehtävä luvanvaraiseksi. Luvan saannin tulisi olla valtiollisessa asiantuntijakontrollissa. Abortit, eutanasia ja vapaaehtoinen oman ruumiin terveen jäsenen amputointi siten, että ruumiinjäsen korvataan tehokkaammalla koneella, tulee tehdä laillisiksi. Tulee myös laillistaa sijais- ja keinokohtujen käyttö, sukupuolenkorjaukset ja kaikenlaiset polyamoriset liitot homoliittojen lisäksi. Jokaisen on saatava määrätä ruumiistaan, kuten itse haluaa.

Transhumanismin mukaan eläinten äly on kehitettävä ihmisen älyn tasolle. On sitouduttava ”jälki-inhimillisen arvokkuuden” (post-human dignity) edistämiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että on lopetettava tiedostavien olentojen syrjintä sen perusteella, millaisesta materiasta olento koostuu: biologista materiaa ei tule suosia esimerkiksi silikonista tehdyn kustannuksella. Kaikenlaisen tietoisuuden tulee olla yhtä arvokasta.

Kuten professori James Hughes, Citizen Cyborg: Why Democratic Societies Must Respond to the Redesigned Human of the Future (Westview Press, 2004) -transhumanistimanifestin laatija, katsoo, demokraattisella tavalla transhumanistisen yhteiskunnan tulee hylätä ”ihmisyysrasismi” (human racism) eli usko siihen, että ihmisillä olisi jokin keskinäinen yhtäläinen moraalinen arvo vain siksi, että ovat ihmisiä. Yhteiskunnan tulee sitoutua niin kutsuttuun persoonateoriaan (personhood theory), jonka mukaan vain itsestään tietoiset olennot ovat sellaisia, joille voidaan antaa täydet oikeudet ja kansalaisuuden turva. Älykkäät robotit, älykkäät eläimet ja tekoälytietokoneet ovat tällaisia persoonallisuudella varustettuja olentoja, joille kuuluvat täydet oikeudet ihmisten lisäksi. Sen sijaan esimerkiksi sikiöt, vastasyntyneet ja eri tavoin aivosairaat eivät lukeudu persoonallisten olentojen joukkoon.   

Mielenkiintoista on, että lähtökohtaisesti ateistis-materialistisesta ja naturalistisesta transhumanismista on pyritty muotoilemaan myös jonkinlaista kristillistä versiota. Tällaista versiota edustaa esimerkiksi Christian Transhumanist Association, Kristillinen transhumanistinen yhdistys, jonka perusnäkemys on luettavissa The Christian Transhumanist Affirmation -linjauksista ja yhdistyksen Usein kysytyt kysymykset -osiosta.

Tällainen kristilliseksi tarkoitettu transhumanistinen sovellus on kuitenkin mahdollinen vain lähinnä jonkinlaisen prosessiteologisen ”darvinistisen kristillisyyden” lähtökohdista. Mutta nämä lähtökohdat, kuten transhumanismi kokonaisvaltaisena ideologiana ylipäätään, ovat vahvassa ristiriidassa klassisen kristillisen Jumala-opin, antropologian, syntiopin, kristologian, pelastusopin ja eskatologian kanssa.  

Transhumanistisessa utopistisessa rajattomuushaaveilussa, jonka ulottuvuuksia ovat yhtä hyvin homo- ja gender-agendat kuin avointen rajojen teknokraattinen Agenda21 -henkinen globalismikin, on kyse ikiaikaisesta ja syntiinlankeemuksen synnyttämästä ihmisen kapinasta luotuna olemista vastaan. Pelkistetysti voidaan todeta, että transhumanismissa on kyse jumalattomasta ihmisyyden uudelleenmäärittämispyrkimyksestä.