Maailman terveysjärjestö WHO:n 76. yleiskokous järjestetään 21.-30.5.2023 Genevessä. Suomen valtuuskunnan johtajana on perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru. Kokouksessa neuvotellaan mm. uudesta pandemiasopimuksesta ja  muutoksista kansainvälisiin terveyssääntöihin. WHO valmistelee parhaillaan sopimus- ja sääntömuutoksia, jotka laajentavat sen valtuuksia ja roolia terveyshätätilanteissa ja pandemioissa.

Uudessa pandemiasopimuksessa on useita ongelmakohtia. Moniin niistä kiinnitti huomiota Maailman terveysjärjestön IHRRC (The International Health Regulations Review Committee) omassa arviossaan.

WHO:n ratkaisut muuttuisivat valtioita sitoviksi

Sopimus muuttaisi Maailman terveysjärjestön suosituksia ja neuvoja antavasta elimestä sellaiseksi, jonka ratkaisut olisivat oikeudellisesti sitovia ja pakottavia. Nimenomaisesti todetaan, että valtioiden on sitouduttava noudattamaan (eikä vain harkitsemaan) WHO:n suosituksia. Sopimus antaisi vallan WHO:n pääjohtajalle julistaa julkinen terveyshätätila ohi kansallisten toimijoiden.

Mahdollinen hätätilanne voisi toimia perusteluna pandemian julistamiselle

Terveyshätätilan määritelmä laajenee kattamaan minkä tahansa terveystapahtuman, jonka WHO:n pääjohtaja katsoo olevan todellinen tai mahdollinen huolenaihe. Kansainvälisen terveyssäännöstön soveltamisala laajentuisi kattamaan myös tapahtumat, joilla on vain "potentiaalinen vaikutus kansanterveyteen". Sanamuodosta poistetaan vaatimus, jonka mukaan todistettava ja mitattava haitta tai haittariski on edellytys sille, että pääjohtaja voi käyttää valtaa valtioihin ja ihmisiin, ja se korvataan "mahdollisella" kansanterveysriskillä.

Pandemian määritelmä muutettiin 5.5.2009 siten, että taudin vakavuus ei ole ratkaiseva vaan kaikki huomio kiinnitetään taudin leviämisnopeuteen: mikä tahansa nopeasti leviävä kausi-influenssa voidaan määritellä pandemiaksi. Tämän määritelmän pohjalta pandemioita voidaan julistaa kevyin perustein, niitä voidaan asettaa usein ja niitä voidaan luonnottomasti pitkittää niin, että ihmiset ovat entistä riippuvaisempia hätätilavaltuuksiin turvautuvista hallituksista ja lääkeyhtiöistä.

WHO:n suunnitelman mukaan pandemioiden ei tarvitse rajoittua tartuntatauteihin, vaan niihin voisi kuulua esimerkiksi liikalihavuuskriisi. 1200 kansanterveysvirkailijaa vaati rasismin julistamista kansanterveydelliseksi hätätilanteeksi julkisessa kirjeessä 13.7.2020. Koronaviruksen torjumiseksi toteutettujen sulkutoimien aikana sallittiin suuret julkiset kokoontumiset George Floydin mielenosoitusten ja Black Lives Matter -mellakoiden aikana, koska rasismia pidettiin kansanterveydellisenä kriisinä.

Myös ilmastonmuutos on viime vuosien aikana määritelty uudelleen ympäristökysymyksestä kansanterveyskysymykseksi. Ilmastonmuutosta käsiteltiin ennen ekologian, ympäristön ja biosfäärin termein. Nyt se muotoillaan ihmisten terveydelle ja kansanterveydelle aiheutuvien haittojen näkökulmasta: vaikutusvaltaiset poliitikot ja yliopistotutkijat ovat ehdottaneet, että ilmastonmuutoksen tai Euroopan energiakriisin torjumiseksi olisi käytettävä liikkuvia sulkutoimia.

Jokaiseen maahan on tarkoitus perustaa luonnossa esiintyviä uusia virusmuunnoksia tunnistava seurantaverkosto. Jokaiseen virusmuunnokseen voidaan liittää mahdollinen taudin puhkeamisen riski, kunnes toisin todistetaan. Suuri osa verkoston rahoituksesta tulee yksityisiltä lahjoittajilta tai yrityksiltä, jotka hyötyvät taloudellisesti uusien tartuntatautien torjumisesta rokotteilla.

Ihmisarvon, ihmisoikeuksien ja vapauksien väheksyminen

Ihmisoikeudet ovat tähän asti olleet WHO:n sääntöjen perustana. Aikaisemmin terveyssäännöissä todettiin: ”Näiden asetusten täytäntöönpanossa kunnioitetaan täysimääräisesti ihmisten ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia”. Tämä on tarkoitus korvata muotoon: ”Näiden asetusten täytäntöönpano perustuu tasapuolisuuden, osallisuuden ja johdonmukaisuuden periaatteisiin sopimusvaltioiden yhteisen mutta eriytetyn vastuun mukaisesti ottaen huomioon niiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys." Ihmisarvon, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien käsite on siis tarkoitus korvata tyhjänpäiväisellä sanamuodolla, jossa vedotaan "tasapuolisuuteen, osallisuuteen ja johdonmukaisuuteen”, joita tarkastellaan valtioiden erilaisten taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen viitekehyksessä. Kyse on vallan keskittämisestä siten, että yksilöt alistetaan WHO:n viranomaisille, jotka käyttävät valtaa oikeudellisten seuraamusten ulkopuolella. Kansallisvaltioiden alistaminen lääkejättien ja yksityisten rahoittajien etunäkökohtien hallitsemalle Maailman terveysjärjestölle merkitsisi paluuta kolonialistiseen ja feodalistiseen lähestymistapaan. Tätä ei demokraattisessa yhteiskunnassa voida hyväksyä. Kansalaisten ihmisoikeuksia ja vapautta ei voida luovuttaa valtiosta riippumattomalle taholle.

Terveystuotteiden jakosuunnitelma

Kun pääjohtaja on julistanut hätätilan, hänellä on valtuudet määrätä hallituksia antamaan WHO:lle ja muille maille resursseja — varoja ja hyödykkeitä. Hänellä on oikeus suoraan puuttua tuotantoon ja lisätä maiden rajojen sisällä valmistettavien hyödykkeiden tuotantoa. Maat luovuttavat WHO:lle patenttilainsäädäntöä ja teollisia ja tekijänoikeuksia koskevan toimivallan, mukaan luettuna valmistustaitotiedon valvonnan sellaisten hyödykkeiden osalta, jotka pääjohtaja katsoo merkityksellisiksi potentiaalisen tai todellisen terveysongelman kannalta. Tämä teollis- ja tekijänoikeus ja valmistustaito voidaan siirtää kaupallisille kilpailijoille pääjohtajan harkinnan mukaan.

Sopimus antaisi lääketeollisuudelle mahdollisuuden keinotella hätäluvalla jakeluun annettavilla rokotteilla tai lääkkeillä, kun WHO voi julistaa hätätilan ilman valtiollisten toimijoiden kontrollia. Sopimukselta tulisi edellyttää hankintojen läpinäkyvyyttä ja korruption kontrollia.

Pakolliset lääketieteelliset hoidot

Sopimusehdotuksen mukaan kansalliset hallitukset luovuttaisivat WHO:n pääjohtajalle oikeuden päättää pakottamisesta terveydenhuoltotoimenpiteisiin (testeihin, rokotusten ottamiseen) ja lääkärintarkastuksiin sekä henkilöiden pidättämisestä ja matkustusrajoituksista. WHO saisi valtuudet vaatia lääkärintarkastuksia, todisteita rokotteen saamisesta, päättää sulkutoimista sekä toteuttaa kontaktien jäljittämistä, karanteenia ja hoitoa.

Kansalaisilta vaadittavia rokotteita ja käytössä olevia lääkkeitä koskeva päätösvalta annettaisiin WHO:n pääjohtajalle, joka voi olla täysin vailla lääketieteellistä koulusta. Kansalliset viranomaiset ja poliittiset toimijat olisivat vain pandemiatoimien toteuttajia. WHO:n hankkeissa mukana olleen tohtori Astrid Stuckelbergerin mukaan WHO on huolestuttavalla tavalla muuttunut kansainvälisestä terveysjärjestöstä "kansainväliseksi rokotejärjestöksi". WHO keskittyy pandemianhallintatoimissa rokotteiden jakeluun ja massakontrolliin, jota myös globaali digitaalinen rokotepassi edustaa.

WHO toistaa iskulausetta: ”Kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa”. Tämä iskulause herättää huolen, että tasa-arvon mielikuvaa käytetään jatkossa painostamaan jokaista rokotteen ottamiseen, jotta ”kaikki olisivat turvassa”. Koronarokotteiden osalta tiedämme, että väite ei edes pidä paikkaansa, koska tauti leviää ja tarttuu rokotuksista huolimatta.

Maailmanlaajuiset terveystodistukset

WHO on tehnyt saksalaisen Deutsche Telekomin tytäryhtiön T-Systemsin kanssa sopimuksen maailmanlaajuisen rokotepassijärjestelmän kehittämisestä, jonka tarkoituksena on yhdistää jokainen ihminen maapallolla QR-koodilla varustettuun digitaaliseen tunnisteeseen. WHO:n digitaalisen terveyden ja innovaatioiden osaston johtaja Garret Mehlin mukaan sitä voidaan käyttää myös osana tulevia rokotuskampanjoita.

Valtioiden itsemääräämisoikeus kaventuu: Tarkoituksena on antaa WHO:lle valtuudet ohittaa suvereenien valtioiden tekemät päätökset terveystoimenpiteistä. Asianomaisen valtion hyväksyntä ei enää olisi edellytys WHO:n pääjohtajan päätökselle julistaa kansanterveydellinen hätätilanne tai aluejohtajien päätökselle julistaa alueellinen kansanterveydellinen hätätila. Ehdotetut muutokset siirtäisivät valtaa itsenäisiltä valtioilta WHO:n byrokraateille. Sopimus antaisi WHO:lle vallan käynnistää operaatioita tavalla, joista kyseinen valtio ei käytännössä voi kieltäytyä. WHO:n vallan katsotaan olevan valtioiden (eli vaaleilla valittujen tai muiden kansallisten hallitusten) yläpuolella. Valtioiden odotetaan hyväksyvän WHO "auktoriteetiksi" kansainvälisissä terveyshätätilanteissa, mikä nostaa WHO:n valtioiden omien terveysministeriöiden yläpuolelle.

Määrittelemättömät, mahdollisesti valtavat taloudelliset kustannukset

Jos sopimus hyväksytään, jäsenmaita vaaditaan ”keräämään taloudellisia resursseja sopimuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon” ja osoittamaan vähintään 5 % vuotuisista terveysmenoistaan ”pandemioiden ehkäisyyn, niihin varautumiseen ja niitä vastaan reagoimiseen ja terveydenhuoltojärjestelmien elvyttämiseen”. Lisäksi sopimus velvoittaa jäsenvaltioita sitoutumaan vielä julkistamattomalla osalla bruttokansantuotteestaan ”kansainväliseen yhteistyöhön ja apuun pandemioiden ehkäisyssä, niihin varautumisessa ja reagoinnissa ja terveydenhuoltojärjestelmien elvyttämisessä”. Tarkoituksena on siirtää määrittelemättömiä miljardeja dollareita hätätilakomitealle ilman tarkasti määriteltyä vastuuta.

Yksityisillä rahoittajilla kuten rokotesijoittaja Bill Gatesillä on järjestössä suuri vaikutusvalta. WHO:n pandemiarahaston pelätään lisäävän entisestään rahoittajien valtaa vaikuttaa terveyden nimissä määriteltäviin toimiin. Pandemiasopimuksen sisällöstä neuvotellessa tämänkaltaisten intressiristiriitojen syntyminen pitäisi estää.

Sensuuri

Ehdotettuihin pääjohtajan harkintavaltaan kuuluviin yksilön oikeuksien rajoituksiin sisältyy myös sananvapaus.  WHO saisi valtuudet määritellä mielipiteitä tai tietoja "vääräksi tiedoksi tai disinformaatioksi" ja vaatia maiden hallituksia puuttumaan tällaisten näkemysten ilmaisuun ja levittämiseen. Tämä on tietenkin ristiriidassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kanssa. WHO:lle suunniteltu oikeus määrittää oikea ja väärä informaatio uhkaa ilmaisunvapauden periaatteita ja yhtäläistä oikeutta tulla kuulluksi. Nämä arvot ovat välttämättömiä demokratialle, ja niiden poistaminen vie kohti totalitarismia ja epätasa-arvoon perustuvia rakenteita.

Yhteistyövelvollisuus

Luodaan velvoite rakentaa, tarjota ja ylläpitää kansainvälisten terveyssäännöstöjen infrastruktuuria maahantulopaikoilla.

WHO on aiemmin kehittänyt prosesseja, joilla varmistetaan päätöksenteossa ainakin näennäinen yksimielisyys ja näyttöön perustuva päätöksenteko. WHO:n sääntöjen laatimisprosessi edellyttää ainakin paperilla, että erilaisia asiantuntijoita konsultoidaan ja että erilaisia todisteita punnitaan luotettavuuden varmistamiseksi. Esimerkiksi vuoden 2019 influenssapandemian hallintaa koskevissa ohjeissa WHO pidättyi suosittelemasta kontaktien jäljittämistä, terveiden ihmisten karanteenia ja rajojen sulkemista, koska näytön perusteella näiden odotetaan aiheuttavan pitkällä aikavälillä enemmän yleistä haittaa terveydelle kuin viruksen leviämisen hidastamisesta saatava hyöty, jos sitä on. Nämä ohjeet jätettiin huomiotta, kun Covid-19:n osalta julistettiin hätätila ja toimivalta siirtyi WHO:n pääjohtajalle.

Terveyssääntöjen tarkistukset vahvistavat entisestään pääjohtajan kykyä sivuuttaa näyttöön perustuvat menettelyt ja käyttää poikkeuksellista valtaa. WHO:n johtajille on tarkoitus antaa valtuudet julistaa kansainvälinen (tai alueellinen) terveydellinen hätätilanne ja antaa sitovia määräyksiä rajoittaa liikkumista, pidättää ihmisiä, toteuttaa laajamittaisia rokotuksia, luovuttaa teollisia ja tekijänoikeuksia ja taitotietoa sekä antaa resursseja WHO:lle ja muille maille harkintansa mukaan. Vaikka pääjohtaja ei haluaisi käyttää tällaista valtaa, hän joutuu ottamaan huomioon, että häntä saatetaan syyttää epäonnistumisesta alkavan pandemian pysäyttämisessä. Hän altistuu yritysten painostukselle, hänen päätöksillään on satojen miljardien eurojen talousvaikutuksia ja suuri vaikutusvalta tiedotusvälineissä. Tämän vuoksi tervejärkiset yhteiskunnat eivät koskaan luo tällaista asetelmaa.

Jos nämä muutokset hyväksytään, kukaan ei oikeudellisesti valvo WHO:n viranomaisia, joilla on diplomaattinen koskemattomuus ja joille annetaan oikeus hallita valtioiden ja yksityisten ihmisten elämää. On tärkeä torjua tilanne, jossa yksi ryhmä on laki itselleen ja voi mielivaltaisesti rajoittaa ja valvoa toisten vapautta.

Monien WHO:n viranhoitajien palkat riippuvat yksityishenkilöiden ja yritysten sponsoroinnista, joiden taloudelliset edut riippuvat heidän päätöksistään. WHO:n vastuuvapaiden komiteoiden tekemät päätökset luovat massamarkkinoita hyödykkeille ja tarjoavat taitotietoa kaupallisille kilpailijoille. Tällaiset päätökset mahdollistavat yrityksille satumaisia voittoja, kuten korona-aika osoitti.

Lähteet: 

The Final Report of the International Health Regulations Review Committee (substack.com)

Maailman terveysjärjestön (WHO) 76. yleiskokous Genevessä 21.-30.5.2023 - Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)