Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tarkoituksena on säätää ”itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamisesta”:

Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä poistetaan ja lääketieteelliset hoidot eriytetään juridisen sukupuolen korjauksesta. Sukupuolen voi hakemuksesta korjata täysi-ikäinen henkilö, joka esittää perustellun selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa korjattavaan sukupuoleen. Sukupuolen korjaamiseen tulee harkinta-aika. (Translaki – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)

Julkisessa keskustelussa on vain vähän kiinnitetty huomiota siihen, että uusi translakiesitys muuttaisi radikaalisti koko lainsäädännön ja yhteiskuntajärjestyksen perustana olevan sukupuolikäsityksen. Tarkoituksena on korvata biologisiin tosiasioihin perustuva sukupuolikäsitys subjektiiviseen kokemukseen ja tunteeseen perustuvalla sukupuolikäsityksellä.

Biologisia naisia syrjitään yhdenvertaisuuden nimissä

Marinin hallituksen translakiesityksen sisältämän sukupuolikäsityksen mukaan ihmisen sukupuoli ei määräydy biologisten tosiasioiden perusteella vaan sen mukaan, mitä ihminen kokee ja tuntee, tai minkälaisen kertomuksen hän kertoo sukupuoli-identiteetistään.

Vaikka tätä näkemystä puolustetaan itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden nimissä, se itse asiassa loukkaa sekä yhdenvertaisuutta että itsemääräämisoikeutta. Periaate, jonka mukaan ihmisiä on kohdeltava kaikissa tilanteissa sen sukupuolen edustajina, johon he kertovat kuuluvansa, ei ole ihmisoikeus vaan syrjivä periaate, jonka seurauksena ”kaikki muut menettävät oikeutensa yhdelle sukupuolelle omistettuihin tiloihin, palveluihin ja toimintoihin”, kuten feministi Helen Joyce huomauttaa (Joyce 224)

Sukupuolen moninaisuuden pohjalta organisoitu yhteiskunta syrjii biologisia naisia ja riistää heiltä oikeuden keholliseen yksityisyyteen. Biologisen sukupuolen korvaaminen subjektiivisiin tunteisiin perustuvalla sukupuoli-identiteetillä poistaa biologisen sukupuolen kategorian ja poistaa tytöt ja naiset pojista ja miehistä erillisenä kategoriana. Näin ohitetaan tyttöjen ja naisten oikeudet tiloihin ja erityisjärjestelyihin heidän yksityisyytensä suojelemiseksi (Holloway 2020). Nämä toimenpiteet vahingoittavat suhteettomasti naisia, ja ovat siksi lainvastaista syrjintää.

Kun juridinen sukupuoli määräytyy henkilön oman kertomuksen pohjalta, naisille tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi puolustautua sellaisia järjestelyjä vastaan, joissa biologiset miehet saavat pääsyn naisille tarkoitettuihin tiloihin pelkästään kertomalla todentamattoman kertomuksen omasta sukupuoli-identiteetistään. Ongelma on erityisen akuutti lasten ja nuorten kannalta.

Brittiläinen feministi ja The Economist -lehden toimittaja Helen Joyce (2022: 127-129) on huolissaan siitä, että kun virallinen sukupuoli määräytyy subjektiivisen kokemuksen tai kertomuksen perusteella, luodaan institutionaalisia heikkouksia, joita lapsia ja nuoria seksuaalisesti kaltoin kohtelevat henkilöt käyttävät hyväkseen. Kun syrjinnäksi määritellään se, että tyttö kokee ahdistavaksi jakaa pukuhuone- ja suihkutiloja naiseksi identifioituvan biologisen miehen kanssa, vanhempien on vaikeampi suojella lapsiaan. Uuden sukupuoliopin vaikutuksesta lapset eivät koe itseään vapaaksi ilmaisemaan ahdistustaan tytöille ja naisille tarkoitettujen tilojen jakamisesta biologisten miesten kanssa ja vanhemmat jäävät vaille tarvitsemaansa tietoa.

Uusi valtionuskonto?

Uuteen translakiesitykseen sisältyvä periaate juridisen sukupuolen määräytymisestä henkilön oman kokemuksen ja kertomuksen perusteella olettaa, että jos henkilö vilpittömästi tuntee kuuluvansa toiseen sukupuoleen, niin tämä tunne automaattisesti on samalla tietoa. ”Vilpitön tunne” ja ”tieto” rinnastetaan toistensa kanssa yksinkertaistetulla tavalla. Jokin on totta, koska tunnen sen voimakkaasti ja ilmaisen sen vilpittömästi. Tämä postmoderni ajattelutapa olettaa periaatteen; ”tunnen voimakkaasti ja vilpittömästi kuuluvani toiseen sukupuoleen, siksi olen toisen sukupuolen jäsen ja kaikkien on kohdeltava minua sellaisena”.

Se, että henkilö voi uuden translain myötä saada virallisen sukupuolensa muutetuksi pelkästään omaan subjektiiviseen kokemukseensa perustuvan kirjallisen selvityksen pohjalta, ei muuta hänen biologista sukupuoltaan. Kuitenkin yhteiskunta pakottaa kaikki kohtelemaan häntä tämän subjektiiviseen itsemääritelmään perustuvan sukupuolen perusteella. Näin yhteiskunta pakottaa kaikki jättämään huomiotta sen, mitä heidän aistihavaintonsa kertovat, ja eläytymään ja uppoutumaan kuvitelmaan tai kertomukseen, että sukupuolta voi todella muuttaa. Professori Kathleen Stock toteaa:

Suuria ongelmia syntyy, kun instituutiot tekevät pakolliseksi yhteiskunnalliseksi normiksi sen, että kaikkien on uppouduttava kuvitelmiin, joiden mukaan tietyt ihmiset ovat muuttaneet sukupuoltaan tai ovat muunsukupuolisia. (Stock 2022:197)

Opilla sukupuolen moninaisuudesta on näin ollen kielteisiä vaikutuksia sananvapauteen ja tutkimusvapauteen. Sananvapauden kanssa on ristiriidassa se, että yhdelle ihmisryhmälle annetaan etuoikeus määritellä kaikkien puolesta, mikä on oikea kuvaus aineellisesta todellisuudesta, kuten Helen Joyce huomauttaa:

Vaatimalla, että kaikkien muiden on hyväksyttävä transihmisten subjektiiviset uskomukset objektiivisena todellisuutena, päädytään uuteen valtionuskontoon, johon liittyy jumalanpilkkalakeja. (Joyce 224)

Politiikan tutkija Leor Sapirin (2022) mukaan nykyajan sukupuoliliike on pohjimmiltaan subjektiivisten tunteiden varaan rakentuva sentimentalisoitu maallistunut uskonto ilman tuonpuoleista Jumalaa.

Kun subjektiivisesti itsemääritellystä sukupuolesta tehdään ihmisoikeus, jonka ympärille yhteiskunta rakennetaan, siitä tulee mielivaltainen periaate, joka heikentää aitoja ihmisoikeuksia kuten sanan – ja mielipiteenvapautta sekä uskonnonvapautta.

Vanhempien oikeuksia rajoitetaan

Eduskuntaan syksyllä tulevan translakiesityksen tarkoituksena on muuttaa sukupuolikäsitys siten, että sukupuoli määräytyy subjektiivisen kokemuksen, ei biologian pohjalta. Tällä opilla on monia kielteisiä vaikutuksia perustaviin ihmisoikeuksiin ja vanhempien kasvatusoikeuteen, joita ei yleisessä keskustelussa ole otettu huomioon. Otan yhden esimerkin.  Kun oppi itsemäärittelyyn perustuvasta sukupuolesta sovelletaan vanhempien ja lasten suhteeseen, vanhemmuuskaan ei ensisijaisesti määräydy biologisen suhteen pohjalta, jolloin siitä tulee oikeudellinen konstruktio, kuten McGillin yliopiston professori Douglas Farrow (2019) toteaa:

Perheen idea katoaa, kun henkilökohtainen itsemääräämisoikeus ymmärretään siten, että sukupuolittuneella keholla ei ole merkitystä. Jos sukupuolittuneella keholla ei ole merkitystä, ei myöskään biologisella vanhemmuudella tai sukulaisuudella ole merkitystä.

Kun luonnollinen sukupuoliero ei enää toimi yhteiskuntaa organisoivana periaatteena, vaan sen paikan ottaa subjektiivinen sukupuolikokemus tai kertomus, kyseenalaistuvat ennen pitkää myös vanhempien oikeus lapsiinsa ja luonnollisten perhesuhteiden yleisesti suojattu asema. Tähän asti luonnollinen biologinen suhde on määritellyt, ketkä ovat lapsen vanhemmat. Viranomaisten tehtävänä on ollut vain todeta tämä luonnollinen tosiasia. Kun sukupuolta ei enää käsitetä biologiseksi tosiasiaksi vaan subjektiiviseksi tunteeksi, biologisilla vanhemmilla ei enää ole luonnollista oikeutta lapsiinsa. Jos sukupuolta ei enää määritellä luonnollisen, biologisen sukupuolen perusteella, ei myöskään vanhemmuutta enää määritellä luonnollisella, biologisella tavalla. Kun tämä periaate viedään loogiseen loppupäätelmäänsä, viranomaiset päättävät, ketä pidetään lapsen vanhempina.

Miten voimme varmistaa, ettei uutta sukupuolioppia sovelleta ennemmin tai myöhemmin siten, että biologisten vanhempien luonnollinen oikeus lapsiinsa menettää merkityksensä? Juristi Ulrich Vosgerau (2022) kysyy: Tarkoittaako itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolikäsitys sitten jossain vaiheessa sitä, että ”sinä et ole lapsen äiti vain siksi, että synnytit lapsen – vaan viranomaiset päättävät, kuka lapsen äiti on?” Vosgeraun mukaan sukupuolikäsityksen muutos katkaisee biologian ja perheoikeuden välisen suhteen, jonka varaan lainsäätäjä on tähän asti rakentanut. Sitten valtio päättää, ketkä ovat lapsen vanhemmat, ja mielivaltaisten huostaanottojen määrä kasvaa.

Todellisuuden matto vedetään lasten jalkojen alta

Marinin hallituksen translakiesitykseen on sisällytetty käsitys, jonka mukaan sukupuoli ei perustu objektiivisesti havaittaviin biologisiin tosiasioihin vaan henkilön kokemukseen omasta sukupuolestaan. Tällainen viesti vetää todellisuuden maton lasten jalkojen alta. Jos lapsille ja nuorille opetetaan, että pojat ja tytöt eivät itse asiassa olekaan pysyviä, biologisiin tosiasioihin perustuvia kategorioita vaan tunteeseen ja kokemukseen perustuvia identiteettejä, annamme lasten turvallisuuden ytimelle iskun alueella, joka on perustavaa heidän itseymmärrykselleen. Lasten tasapainoista kehitystä vaikeuttaa opetus, että pojalla ja tytöllä ei ole mitään objektiivisesti tunnistettavia piirteitä, vaan kyse on vain henkilökohtaisesta kokemuksesta ja tunteesta (Davies-Arai 23).

Münchenin yliopistollisen sukupuoliklinikan lapsi- ja nuorisopsykiatri Alexander Korte korostaa, että mitä enemmän nuorta tuetaan uskossaan, että hän kuuluu toiseen sukupuoleen, sitä vahvemmaksi uskomus muuttuu ja sitä vaikeammaksi hänen on siitä myöhemmin irrottautua. Näin lisätään mahdollisuutta, että muutoin väliaikainen vaihe jähmettyy pysyväksi ”identiteetiksi” ja nuori lopulta lähtee tielle kohti hormoneja ja leikkauksia, jotka voivat viedä häneltä sekä seksuaalisen toimintakyvyn että lisääntymiskyvyn.

Psykiatri Roberto D’Angelo (ym. 2020b) päättelee tutkimustensa pohjalta:

Yhä useammat potilaat kärsivät syvästä traumasta epäasianmukaisen sukupuolenkorjausleikkauksen vuoksi. He kärsivät peruuttamattomista fyysisistä muutoksista – – , jotka suoraan aiheuttamansa ahdistuksen lisäksi vaikuttavat henkilön kykyyn luoda vakaa identiteetti (monet tuntevat jäävänsä loukkuun seksuaaliseen ei-kenenkään-maahan), löytää romanttisia kumppaneita ja tukevia sosiaalisia verkostoja, hankkia lapsia tai löytää vakituinen työpaikka.

Sukupuolenkorjaajille suunnattua psykoterapiaryhmää ohjannut psykiatri Az Hakeem (2018: 147-149) kertoo, että sukupuolenkorjaustaan katuvat henkilöt ”muodostavat uuden hiljaisen ja syrjäytyneen ryhmän, jolla ei ole ääntä eikä edustusta”. Nämä ihmiset joutuvat usein ”masentavaan, avuttomaan ja toivottomaan tilanteeseen, josta ei ole ulospääsyä”.

Viranomaisten ei tulisi tiedotuksellaan lisätä sukupuolihämmennykseen joutuvien lasten ja nuorten määrää. 

Virallinen tiedotus aiheuttaa sukupuolihämmennystä

Subjektiiviseen kokemukseen perustuvan sukupuolikäsityksen varaan rakennettu yhteiskuntajärjestys ja virallinen tiedotus on suuri riski erityisesti lapsille ja nuorille. Lapsissa ja nuorissa aiheuttaa hämmennystä ajatus, että lapsi voisi syntyä väärään kehoon.

Maailmanlaajuisesti voidaan empiirisesti osoittaa, että suurella osalla sukupuoliahdistuneista nuorista on muitakin vakavia ongelmia. Autisminkirjon häiriöistä ja psykiatrisista häiriöistä kärsivät henkilöt ovat yliedustettuina sukupuoliahdistuneiden nuorten keskuudessa (Warrier ym. 2020). Tällaiset lapset ja nuoret saattavat omaksua uskomuksen, että sukupuolenvaihdos on ratkaisu kaikkiin heidän ongelmiinsa.

Autistisille lapsille ja nuorille tarjottavan kuntoutuksen yhtenä tarkoituksena on auttaa autismin kirjon ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria ymmärtämään paremmin yhteyttä oman ”minänsä” ja kehonsa välillä (Knill 2009). Oppi sukupuolesta kokemukseen ja tunteeseen perustuvana asiana vie heitä päinvastaiseen suuntaan ja heikentää heidän tietoisuuttaan omasta kehostaan eli heikentää heidän minänsä ja kehonsa välistä yhteyttä. Onko virallisessa tiedotuksessa perusteltua toimia tavalla, joka haittaa autististen lasten ja nuorten kuntoutusta ja vieraannuttaa heitä omasta kehostaan opettamalla oppia, että sukupuoli ei määräydy ihmisen kehon vaan subjektiivisen kokemuksen perusteella.

Nuorten äkillinen sukupuolihämmennys liittyy yleensä lisääntyneeseen internetin ja sosiaalisen median käyttöön; usein sukupuolihämmentyneen nuoren ystäväpiirissä tai someverkostoissa on joku, joka käy läpi sukupuolenvaihdosprosessia (Littman 2018); Tutkimus osoittaa, että kun sukupuolenvaihdos-ilmiöstä uutisoidaan, lähetteiden määrä sukupuoliklinikoille lisääntyy seuraavina viikkoina (Pang ym. 2020). Jos virallinen tiedotus julistaa uutta sukupuolioppia, voidaan tutkimuksen valossa odottaa, että sen seurauksena lisääntyy sukupuolihämmennykseen joutuvien nuorten määrä. Osa näistä nuorista päätyy terveyttään vaarantaviin hormonihoitoihin ja leikkauksiin, joita osa heistä katuu katkerasti.

Göteborgin yliopiston lasten- ja nuorisopsykiatrian professori Christopher Gillberg pitää lasten ja nuorten lääketieteellistä sukupuolenkorjausta ”ehkä yhtenä lääketieteen historian suurimmista skandaaleista”, koska näiden hoitojen pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. (Van Maron 2019)

Sukupuolisen moninaisuuden opin varaan rakentuva ”sukupuolitietoinen viestintä” on erityisen ongelmallista  haavoittuvassa asemassa oleville mielenterveysongelmaisille ja autismin kirjon ongelmista kärsiville lapsille ja nuorille. Tällainen viestintä ohjaa heitä epäsuorasti hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka vaurioittavat heidän seksuaalista toimintakykyään ja lisääntymiskykyään.

Lopuksi

Itsemääräämisoikeuteen perustuvaa sukupuolikäsitystä olisi arvioitava koko yhteiskunnan näkökulmasta, ei vain niiden näkökulmasta, jotka haluavat vaihtaa sukupuoltaan, koska sukupuolen oikeudellisen käsitteen muutos vaikuttaa kaikkiin kansalaisiin ja muuttaa koko yhteiskunnan organisaatiota. Itsemääräämisoikeuteen perustuva laki sukupuolen vahvistamisesta merkitsee yhteiskunnan sääntöjen täydellistä uudelleenkirjoittamista, koska siinä määritellään uudelleen, mitä tarkoittaa, että joku on mies tai nainen.

Julkisessa keskustelussa asiaa on käsitelty lähinnä mikrotasolla kertomalla tunteisiin vetoavia tarinoita joidenkin yksittäisten aikuisten toiveista ja mieltymyksistä ja lainaamalla iskulauseita tasa-arvosta. Yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä asiaa olisi kuitenkin tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, makrotasolla, ottaen huomioon päätöksen laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset. Lain laajat yhteiskunnalliset ja kasvatukselliset vaikutukset on usein jätetty keskustelussa huomiotta.

Kirjallisuus

D’Angelo, Roberto & Syrulnik, Ema & Avad, Sasha & Marchiano, Lisa & Kenny, Dianna Theadora & Clarke, Patrick (2020a) “One Size Does Not Fit All: In Support of Psychotherapy for Gender Dysphoria” Archives of Sexual Behavior (2020). https://doi.org/10.1007/s10508-020-01844-2

D’Angelo, Roberto & Syrulnik, Ema & Avad, Sasha & Marchiano, Lisa & Kenny, Dianna Theadora & Clarke, Patrick (2020b) “Jack Turban’s Dangerous Campaign to Smear Ethical Psychotherapy as Anti-Trans ‘Conversion Therapy’”, Quillette, November 1, 2020, https://quillette.com/2020/11/01/jack-turbans-dangerous-campaign-to-smear-ethical-psychotherapy-as-anti-trans-conversion-therapy/

Biggs, Michael (2019) ”Britain’s Experiment with Puberty Blockers”, in Michele Moore & Heather Brunskell-Evans (toim.) Inventing Transgender Children and Young People. Cambridge Scholars Publishing.

Bränström, Richard & Pachankis, John E. (2019) “Reduction in Mental Health Treatment Utilization Among Transgender Individuals After Gender-Affirming Surgeries: A Total Population Study”, American Journal of Psychiatry 3.10. 2019, https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2019.19010080

Correction to Bränström and Pachankis, American Journal of Psychiatry, 1 Aug. 2020 https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2020.1778correction

Davies-Arai, Stephanie (2018) ”The Transgender Experiment on Children.” Teoksessa Heather Brunskell-Evans ja Michele Moore (toim.): Transgender Children and Young People – Born in Your own Body. s. 16-40.

De Vries A. L. C. ja Cohen-Kettenis P. T. (2016): ”Gender Dysphoria in Children and Adolescents.” In Randi Ettner, Stan Monstrey, Eli Coleman (ed.): Principles of Transgender Medicine and Surgery, s. 180–207.

Dhejne C. & Lichtenstein P, & Boman M, & Johansson A, & Långström N, & Landén M. (2011) “Long-term follow-up of transsexual persons undergoing sex reassignment surgery: cohort study in Sweden.” PLoS One. 2011;6(2):e16885. Epub 2011 Feb 22.

Farrow, Douglas (2010) The Government of Québec Declares War on ‘Homophobic’ and ‘Heterosexist’ Populace. file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/My%20Documents/My%20Pictures/Farrow%20article%20for%20upload.pdf

Farrow, Douglas (2019) “The New Family Violence”. First Things 5.8. 2019.

Hakeem, Az (2018) TRANS: Exploring Gender Identity and Gender Dysphoria. Tiger Press.

Holloway, Geoff (2020) “The Mysterious Power of an International Transgender Declaration that No One Has Ever Heard of”, Mercatornet 10.9.2020  https://mercatornet.com/the-mysterious-power-of-an-international-transgender-declaration-that-no-one-has-ever-heard-of/66429/

Joyce, Helen (2022) Trans: When Ideology Meets Reality. One World.

Knill, Marianne & Christopher (2009): Kehontuntemus, kontakti, kommunikaatio. KKK-harjoitusohjelmat. Kehitysvammaliitto Ry Oppimateriaalikeskus Op/Ke

Korte, Alexander (2022) Alexander Korte | Jugendpsychiater über Transsexualität, Dysphorie und Self-ID | Hyslop Uncut – YouTube, 1.40.25-

Littman, L. (2018). Parent reports of adolescents and young adults perceived to show signs of a rapid onset of gender dysphoria. PloS one, 13(8), e0202330.

Minkowitz, Tina (2016) Female Autonomy vs Gender Identity: A critical analysis of gender identity in CEDAW jurisprudence and the Yogyakarta Principles. Master’s Thesis. University of Oslo. https://www.duo.uio.no/handle/10852/54626

Morse, Jennifer Roback (2011) Love & Economics: It takes a Family to Raise a Village. Ruth Institute Books.

Palveluvalikoimaneuvoston suositus. Alaikäisten sukupuoli-identiteetin variaatioihin liittyvän dysforian lääketieteelliset hoitosuositukset. Finnish_Guidelines_2020_Minors_Original.pdf (segm.org); Finnish_Guidelines_2020_Minors_Unofficial Translation.pdf (segm.org)

Pang, K. C., de Graaf, N. M., Chew, D., Hoq, M., Keith, D. R., Carmichael, P., & Steensma, T. D. (2020). Association of Media Coverage of Transgender and Gender Diverse Issues With Rates of Referral of Transgender Children and Adolescents to Specialist Gender Clinics in the UK and Australia. JAMA Network Open, 3(7), e2011161-e2011161.

Pearcey, Nancy (2018) Love Thy Body: Answering Hard Questions about Life and Sexuality. Baker Books.

Puolimatka, Tapio (2019) Sukupuoli muutoksessa. Päivä.

Regnerus, Mark (2019b) “New Data Show ‘Gender-Affirming’ Surgery Doesn’t Really Improve Mental Health. So Why Are the Study’s Authors Saying It Does?”, Public Discourse, November 13, 2019. https://www.thepublicdiscourse.com/2019/11/58371/

Sapir, Leor (2022) On ‘Gender’ the AAP Has Chosen Ideology Over Science (realityslaststand.com)

Sorokin, Pitirim A. (1956) The American Sex Revolution. Porter Sargent Publisher.

Stock, Kathleen (2022) Material Girls: Why Reality Matters for Feminism. Fleet.

Stolzman, Jessica & Takala, Hanna (2019) Ei enää teidän tyttönne. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/09/vanhemmat-vastustivat-15-vuotiaan-tyttarensa-toivetta-korjata-sukupuoltaan?utm_source=facebook-share&fbclid=IwAR3IhKsCyk5vq1u6Xm9LY0nvz21y1hUut-tZl6At_rReMxHmcTOly7S7J3Q

Van Maron, Jonathon (2019) World Renowned Child Psychiatrist Calls Transtreatment “Possibly One of the Greatest Scandals in Medical History”.   https://thebridgehead.ca/2019/09/25/world-renowned-child-psychiatrist-calls-trans-treatments-possibly-one-of-the-greatest-scandals-in-medical-history/

Vosgerau, Ulrich (2022) Ulrich Vosgerau: ”Dann bestimmt der Staat, wer die Eltern Ihres Kindes sind!” (tichyseinblick.de)

Warrier, Varun & Greenberg, David M. & Weir, Elizabeth & Buckinham, Clara & Smith, Paula & Meng-Chuan, Lai & Allison, Carrie & Baron-Cohen, Samuel (2020) ”Elevated rates of autism, other neurodevelopmental and psychiatric diagnoses, and autistic traits in transgender and gender-diverse individuals.” Nature Communications 11.1 (2020): 1-12.

Zimmerman, Carle C. (1947) Family and Civilization. Harper & Brothers.