Emme saa koskaan unohtaa? Mutta siitä huolimatta lähes kaikki unohtavat.

Kansalaisten (ja poliitikkojen) muisti liittyen merkittäviinkin yhteiskunnallisiin asioihin on toivottoman lyhyt.

Tästä johtuen haluan muistuttaa siitä, kuinka suomalaisvastaisesti Suomen poliittiset johtajat sekä sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaavat henkilöt ja instituutiot ovat toimineet juuri silloin, kun heidän pitäisi osoittaa yhteiskunnallista selkärankaisuutta sekä rakkautta omaa kansaa kohtaan. Siis juuri niitä kohtaan, joiden etua ja turvallisuutta edistämään ja valvomaan heidät on eduskuntaan ja / tai virkatehtäviinsä valittu.

Elokuussa 2015 Yle markkinoi ahkerasti tv-lähetyksissään ja nettisivuillaan Meillä on Unelma –tapahtumaa, jossa ”hyviksi ihmisiksi” itsensä kokevat suomalaiset liputtivat erityisesti kehitysmaista saapuvan maahanmuuton puolesta.

Yle toteutti myös suoran lähetyksen tapahtumasta (linkin artikkelissa on useita tviittejä), joka hehkui toiseuden palvontaa ja vihaa kaikkia niitä suomalaisia kohtaan, jotka ymmärsivät jo tuolloin, millaiseen kehitykseen holtiton maahanmuuttopolitiikka johtaa.

Ylen toimittajia ei kiinnostanut fakta, jonka mukaan merkittävä osa tulijoista saapui kulttuureista, joissa halveksitaan avoimesti länsimaista elämäntapaa sekä länsimaiden lakeja, sääntöjä ja moraalikoodistoa.

Tänä päivänä voimme kysyä, missä vaiheessa Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus pyytää anteeksi tukeaan taloudellisesti erittäin haitalliseksi ja turvallisuuden kannalta vaaralliseksi osoittautuneelle politiikalle.

Tuskin koskaan, sillä toimittajaa virheettömämpiä ihmisiä suomalaiset löytävät ainoastaan eduskunnasta, jossa tehdään vain hienoja suomalaisten asioita edistäviä päätöksiä, kuten jokaisen itsenäisen valtion parlamentille kuuluu. Jos et jostain syystä ymmärrä, kerron, että edellinen lause pitää sisällään sarkasmia ja ironiaa.

Jos seuraavassa lähihistoriaan liittyvässä katsauksessa olisi kyse elokuvasta, sen nimi voisi olla ”Unelmasta uppotukiksi”.

Puolustusvoimat on perinteisesti koettu maanpuolustusorganisaatioksi, mutta kaukaisista maista saapunut Unelma, jonka eskaloituminen käynnistyi toden teolla loppukesällä 2015, käänsi tämän(kin) asian ainakin hetkellisesti päälaelleen.

Poliitikot päättivät ja upseerit käskyttivät joukkonsa edistämään Unelman edustajien levittäytymistä kaikkialle Suomeen.

Yle 24.9.2015: 

”Viime päivät jäävät loppuelämäksi mieleen monelle varusmiehelle. Virka-aputehtävä Suomen ensimmäisessä turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksessa on täysin poikkeuksellinen. Palkkioksi saattaa olla luvassa muutaman päivän kuntoisuusloma.”

Puolustusvoimien paikalle komentama kokelas Hoikka kommentoi:

”– Busseista tulevat ihmiset ovat hämmentyneitä. He voivat tulla maasta, jossa on sota ja joutua tänne, missä ensimmäisenä vastassa on armeija ja poliisit. Yllättävän positiiviseen suuntaan tilanteet ovat aina kääntyneet, kun on vähän aikaa päästy yhdessä odottamaan.”

”Päivät eri kulttuureista tulleiden miesten, naisten ja lasten kanssa jäävät loppuelämäksi mieleen, Hoikka sanoo. Hän on viettänyt ne paikassa, jollaista suurin osa suomalaisista ikätovereista ei koskaan pääse tai joudu kokemaan. Hoikka uskoo, että sen takia monella ei ole käsitystä tulijoiden todellisuudesta.”

Kuinkas sitten kävikään?

Unelman edustajien asetuttua vastaanottokeskuksiin (VOK), joiden ylläpidon Suomen kansa kustantaa, alkoi tapahtua.

Unelman useat edustajat syyllistyivät raiskauksiin ja paikallisväestön naisiin ja tyttöihin kohdistuneeseen ahdisteluun pyrkien samalla osoittamaan kantaväestön miehille heidän avuttomuutensa ja surkeutensa.

Tilanne ei ollut Petteri Orpon ja Päivi Nergin johtaman sisäministeriön mielestä vielä riittävän kriittinen, joten Poliisihallitus käskytettiin pimittämään todellisuutta.

Uusi Lahti –media sai vihiä ja uutisoi asiasta 21.10.2015: 

”Hämeen poliisilaitoksen henkilöstö sai viime viikon alkupuolella sisäisen viestintäohjeistuksen, joka koskee nykyiseen turvapaikanhakijatilanteeseen liittyvää poliisitiedottamista.”

”Keskustelua on herättänyt mm. poliisilaitoksen päivittäistiedottamista koskeva ohje, jonka mukaan rikoksista uutisoitaessa ”ei mainita epäillyn asemaa turvapaikanhakijana”.”

Kentällä toimivien kokeneiden poliisien suulla ihmeteltiin Poliisihallituksen tahtoa pimittää todellisuutta:

”Eihän kenenkään henkilöllisyys paljastu sillä, että hänen sanotaan olevan turvapaikanhakija.”

Sama ohjeistus toimitettiin kaikille Suomen poliisilaitoksille. Ohjeistus on edelleen voimassa.

Pimitysyrityksistä huolimatta sosiaalisessa mediassa oltiin hereillä. Kempeleessä maanantaina 23.11.2015 tapahtunut raiskaus oli ensimmäinen suurta kohua herättänyt tapaus.

Suomen hallitus ei lannistunut.

Hallituksen viestinnän välittäjänä toimiva Yleisradio otti raiskauksen jälkeisenä päivänä, 24.11.2015, kantaa hallituksen ja pääministerin tahdon mukaisesti: 

”Pohjoispohjalaiskunnassa nuoren tytön raiskaustapausta on käsitelty vaihtelevin tuntein: teko herättää huolta turvallisuudesta, mutta samalla pelätään teon leimaavan kaikki turvapaikanhakijat.”

Vuoden 2016 ensimmäisen puoliskon aikana Unelman edustajat, Irakin kansalaiset (eivät kaikki irakilaiset) etunenässä, syyllistyivät enenevässä määrin seksuaaliseen ahdisteluun ja raiskauksiin. Sosiaalisessa mediassa kerrottiin myös muusta toiminnasta, kuten pahoinpitelyistä, ryöstöistä ja uhkaavasta käyttäytymisestä.

Ensimmäisen surmatyön Unelman edustajat toteuttivat 11.9.2016 Kajaanin Otanmäessä.

Seksuaalirikosten rajusta kasvusta ja Otanmäen taposta liiemmin piittaamatta pääministeri Juha Sipilä kirjoitti 19.9.2016 kansalaisille:

”Osana sisäisen turvallisuuden selonteon toimeenpanoa on myös syytä selvittää, onko lainsäädäntömme ajan tasalla vihapuheisiin ja -tekoihin puuttumiseksi. Erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa keskustelu helposti karkaa käsistä. Puhekin on teko.”

Ikävä kyllä, Sipilä on poistanut tekstin blogistaan. Liekö häpeän tunne niin valtava?

Pääministeri unohti, että suomalaiset eivät olleet surmanneet tai raiskanneet ainoatakaan turvapaikanhakijaa. Tästä huolimatta pääministeri käänsi huomion ja syyllisyyden suomalaisten oikeutettuun suuttumukseen, jota kansalaiset ilmensivät monin sanoin ja tavoin sosiaalisessa mediassa.

Joko pääministerin oikeus- ja suhteellisuudentaju oli pahasti hukassa tai sitten hän ei kyennyt hahmottamaan todellisuutta, koska oli itse kainaloita myöten osallinen ikävien tapahtumien eskaloitumiseen.

Keskusrikospoliisin vuoden 2016 raiskauksista kertova tilasto viesti hallituksen uutteran suomalaisvastaisen työn onnistumisesta. 

Suomeen pääministerin ”päiväkäskyllä” tuotettujen irakilaisten todennäköisyys syyllistyä raiskausrikokseen paljastui 43-kertaiseksi kantaväestöön nähden. Afgaanit ja turkkilaiset olivat hiukan jäljessä, lukujen ollessa afgaanien osalta 36-kertainen ja turkkilaisten osalta 29-kertainen.

Toistaiseksi pahin teko toteutui 18.8.2017 Turussa, jossa marokkolainen terroristi surmasi kaksi ihmistä ja haavoitti kahdeksaa. 

Sipilän hallitus ei osoittanut merkkiäkään halusta rajavalvonnan aloittamiseksi. Päinvastoin, sisäministeri Paula Risikko (kok) totesi presidentti Sauli Niinistön tavoin, että rajaa ei voi sulkea sulkeutumatta itse.

Kumpikin valehteli. Useat Euroopan valtiot (mm. Ruotsi, Tanska, Norja, Saksa, Itävalta, Ranska) olivat jo sulkeneet rajansa (aloittaneet rajavalvonnan sisärajalla), kuka lyhemmäksi, kuka pidemmäksi aikaa. Tästä huolimatta ne eivät olleet millään tavoin sulkeutuneet ja käpertyneet itseensä.

Saksalaisen Bild-lehden 9.9.2017 julkaiseman uutisen mukaan Isis sai alueita vallatessaan käsiinsä jopa 11 100 blankopassia. Ne eivät ole väärennettyjä, vaan aivan aitoja passeja, jotka Isis pystyi täyttämään haluamillaan henkilötiedoilla. 

Saksan keskusrikospoliisi kertoi pelkäävänsä, että maahan on matkustanut kyseisten passien avulla myös terroristeja. Isis-passien avulla maahan tulleiden määrää ei tiedetty.

Suomessa rajan yli saapui edelleen laittomasti turvapaikanhakijoita, keskimäärin 450 henkilöä kuukaudessa, suurimpana ryhmänä irakilaiset.

Yleisradion uutinen 15.9.2017 kertoi millaisen väen sisäänottoa Puolustusvoimat avusti hallituksen tahdon mukaisesti syksyllä 2015: 

”- Varusmiehiä on suositeltu välttämään yksin pimeässä liikkumista sotilasasussa, eli käytännössä loma-asussa. Samalla on suositeltu käyttämään yhteisiä lomakuljetuksia, Holma sanoi.

Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara kertoi STT:lle perjantaina, että ohjeistuksiin ei liity mitään äkkinäistä tai uutta uhkaa.

Lännen Media uutisoi tiistaina, että Turun puukotusiskun tekijän alun perin suunnittelema kohde olisi ollut sotilaallinen. Suomen Kuvalehti kertoi keskiviikkona, että iskijän alkuperäinen kohde olisi ollut varusmies.”

Puolustusvoimat toteutti Torniossa vuonna 2015 ydintehtäväänsä ja kenraalikunta hehkui tyytyväisyydestä?

On pakko kysyä, ovatko Suomen poliittisen johdon, sisäministeriön ylimpien virkamiesten, armeijan ylimmän johdon ja poliisin ylimmän johdon kaikki edustajat tervepäisiä ja inhimillisiä ihmisiä?

Entä millaista vastuuta kantoi perinteisen median ylivoimainen enemmistö, joka viesti turvapaikkakriisin alusta pitäen positiivisena asiana hallituksen suomalaisvastaista politiikkaa osallistuen samalla olennaisen tiedon pimitykseen ja vääristelyyn.

Erityisen selkeästi tätä täytyy kysyä Yleisradiolta, jonka toiminnan kansalaiset joutuvat rahoittamaan haittapolitiikkaa aiemmin toteuttaneiden ja tänä päivänä (Sanna Marinin hallitus) entistäkin innokkaammin toteuttavien poliitikkojen tahdosta.

Suomalaiset ovat jo kokeneet terrori-iskun, jonka lisäksi ulkomaalaisten tekemien seksuaalirikosten määrä on noussut radikaalisti, terroriuhka on kasvanut, väkivaltaisia ja ryösteleviä etnojengejä on syntynyt Ruotsin mallin mukaisesti, useita islamilaisesta maailmasta tuttuja ”kunniamurhia” on toteutunut ja ulkomaalaisten vankien määrä kasvaa jatkuvasti (joukossa useita radikalisoituneita islaminuskoisia).

Unelma etenee kohti Ruotsin mallia, mutta kansanedustajien ja puolueiden enemmistö seisoo edelleen vaarallisen ja taloudellisesti miljardeja maksavan maahanmuuttopolitiikan takana!

Tosin Ruotsi on muun muassa kuolemaan johtaneiden ampumistapausten osalta tänä päivänä huomattavasti pahemmassa tilanteessa kuin vuoden 2017 tilanteessa, josta linkin teksti kertoo. Vuonna 2017 Ruotsissa kuoli ampumisen seurauksena 43 ihmistä, viime vuonna (2022) manan majoille matkasi 63 ihmistä samasta syystä. 

Ymmärtävätkö kaikki suomalaiset vieläkään, että maahanmuutto ei ole luonnonilmiö, vaan poliittinen päätös, johon voi vaikuttaa tukemalla ja äänestämällä ainoastaan sellaisia poliitikkoja ja puolueita, jotka vastustavat nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa? Ruotsi on jo kääntänyt kelkkansa, samoin Tanska, jossa poliittinen johto heräsi ruotsalaisia aiemmin, joten pitäisikö suomalaisten herätä ennen kuin maa ajautuu ”ruotsalaiseen todellisuuteen”.