Onko Suomen seuraava pääministeri selkärangaton Petteri, selkärankainen Riikka vai selfie-Sanna?

Viimeisin Yle-gallup kertoo perussuomalaisten suosion olevan noususuunnassa, kokoomuksen loivassa alamäessä ja demarien lähes samassa pisteessä kuin joulukuun mittauksessa.

Pitkään on vaikuttanut siltä, että natseja kaikkialla näkevien Ellun Kanojen ohjauksessa toimiva mielikuvapuolue kokoomus marssii pääministeripuolueeksi ja että selfie-erikoistuneen muotinukke Sanna Marinin johtama, työväenpuolueesta feministien ympärivuotiseksi kesäleiriksi muuttunut SDP jatkaa hallituksessa Petteri Orpon johtaman sinipunahallituksen kakkospuolueena.

Ylen uusimman gallupin myötä näkymä horjahtaa, mutta ei suinkaan katoa, sillä vaikka perussuomalaiset olisi vaalien jälkeen suurin puolue, ennustan, että ilman selkeää voittoa perussuomalaisista ei tule pääministeripuoluetta.

Perustan ajatukseni siihen, että selkärangattoman ja sammakkoja suustaan päästävän Petteri Orpon kiima pääministeriksi on niin kova, että hän ja lähes koko poliittisen uransa ajan venäjämielisyydestään tunnettu Kai Mykkänen vääntävät kulisseissa kassakaappisopimuksen itsensä kanssa yhtä ”suvaitsevaisten” demarien kanssa.

Suvaitsevainen-sana on lainausmerkeissä, koska oikeasti Orpo ja Mykkänen sekä Sanna Marin demarijoukkoineen eivät ole suvaitsevaisia, vaan suvaitsemattomia, mitä tulee rehelliseen puheeseen esimerkiksi maahanmuutosta, islaminuskoisten terroristien motiiveista, seksuaalirikosten voimakkaan kasvun juurisyystä, jengirikollisuudesta ja Ruotsin / Ranskan / Saksan tiestä.

Ruotsi, Ranska ja Saksa tunnetaan muun muassa Belgian ja Britannian ohella erittäin epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikastaan, jonka myötä niiden sisälle on muodostunut runsaasti no go –alueita ja etnojengejä, joiden jäsenet eivät kunnioita lakia ja järjestystä, vaan puukkoa ja pyssyä.

Orpo ja Marin edustavat suomalaispoliitikkoja jo neuvostoajoista vaivannutta todellisuuden kieltämistä, jonka mukaisesti se, mitä me kansalaiset näemme ja tiedämme varmuudella ja mistä useiden eurooppalaisten valtioiden tila kertoo, ei ole totta, vaan totta on se, mitä johtava suvaitsevainen poliitikko kulloinkin keksii väittää.

Neuvostoliitossakin kaikki oli poliittisen johdon mukaan hyvin tai ainakin menossa hyvään suuntaan, vaikka jokainen tiesi, että puute ja kurjuus vaivasivat eikä tilanne ollut etenemässä kuin huonompaan suuntaan.

Mitä tulee puoluejohtajien ja suosituimpien puolueiden (kok, ps, sdp) haluun ja kykyyn puolustaa kansainvälisellä kentällä omaa kansaa, ei liene epäselvää, että tässä suhteessa Riikka Purran johtamat perussuomalaiset loistaa ylivoimaisena ykkösenä.

Puolueen perusteema on ollut jo pitkään suomalaisten edun huomioiminen kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Samaa ”vikaa” ei ole ollut havaittavissa kokoomuksen ja demarien toiminnassa, vaan pikemminkin on vaikuttanut siltä, että kumpainenkin ajaa mieluummin Brysselin kuin suomalaisten etua.

Suomalaisten edulla tarkoitetaan oman kansan ja maan etusijalle asettamista sekä talouden että turvallisuuden sektorilla.

Perussuomalaisten poliittinen tahto tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sosiaaliturva olisi kansalaisuusperusteinen eli täyttä etua nauttisivat vain Suomen kansalaiset, joita varten järjestelmä on alun perin rakennettu sen sijaan, että siitä pääsevät halutessaan nauttimaan kaikki maailman kansalaiset, mikäli ymmärtävät hakeutua Suomen rajalle ja lausua sanan asylum.

Itse asiassa Marinin hallituksen päätösten myötä erilaisten sosiaalietuuksien tarjontaa on laajennettu myös niiden osalta, jotka oleilevat Suomessa laittomasti, ilman oleskelulupaa.

Normaalissa kansalaisistaan välittävässä valtiossa laittomasti oleskelevat otetaan säilöön ja poistetaan ensimmäisen tilaisuuden tullen maasta, mutta koko maailman sosiaalitoimiston titteliä kantavassa Suomessa tämä(kin) asia on toisin.

Turvallisuuden osalta suomalaisten etu olisi tiukempi maahanmuuttopolitiikka, jossa poistettaisiin houkutustekijät, jotka vetävät puoleensa erityisen paljon muuttoa kulttuureista, joiden edustajilla on huono sopeutumis- ja työllistymisennuste, mutta suuri todennäköisyys ajautua rikoksen polulle.

Hyvää, valtiolle kannattavaa ja sopeutumiskykyistä maahanmuuttoa ei vastusta kukaan, sillä miksi asettua poikkiteloin maahanmuutolle, joka tuottaa maalle ja kansalaisille hyviä asioita ja jonka edustajat integroituvat ja jopa assimiloituvat suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että eivät tarvitse ”kotoutusta”, jota pidän lähinnä kirosanana sekä tyhjänä, mutta erittäin kalliina puuhasteluna.

SDP on selfiekuvistaan ja teinityttömäisestä käytöksestään tutuksi tulleen Sanna Marinin hallituksessa talous- ja turvallisuuspoliittiset näyttönsä antanut eikä niissä ole kehumista.

Ylimääräistä velkaa on otettu varsin huolettomasti miljarditolkulla ja maahanmuuttopolitiikka on löysennetty tavalla, joka toimii sekä talouden että turvallisuuden kannalta negatiiviseen suuntaan.

Energian ja polttoaineiden hintoja on usein perusteltu Ukrainan sodalla, mutta tosiasiassa niiden hinta kipusi kohti taivasta jo ennen sotaa. Välistä vetäjiä löytyy sieltä ja täältä, jonka lisäksi riesana on sähköpörssin typerä hinnoitteluperiaate.

Energian hintaan liittyvistä ongelmista päästään pitkäkestoisesti eroon, mikäli poliittista tahtoa löytyy, mutta se vaatisi lainsäädännön / sopimusten muuttamista sekä säänkestävän ydinvoiman lisärakentamista.

Kun uusia energiapoliittisia ratkaisuja tehdään, niiden pohjana tulisi aina olla OMAN maan huoltovarmuuden ja omavaraisuuden takaaminen. Poliittisen vänkkyröinnin (Brysseliltä täytyy kysyä lupa jne.) sekä erilaisten vastarannankiiskien ja minä itse –ihmisten aikakaudella ei taida tällainen pitkälle tulevaisuuteen katsova muutos onnistua?

Mitä tulee kokoomuksen isänmaallisuuteen, se on katosi puolueesta viimeistään Jyrki Kataisen ja Taru Tujusen aikakaudella, jolloin kokoomus kääntyi pohjoismaisen, koko maailmaa syleilevän sosialidemokratian ja äärivihreyden tielle.

Kumarrus mahdollisimman moneen suuntaan ja erityisen syvä kumarrus Brysseliä kohti – siinä Kataisen ja Tujusen valmistamat eväät, joita ovat sen jälkeen syöneet myös Alexander Stubb ja Petteri Orpo tukijoukkoineen.

Erityisen mielenkiintoista on se, kuinka vähän julkisuudessa on puitu puolueen varapuheenjohtaja Elina Valtosen sanomisia, kun hän kertoi kaksi ja puoli vuotta sitten MTV:n lähetyksessä kokoomuksen halusta, jonka mukaan Suomen pitäisi luopua itsemääräämisoikeudestaan useissa merkittävissä asioissa.

Valtosen ja kokoomuksen tahdon toteutuminen tarkoittaisi lopullista luisumista liittovaltion tielle ja Suomen muuttumista Brysselin alaiseksi pohjoiseksi provinssiksi, jonka maaperää ja taloutta hyötykäytetään aina tarvittaessa riippumatta siitä, mitä mieltä suomalaiset ovat.

MTV:n uutisaamussa 28.7.2020 Valtonen (ent.Lepomäki) kertoi, että "eurooppalaisessa traditiossa liittovaltio tarkoittaa vallan hajauttamista".

Valtonen haluaa, että EU-tasolle (Brysseliin) saadaan "aitoja toimivaltuuksia".

Hän kertoi, että "me kokoomuksessa kannatamme 1) yhteistä puolustusunionia (yhteinen armeija), 2) pankkiunionia, 3) pääomamarkkinaunionia ja 4) ilmastonmuutoksen vastaista unionia".

Lisäksi Valtonen totesi puolueen kannattavan 5) EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä, että EU:lla olisi 6) verotusoikeus jäsenvaltioihin.

Valtonen puhui asioista nimenomaan kokoomuksen kantana eikä kokoomuksen muu johto ole kiistänyt hänen lausuntojaan. Itse asiassa kommentointi on noudattanut samaa linjaa ainakin Orpon osalta, sillä Orpo on muun muassa keväällä 2018 iloinnut siitä, että Suomi maksaa entistä enemmän rahaa EU:lle. 

Mielestäni Valtosen lausunnot lähentelevät maanpetosrikoksen valmistelua. 

Toki Valtosen lausunnon selustana toimii hänen puoluetoverinsa Jyrki Kataisen johtaman hallituksen iskemä lopullinen sinetti perustuslain muutokselle, jossa lakitekstiin lisättiin kohta, jonka mukaan Suomi on Euroopan unionin jäsen. EU ei pakottanut, mutta Matti Vanhanen (kesk) ja Jyrki Katainen halusivat.

On kyse rikoksesta tai ei, kokoomusta ei voi minkään mittarin mukaan pitää isänmaallisena puolueena, jonka ylimpänä tahtona on edistää Suomen ja suomalaisten etua.

Kuten joku poliitikko muutama vuosi sitten totesi, tiettyjen puolueiden johdon toiminnasta näkyy, että he ovat enemmän itsensä ja Brysselin kuin Suomen ja suomalaisten asialla.