Kuten Helsingin Sanomat perjantaiaamun tunteina uutisoi 13.12.2019 artikkelissaan ”Britannian konservatiivipuolueen vaalivoitto varmistui”, konservatiivit ovat saavuttaneet yksiselitteisen selkeän vaalivoiton parlamenttivaaleissa. Boris Johnsonin johtamien konservatiivien brexit-linja on saanut vahvan tuen kansalaisilta.  

Mistä Britannian brexit-hankkeessa on kyse ja miksi EU-ero on kansallismielisten ja isänmaallisten brittien mielestä hyvä asia? Näihin kysymyksiin vastasin 5.6.2016 päivätyssä blogitestissäni ”Britannian brexit-kansanäänestys lähestyy”. Viittasin artikkelissani merkittävimpiin brexitin puolestapuhujiin lukeutuvan raskaan sarjan konservatiivipoliitikko Nigel Lawsonin näkemyksiin, esimerkiksi seuraavasti:    

”Brexit ei toteutuessaan ole suinkaan mikään hyppy tuntemattomaan, vaan historialliseen normaalitilaan. Britannia on joka tapauksessa osa maantieteellistä, kulttuurillista, poliittista ja taloudellista Eurooppaa, joka on ollut olemassa ennen viimeaikaista poliittista hanketta nimeltä Euroopan unioni ja on tämän hankkeen loppumisen jälkeenkin.” 

”Lawson muistuttaa realistisesti ja oikeaan osuvasti, että EU on ensisijaisesti poliittinen hanke keskitetyn Euroopan supervaltion eli Euroopan liittovaltion luomiseksi. Taloudellinen yhdentyminen on ollut ja on väline tähän poliittiseen päämäärään pääsemiseksi. Mutta Lawson toteaa painokkaasti, ettei tällaiseen päämäärään tähtäävä poliittinen hanke ole koskaan vastannut eikä vastaa Britannian kansallista etua. Siksi tällaisessa hankkeessa ei ole syytä olla mukana.” 

”Lawson toteaa myös, että rahapoliittisessa ja taloudellisessa mielessä Euroopan rahaliitto ja Euro ovat lähtökohtaisine rakenteellisine valuvikoineen olleet haitallisia Euron käyttöön ottaneille EU-maille. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tällainen rahaliitto ja yhteisvaluutta eivät toimi ilman Euroopan täysimittaista fiskaalista ja poliittis-liittovaltiollista yhdentymistä. Keinotekoinen rahaliitto ongelmineen on ollut poliittinen vipu EU:n kampeamiseksi väkisin ja näennäisen välttämättömyyden pakolla halutuksi keskitetyksi liittovaltioksi.” 

”Tämän päivän globalistien usein esittämään väitteeseen, jonka mukaan Brexit ja muut vastaavat pyrinnöt ovat kestämättömän perusteettomia, koska talouden globalisaatio on joka tapauksessa tehnyt kansallisvaltiot ja niiden oletetun suvereenisuuden tarpeettomiksi ja mahdottomiksi, Lawson vastaa seuraavasti. Globaali talous sinänsä ei ole kansallisvaltioiden ja niiden rajojen vaihtoehto eikä maapalloistuminen sinänsä ole tehnyt kansallisvaltioista aikansa eläneitä. Kannattaa muistaa, että 1800-luvun lopulla klassisen liberaalilla tavalla vapaa markkinatalous kukoisti maailmanlaajuisesti yhdessä kansallisvaltioiden nousun kanssa. Kansallisvaltiot ja aidosti vapaa kauppa ja markkinatalousjärjestelmä eivät olleet toinen toisensa poissulkevia.” 

”Lawson painottaa, että tämä samanaikainen kukoistus ei ole ollut mitenkään satunnaista. Vapaa markkinatalous lepää ei-taloudellisen eli kulttuurillisen, uskonnollisen, moraalisen ja paikallisyhteisöllisen perustan varassa. Tämän perustan ratkaisevan tärkeän osatekijän muodostaa laillisuusperiaatteen vakaa toteutuminen. Vapaassa yhteiskunnassa laillisuus ja sen sisäistetty kunnioittaminen voi toteutua ja laki hallita vain siinä tapauksessa, että kansa kokee lain olevan juuri heidän lakiaan. Lain tulee olla heidän oman maansa lakia. Lain tulee olla myös heidän oman hallituksensa lakia, hallituksen, jonka he voivat demokraattisesti valita ja yhtä demokraattisesti äänestää pois vallankahvasta.” 

”Kansallisvaltiot rajoineen ovat olleet ja yhä edelleen ovat tällaisia orgaanisen historiallisesti muodostuneita ja käytännössä toimivia poliittisia toimijoita. Tästä syystä Lawson katsoo perustelluksi puolustaa Britanniaa kansallisvaltiona Brexit-äänestyksessä kesällä 2016.”

Tämän perjantaiaamun voittouutista Britanniasta taustoittaa ja avaa myös 30.6.2016 julkaistu artikkelini ”Brexit: Isänmaallisen kansallismielisyyden voitto globalismista”. Artikkelissa esittämäni avainjohtopäätös, jota tänäinen äänestystulos tukee, on seuraava: 

”Brexit merkitsee ennen kaikkea isänmaallisen kansallismielisyyden voittoa globalismista. Patrioottinen nationalismi, usko kansallisvaltion myönteiseen merkitykseen ja arvokonservatismi voittivat internationalistiseen ja avointen rajojen globalistiseen maailmanvaltioutopiaan perimmiltään uskovan arvoliberaalin EU-totalitarismin.” 

”Kannattaa vähitellen totuttautua ajatukseen siitä, että Euroopan huominen kuuluu isänmaalliselle ja kansalliselle nuorisolle, joka haluaa sitoutua kansalliseen ja alueiden Eurooppaan, joka ammentaa aidosta orgaanis-historiallisesta eurooppalaisesta ja kristillisestä perinteestä ja joka ei halua nähdä Euroopan islamisoituvan Eurabiaksi. Euroopan huominen kuuluu isänmaiden ja kansakuntien Euroopalle.” 

Jeremy Corbynin vasemmistolaisen työväenpuolueen selkeä tappio on ajan merkki. Äärivasemmisto on, raivoisasta radikalismistaan huolimatta, pitkässä juoksussa häviävä osapuoli. Konservatiivinen kansallismielisyys voittaa, vasemmistoradikaali EU-globalismi häviää. 

Kansalliskonservatismi voittaa Euroopassa ja USA:ssakin, jossa demokraatit ovat, itselleen tuhoisasti, siirtyneet todellakin radikaalivasemmiston linjoille. Jopa siinä määrin, että itse Barack Obama on jo joutunut varoittelemaan omiaan liiallisesta vasemmistohuumasta, koska sellainen johtaa varmaan tappioon. 

AfD:n kannatus vahvistuu Saksassa. Ruotsidemokraatit ovat päätyneet käytännössä suurimmaksi puolueeksi Ruotsissa, ja ruotsidemokraattien edustaman kansallisen linjan realistisuus on alkanut vähitellen saada muiltakin vastakaikua. Suomessa perussuomalaiset ovat suurin puolue.   

Suomen tuore ja entistäkin punavihreämpi sekä äärimmäisen vasemmistolaisen pääministerin johtama hallitus ajaa Suomea kohti umpikujaa ja kaaosta, Suomen turvallisuudesta välittämättä, kuten vihreän ulkoministerin epämääräiset ISIS-terroristipalautussalavehkeilyt hälyttävästi osoittavat. 

Kuten Verkkouutisten 11.12.2019 kokonaisuudessaan julkaisema opposition yhdessä esittämä välikysymys osoittaa, Suomen punavihreän hallituksen ja etenkin ulkoministerin toiminta ovat nyt olleet paitsi kansallista turvallisuutta uhkaavia myös laillisuuden kannalta erittäin ongelmallisia.   

Suomen punavihreän hallituksen hankkeet edistävät kaaosta, epäjärjestystä ja laittomuutta. On kysymys todellisen epäjärjestyksen ja laittomuuden edistämisestä, jos hallitsevan eliitin kärkihankkeisiin lukeutuvat Raamatun Sanan julkisen esilläpidon kriminalisoiminen ja ISIS-islamistiterroristien kaikinpuolisesta hyvinvoinnista huolehtiminen Suomen turvallisuuden kustannuksella. Asiaa ei mitenkään auta se, että vihreä sisäministerimme pääsee pian nimittämään maahanmuutosta vastaavan virkamiesjohdon mieleisekseen. 

Tällaiset hankkeet ja niiden toteutusyritykset tulevat lopulta kuitenkin Suomessakin saamaan aikaan Britanniassa nyt nähdyn kaltaisen selkeän kansallismielisen ja konservatiivisen vastareaktion. 

Korostan: Äärivasemmisto on, raivoisasta radikalismistaan huolimatta, pitkässä juoksussa häviävä osapuoli. Konservatiivinen kansallismielisyys voittaa, vasemmistoradikaali EU-globalismi häviää, yhtä hyvin Suomessa kuin muualla Euroopassakin. 

Siitä, miltä nämä teemat näyttävät europarlamentin tarjoamalta näköalapaikalta, tekee terävästi selkoa europarlamentaarikko Laura Huhtasaari uudessa Mepin raportti Brysselistä -ohjelmasarjassaan, joka on seurattavissa TV7:n välityksellä. Sarjan 6.12.2019 lähetetty pilottijakso on otsikoltaan ”Euroopan kristillinen perintö”.