Kolme esimerkkiä lähihistoriasta

1. Donald Trump sen aloitti, meni ja voitti vaalit vastoin Yleisradion, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Iltasanomien ja Ulkopoliittisen instituutin suostumusta.

Ja mikä valhemedian kannalta pahinta, Trump on pitänyt vaalilupauksensa ja Yhdysvallat on ollut jatkuvassa nousukiidossa talouden, työllisyyden ja useiden vähemmistöjen aseman suhteen. Rajavalvonnan tehokkuuden parantumisesta puhumattakaan.

Oikeastaan valhemedian kannalta kaikkein pahinta on se, että Trump ei noudata valtamedian (valhemedian) tahtoa vaan viestii suoraan kansalaisille valhemedian ohi.
Miksi hän toimii kuten tekee? Siksi, että valhemedia vääristelee jatkuvasti todellisuutta toimittajien uutisiksi naamioitujen mielipidekirjoitusten välityksellä.

2. Kun Jussi Halla-aho valittiin puolueensa puheenjohtajaksi, tuulettivat useat mediahenkilöt perussuomalaisten putoamista politiikan kentän kanveesiin alta aikayksikön.
Samalla hehkutettiin, että erityisesti sdp koki onnenpotkun ja helpotuksen, koska työväki ryntää nyt takaisin demarien riveihin.

Kuten hyvin muistetaan, valhemedia mustamaalasi ja halveksi Halla-ahoa vuosien ajan. Maalitti ja ahdisti nurkkaan raivolla, joka hakee vertaistaan suomalaispoliitikkojen kohdalla 2000-luvulla.
Yleisradion vainon kohteeksi joutunut Aku Louhimies koki saman kuin Halla-aho, mutta huomattavasti nopeammassa tempossa, koska valtamedialla oli kiire häpäistä Louhimies Tuntemattoman sotilaan menestyksen torpatakseen.

Vastoin median raivokasta mustamaalaamista, Halla-aho on johtanut puoluettaan niin taidokkaasti ja niin taitavan tukijoukon tuella, että perussuomalaiset on nyt Suomen ylivoimaisesti suosituin puolue.

Perussuomalaisten suosio perustuu selkeään linjaan, josta ei ole ainakaan toistaiseksi tingitty.

Median kannalta on erityisen ikävää, että perussuomalaisten kansanedustajista löytyy kaikkien kansankerrosten edustajia, esimerkiksi korkeakoulutettuja tohtoreita, yrittäjiä, duunareita ja terveydenhoitoalan ammattilaisia.

Perussuomalaisten poliittisen menestyksen eräs merkittävä "salaisuus" on erilaisia suomalaisia yhdistävien asioiden etsiminen sen sijaan, että asetettaisiin suomalaiset toisiaan vastaan, kuten esimerkiksi sosialistipuolueet ja vihreät tekevät toistuvasti.

Perussuomalaiset on nimensä mukaisesti suomalaisten ja Suomen edun asiaa ajava puolue toisin kuin muut eduskuntapuolueet, jotka kuvittelevat olevansa kansainvälisiä nöyristellessään milloin minkäkin ulkomaisen tahon edessä.

3. Viimeisin räjähdys vasten valhemedian kasvoja toteutui Britanniassa, jossa brexitiä voimakkaasti ajanut Boris Johnson johdatti konservatiivit massiiviseen vaalivoittoon, jonka suuruus tarkentuu tämän päivän aikana.

Johnsonin menestyksen myötä on jo nähty kitkeriä kasvoja tv-lähetyksissä.
Miksi ihmeessä? Miksi suomalaistoimittajat ja -mediat käyvät niin kuumana sen vuoksi, että brittien enemmistö ajattelee toisin kuin pohjoisen punavihreät kynäilijät? Suomalaisessa mediassa ja politiikassa tapahtuvaa toistuvaa ulkomaisten poliitikkojen negatiivista arviointia on vaikea käsittää.

Rikkana rokassa on todettava, että toimittajien kirjoitukset eivät aina kestä lähempää tarkastelua, sillä nykypäivän kansainvälisen tavan mukaan uutis-otsakkeen alla olevat tekstit ovat usein toimittajien mielipidekirjoituksia, joissa toimittaja pyrkii vaikuttamaan lukijan mielipiteeseen.

Käsittääkseni toimittajien nykyinen tapa on juuri sitä hybridivaikuttamista - tai ainakin yritys siihen suuntaan - josta media ja poliitikot syyttävät yleensä Venäjää.

Ovatko suomalaistoimittajat nyt sitä mieltä, että britit ovat ihan pöljiä, kuten myös amerikkalaiset, koska valitsivat itselleen linjan, jonka mukaisesti saavat takaisin oikeuden päättää omista asioistaan ilman isonveljen käskytystä?

Lopuksi

Suomi-media hehkuttaa nyt maailman nuorinta istuvaa [nais]pääministeriä.

Sitä ihmettelen, mitä tekemistä pääministerin iällä ja sukupuolella on poliitikon mahdolliseen menestykseen politiikan sektorilla?

Itselläni on iän mukanaan tuoma mielikuva, jonka mukaan pääministerillä pitäisi olla laaja näkemys- ja kokemushistoria oman maansa elämästä, siitä reaalielämästä, jota kansalaiset elävät.
Sanna Marin ei ole tällainen henkilö.

Sen sijaan Sanna Marin on antanut viimeisten parin vuoden aikana lausuntoja, joiden perusteella niskakarvat nousevat pystyyn.
Esimerkkeinä Marinin viisauksista ovat nämä: kansalaisuus pois Suomesta pois muuttavilta [veropakolaisilta], ylimääräinen vero ulkomaille muuttaville ja pinkki raitiovaunu Tampereelle, jonka lisäksi Marin on kertonut feminismin olevan läsnä kaikessa hänen ajattelussaan.
Ja mikä pahinta, Marin edustaa poliittisella kartalla äärivasenta laitaa ainakin sen perusteella, miten hän on vastannut vaalikoneisiin.
Jotta kauhuskenaario olisi täydellinen, täytyy muistaa, että Marin ei pidä nykyisin harjoitettavaa maahanmuuttoa haitallisena ja / tai turvallisuusuhkana. Hän on humanitaarisen maahanmuuton, siis sen kaikkein haitallisimman maahanmuuton suuri fani.

Onko Marin seuraava mediafloppi, sen näemme tulevina aikoina. Ainakin kaikki vanhat "mediamerkit" osoittavat suuntaan, joka lupaa ankeaa aikaa sekä suomalaisille yleensä että Marinille yksilönä.