Miksi poliitikot ja massamedian toimittajat ovat olleet viime kuukausina erityisen huolissaan vihaisesta puheesta ja "maalittamisesta"?

Huolen ymmärtää, kun suuntaa ajatukset aikaan, joka kattaa välin elo-syyskuu 2015 - nykyhetki. Toisin sanoen aikaväli invaasion alkuhetkistä tähän päivään.

Valehtelun määrä, jota masssamedia sekä poliittinen johto ja pääosa oppositiosta kohdistivat kansalaisiin, on sanoinkuvaamaton.

Meille valehdeltiin, että Balkanin teillä vaeltaa korkeakoulutettujen joukko. Meille valehdeltiin, että "hätää kärsivät" tulijat ovat naisia ja lapsia. Meille valehdeltiin, että he ovat vaille turvapaikkaa. Meille valehdeltiin, että rajatarkastuksia ei voi aloittaa, koska siinä tapauksessa Suomi sulkeutuu ja käpertyy itseensä. Meitä kehotettiin kutsumaan tulijat kotiimme. Meille kerrottiin, että meidän täytyy hyväksyä tulijoiden erilainen kulttuurinen suhtautuminen naisiin ja tyttöihin.

Ei saatu korkeakoulutettuja eikä naisia ja lapsia vaan valtava määrä irakilaisia sotilaskarkureita. Rajatarkastusten aloittaminen ja säilöönotto olisivat olleet täysin laillisia ja mahdollisia toimia, kuten tiedämme esimerkiksi Ruotsin, Tanskan ja Viron (säilöönotot) toiminnasta. Naiset, tytöt ja useat pienet lapset joutuivat kohtaamaan suurimman seksuaalirikosten aallon, jollaista ulkomaalaiset eivät ole koskaan aiemmin toteuttaneet itsenäisen Suomen historiassa.

Kollektiiviseen valehteluun ovat olleet yhtä syyllisiä kaikki Sipilän hallituksessa istuneet puolueet ja kaikki oppositiossa istuneet puolueet lukuun ottamatta perussuomalaisten maahanmuuttokriittisten joukkoa.

Sen sijaan, että yksikään vastuullinen media tai poliitikko olisi pyytänyt nöyrästi anteeksi törkeää valehteluaan, ovat kyseiset tahot jatkaneet kansalaisten syyllistämistä entistä ankarammin.

Suomessa on tälläkin hetkellä vireillä oikeudenkäyntejä, joissa syyllisen penkille pyritään asettamaan niitä, jotka ovat lausuneet totuuden ääneen.

Niin, täytyykö miettiä vielä, miksi massamedia ja suuri osa poliitikoista pelkää kansan reaktiota ja on käynyt tämän vuoksi vastahyökkäykseen niitä vastaan, jotka ovat vaatineet suomalaisen yhteiskunnan turvaamista.

Yksikään suomalainen ei voi olla tietämätön mistä ja millaisesta suunnasta uudenlainen pahuus saapuu yhteiskuntaan.
Uudenlaisen pahuuden saapuminen yhteiskuntaan ei olisi ollut mahdollista ilman poliittisten päättäjien ja massamedian saumatonta yhteistyötä.

Kun poliitikko pelkää maineensa ja valtansa menettämistä, on varsin luonnollista, että hän pyrkii kaikin tavoin vähättelemään omaa rooliaan pahan tuottamisessa samalla, kun yrittää suunnata kansalaisten ajatukset ja katseen toisaalle.

Syytökset vihapuheesta ja maalittamisesta ovat poliittisten päättäjien ja massamedian uudet aseet kansalaisten sananvapautta vastaan.
Syytökset vihapuheesta ja maalittamisesta ovat valtaeliitin, establishmentin (poliitikot, massamedia) yritys vaientaa rehelliset äänet ja faktoihin perustuva kritiikki.

Kun poliitikko tai toimittaja kertoo olevansa peloissaan vihaisesta puheesta, on hän todellisuudessa peloissaan paljastumisestaan, omien kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta vastaan toteuttamastaan toiminnasta.

Poliitikkojen ja toimittajien kannattaisi pysähtyä hetkeksi miettimään millä tavoin he ovat itse syyllisiä vihaiseen puheeseen ja maalittamiseen.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa eikä kaukaisuudesta. Riittää, kun miettii millaisia nimityksiä ja kuinka asenteellisia raportteja he ovat tuottaneet Jussi Halla-ahosta ja hänen "ympärillään pyörivästä porukasta".

Sitä saa mitä tilaa ja uskon, että huolimatta useista näytösoikeudenkäynneistä, establishment tulee saamaan kuraa niskaansa vielä paljon enemmän kuin tähän asti.

Tai ei saa, mikäli ymmärtää

a) pyytää julkisesti anteeksi valehteluaan ja pahoja tekojaan
b) suhtautuu tulevaisuudessa kunnioittaen myös erilaisia mielipiteitä ja kritiikkiä esittäviä kohtaan
c) lopettaa valehtelun ja aloittaa uuden aikakauden, johon kuuluu avoin ja rehellinen kansalaisten informoiminen kaikista asioista riippumatta siitä, ovatko faktat mieleisiä päättäjille ja toimittajille.

Toimittajien ja poliitikkojen lisäksi on tietysti syytä mainita muutamat aivan todellisissa poliisiviroissa istuvat parodiapoliisit, jotka ovat julkisilla lausunnoillaan pilanneet poliisikunnan hyvää mainetta.

Poliisi on hierarkinen organisaatio, jonka vuoksi moni kriittinen syyttää turhanpäiten kentällä toimivaa poliisia. Yksittäisiä pölvästejä on kaikkialla, mutta pääsääntöisesti Suomessa on ehkä maailman paras poliisi - ja nyt tarkoitan tietysti kentällä toimivia henkilöitä ja heidän välitöntä johtoaan.

Poliisihallitus on taho, johon poliisia koskevat ongelmat usein kulminoituvat. Tämän ymmärtää, kun tiedostaa, että Poliisihallitus toimii sisäministerin alaisuudessa. Niin tekee nykyisin myös Suojelupoliisi, joten käytännössä Suomessa on kaksi "poliittista poliisia" - Poliisihallitus ja Suojelupoliisi, joista Poliisihallitus on se, joka määrittää poliisikunnan toimintaa kentällä.